moi vaan kaikille.... haluisin nyt sitten purkaa omia huoliani...okei juttu alkoi näin
tutustuin minua vuotta vanhempaan poikaan muutama vuosi sitten harrastukseni parissa. pidin häntä silloin tosi mukavana tyyppinä, muttta vähitellen aloin pitämään häsnestä aina enemmän ja enemmän. tiesin kuitenkin että kyseisellä jätkällä ei ollut suhteeni muita tunteita kuin kaveruus.
vuosi meni ja minulla oli jonkun aikaa juttu erään toisen jätkän kanssa, pistin kuitenkin poikki tajutessani rakastavani edelleen tätä toista jätkää. yhdessä vaiheessa kuvittelin ja elättelin toiveta hänen olevan minuste kiinnostunut, eräiden katseiden perusteella, tajusin kuitenkin olleeni väärässä. olemme nytkin jätkän kanssa kavereita, ja uskon että hän ei tiedä tunteistani, olen visusti varonut näyttämästä niintä, joka on, uskotte varmaan tosi rankkaa. luulen että en kestä tätä enää kauan...tuo kuulosti kyllä kornilta, mutta... mä en vain jaksa ajatella ja tietää että hän ei tule koskaan pitämään minusta niin kuin minä pidän hänestä ja se sattuu, se sattuu todella pahasti. jopa paljon enemmän kuin hänen näkemisensä joka päivä koulussa, kun hän hymyilee "sitä" hymyä toisille tytöille, ja kun hän juttelee minulle vain kaverina... tuon tuneteen voivat ymmärtää vain ne, jotka ovat kokeneet jotain vastaavaa, joten olkaa mukavia ja kertokaa, kuinka selvisitte jutusta...ja muutkin kommenttia...
tutustuin minua vuotta vanhempaan poikaan muutama vuosi sitten harrastukseni parissa. pidin häntä silloin tosi mukavana tyyppinä, muttta vähitellen aloin pitämään häsnestä aina enemmän ja enemmän. tiesin kuitenkin että kyseisellä jätkällä ei ollut suhteeni muita tunteita kuin kaveruus.
vuosi meni ja minulla oli jonkun aikaa juttu erään toisen jätkän kanssa, pistin kuitenkin poikki tajutessani rakastavani edelleen tätä toista jätkää. yhdessä vaiheessa kuvittelin ja elättelin toiveta hänen olevan minuste kiinnostunut, eräiden katseiden perusteella, tajusin kuitenkin olleeni väärässä. olemme nytkin jätkän kanssa kavereita, ja uskon että hän ei tiedä tunteistani, olen visusti varonut näyttämästä niintä, joka on, uskotte varmaan tosi rankkaa. luulen että en kestä tätä enää kauan...tuo kuulosti kyllä kornilta, mutta... mä en vain jaksa ajatella ja tietää että hän ei tule koskaan pitämään minusta niin kuin minä pidän hänestä ja se sattuu, se sattuu todella pahasti. jopa paljon enemmän kuin hänen näkemisensä joka päivä koulussa, kun hän hymyilee "sitä" hymyä toisille tytöille, ja kun hän juttelee minulle vain kaverina... tuon tuneteen voivat ymmärtää vain ne, jotka ovat kokeneet jotain vastaavaa, joten olkaa mukavia ja kertokaa, kuinka selvisitte jutusta...ja muutkin kommenttia...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.