Tämä on vain tämmöinen avautuminen. Tuli vain aamulla herätessä taas niin paha mieli, kun tajusi että juu, yksinhän tässä sängyssä maataan, milloinhan tulisi ne aamut, että heräisi rakastamansa miehen vierestä. Tiedän, että yksin pitää osata myös olla onnellinen. Olen 5 v. ollut sinkkuna ja alkaa tuntua, että olen ikuisesti. Juttuja on ollut, mutta sitäkin enemmän huono tuuria. En nyt ala suhde kuvioitani selvittelemään tarkemmin, olen vain ajautunut tosi monimutkaisiin juttuihin :( en halua mitään saarnaa siitä, että olenko nirso tmv..
Mutta niin, tänä aamuna tuli juuri se olo, että mitä *elvetin järkeä koko elämässä on. Heräät aina tuohon tyhjään tunteeseen. Töistä en voi mennä suoraan kotiin, vaan pakko mennä harrastusten pariin tmv, koska en halua mennä tyhjään kotiin. Päivät kuluvat samalla tavalla toisesta toiseen. Olen kai vain ihminen, joka kaipaa jonkun joka rakastaa ja ketä itse voin rakastaa. Entä kun sitä toista ei vain tunnu löytyvän?
Mutta niin, tänä aamuna tuli juuri se olo, että mitä *elvetin järkeä koko elämässä on. Heräät aina tuohon tyhjään tunteeseen. Töistä en voi mennä suoraan kotiin, vaan pakko mennä harrastusten pariin tmv, koska en halua mennä tyhjään kotiin. Päivät kuluvat samalla tavalla toisesta toiseen. Olen kai vain ihminen, joka kaipaa jonkun joka rakastaa ja ketä itse voin rakastaa. Entä kun sitä toista ei vain tunnu löytyvän?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hanki lemmikki.
Pystyn samaistumaan aloittajaan aika pitkälti paitsi että olen mies. Jotenkin musta on tullu tosi nirso naisten suhteen verrattuna aiempaan ja en tiedä onko se loppupeleissä hyvä vai huono mutta yksin sitä jää helposti. Tuntuu vaan että jotain tärkeää puuttuu vaikka osaan kyllä elää yksinkin.