moi vaan kaikille.... haluisin nyt sitten purkaa omia huoliani...okei juttu alkoi näin
tutustuin minua vuotta vanhempaan poikaan muutama vuosi sitten harrastukseni parissa. pidin häntä silloin tosi mukavana tyyppinä, muttta vähitellen aloin pitämään häsnestä aina enemmän ja enemmän. tiesin kuitenkin että kyseisellä jätkällä ei ollut suhteeni muita tunteita kuin kaveruus.
vuosi meni ja minulla oli jonkun aikaa juttu erään toisen jätkän kanssa, pistin kuitenkin poikki tajutessani rakastavani edelleen tätä toista jätkää. yhdessä vaiheessa kuvittelin ja elättelin toiveta hänen olevan minuste kiinnostunut, eräiden katseiden perusteella, tajusin kuitenkin olleeni väärässä. olemme nytkin jätkän kanssa kavereita, ja uskon että hän ei tiedä tunteistani, olen visusti varonut näyttämästä niintä, joka on, uskotte varmaan tosi rankkaa. luulen että en kestä tätä enää kauan...tuo kuulosti kyllä kornilta, mutta... mä en vain jaksa ajatella ja tietää että hän ei tule koskaan pitämään minusta niin kuin minä pidän hänestä ja se sattuu, se sattuu todella pahasti. jopa paljon enemmän kuin hänen näkemisensä joka päivä koulussa, kun hän hymyilee "sitä" hymyä toisille tytöille, ja kun hän juttelee minulle vain kaverina... tuon tuneteen voivat ymmärtää vain ne, jotka ovat kokeneet jotain vastaavaa, joten olkaa mukavia ja kertokaa, kuinka selvisitte jutusta...ja muutkin kommenttia...
tutustuin minua vuotta vanhempaan poikaan muutama vuosi sitten harrastukseni parissa. pidin häntä silloin tosi mukavana tyyppinä, muttta vähitellen aloin pitämään häsnestä aina enemmän ja enemmän. tiesin kuitenkin että kyseisellä jätkällä ei ollut suhteeni muita tunteita kuin kaveruus.
vuosi meni ja minulla oli jonkun aikaa juttu erään toisen jätkän kanssa, pistin kuitenkin poikki tajutessani rakastavani edelleen tätä toista jätkää. yhdessä vaiheessa kuvittelin ja elättelin toiveta hänen olevan minuste kiinnostunut, eräiden katseiden perusteella, tajusin kuitenkin olleeni väärässä. olemme nytkin jätkän kanssa kavereita, ja uskon että hän ei tiedä tunteistani, olen visusti varonut näyttämästä niintä, joka on, uskotte varmaan tosi rankkaa. luulen että en kestä tätä enää kauan...tuo kuulosti kyllä kornilta, mutta... mä en vain jaksa ajatella ja tietää että hän ei tule koskaan pitämään minusta niin kuin minä pidän hänestä ja se sattuu, se sattuu todella pahasti. jopa paljon enemmän kuin hänen näkemisensä joka päivä koulussa, kun hän hymyilee "sitä" hymyä toisille tytöille, ja kun hän juttelee minulle vain kaverina... tuon tuneteen voivat ymmärtää vain ne, jotka ovat kokeneet jotain vastaavaa, joten olkaa mukavia ja kertokaa, kuinka selvisitte jutusta...ja muutkin kommenttia...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän et voi olla tosi hankalaa mut muunlaist vaihtoehtoo en usko et on, ellei sit jatka samaa rataa. Eli on se kaveri... Kerro sille et mit oikeesti tunnet...
Mut se on vaa mun ehotus...
OK, se ei oo kiinnostunut susta. Mistä tiedät onko se edes ajatellut sua siinä mielessä? Kyllä, aivan oikein, niin pojat kuin tytötkin voivat ajatella toista osapuolta vain frendimielessä.
Jos sä haluat sen niin ala hienovaraisesti vihjailemaan (varo ettet pilaa kaveruuttanne!) että olisit ehkä kiinnostunut laajentamaan ystävyyttänne. Kosketa sitä, kato silmiin, hymyile ja anna vaikka pusu poskelle ja sano jotain tyyliin "kyllä sä oot niin ihana" ja lähe sit menee. Varo ettei mee överiksi! Poitsu huomaa varmasti kiinnostuksesi! Seuraavan kerran kun tapaatte käyttäydy normaalisti ja tarkkaile reaktioita.
Mulla on sama juttu ku sulla. Ensin jätkä pelästy pikkasen, mut nyt se jo flirttaakin mun kanssa, ihan viattomasti kylläkin... Aika näyttää. :o)
Sattuuhan se, kun rakastaa?/ajattelee, välittää jostain niin paljon, että voisit tappaa sen takia.
Mulla ei oo ihan samanlainen tilanne, rakastan yhtä tyttöö yli kaiken. Me seurusteltiin reilut kaks vuotta...mun rakkaus siihen jäi, ja on yhä edelleen mun sydämmessä, mut sen rakkaus hävis. Sanotaan, että rakkaus ei häviä, enpä siihenkään enää usko. En tiedä uskallanko uskoa enää rakkauteen ollenkaan? Onnekseni emme enää asu lähekkäin joten en näe tätä tyttöä kovinkaan usein...mutta kun taas näen, tuntuu et joku iskee puukolla suoraan sydämmeen.
Mutta vm:sta päätellen sulla on vielä paljon edessä...ja paljon kokematta. Ja niitä uusia tulee ja menee niin kai se vaan on...koitahan
jaksella, kyllä se siitä.
kiitti teille kun vastailitte...:)