Kertokaapa kokeneemmat, miten järjellä voi tappaa tunteet ja miten pitkään siihen menee? Skenaario on tämä:
- olen varattu, pitkään naimisissa,
- ihastun sätissä palavasti, henkilöön joka ei millään luovuta, vaikka aluksi häntä pois potkin useaan otteeseen,
- soittelimme ja kirjoittelimme päivittäin, mutta emme tavanneet, koska järkeni sanoi, että mitä pidemmälle menet, sitä vaikeampi on laittaa poikki,
- samasta syystä en kertonut oikeaa nimeäni enkä oikeaa asuinpaikkaani,
- usean kuukauden jälkeen päätän pistää lopullisesti poikki, myönnän olevani syyllinen ja pyydän anteeksi monella eri tapaa,
- hän ei hyväksy yksipuolista ratkaisuani, vaan haluaisi katsoa kehittyisikö suhteesta jotain pysyvää,
- poistan kaikki tunnukseni, ettei hän vain saa minuun yhteyttä.
Nyt kun tämä on tehty, olen luonnollisesti huolissani hänen jaksamisestaan, mutta myös siitä, että tunteeni ei meinaa sammua millään, vaikka järki sanoo, ettei tässä mitään ole.
Pitäisikö minun alkaa ajattelemaan hänestä jotain todella negatiivista, jolloin tunteeni sammuisi automaattisesti? Vai pidänkö itseni kiireisenä, jolloin hän unohtuu ajan mittaan? Millaiset ovat teidän keinonne päästä tunteista järjen avulla eroon?
- olen varattu, pitkään naimisissa,
- ihastun sätissä palavasti, henkilöön joka ei millään luovuta, vaikka aluksi häntä pois potkin useaan otteeseen,
- soittelimme ja kirjoittelimme päivittäin, mutta emme tavanneet, koska järkeni sanoi, että mitä pidemmälle menet, sitä vaikeampi on laittaa poikki,
- samasta syystä en kertonut oikeaa nimeäni enkä oikeaa asuinpaikkaani,
- usean kuukauden jälkeen päätän pistää lopullisesti poikki, myönnän olevani syyllinen ja pyydän anteeksi monella eri tapaa,
- hän ei hyväksy yksipuolista ratkaisuani, vaan haluaisi katsoa kehittyisikö suhteesta jotain pysyvää,
- poistan kaikki tunnukseni, ettei hän vain saa minuun yhteyttä.
Nyt kun tämä on tehty, olen luonnollisesti huolissani hänen jaksamisestaan, mutta myös siitä, että tunteeni ei meinaa sammua millään, vaikka järki sanoo, ettei tässä mitään ole.
Pitäisikö minun alkaa ajattelemaan hänestä jotain todella negatiivista, jolloin tunteeni sammuisi automaattisesti? Vai pidänkö itseni kiireisenä, jolloin hän unohtuu ajan mittaan? Millaiset ovat teidän keinonne päästä tunteista järjen avulla eroon?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aikamoinen provo.
Totanoin tunteita ei kannata aina tappaa, paitsi jos elää vain järjellä. Negatiiviset tunteet on muuten tunteita myös.
Jospa lähtisit setvimään nykyistä suhteesi tilannetta, siinä voipi olla jotain vikaa. Yritä korjata sitä, jos ei onnistu niin sitten meet eteenpäin kohti uusia chansejä. Niinhän se Matti N on sanonut että elämä on chansii ja laiffii.
Kiitos kommentista. Kukapa nyt pitkää liittoa, vaikka ei ehkä niin intohimoista enää, alkaisi rikkomaan jonkin netti-ihastuksen vuoksi, jota ei ole edes tavannut? Matti N on ehkä hieman huono malli ihmiselle, joka elää järjellä :)
Kyllä niitä liitoja vaan hajoaa. Ja kuten sanottua liiton säilymiselle voisi olla sellainen 50-60 mahdollisuus.
vaikuttaa sairaalloisen ripustautuvalta tyypiltä, että oikein teit. Tollaset naiset kylvää tuhoa sun elämääs jos päästät liian lähelle, menetät kaiken sen akan toimesta!!
Ja on varmaan "sätissä" vedonnut sun tunteisiin vaikka millä verukkeilla, menee surkeästi ja nyt vielä surkeammin kun säkin jätit. Kuule,noita naisia on maailman sivu täynnä, omaa hyvää ravoittelevia kalkkunoita. Usko nyt hyvä mies, että sillä naisella on monta muutakin matoa koukussa, et sä ainut ole.
Jos haluat elämääsi äksöniä, ja himoa, tutustu ihan irl:ssä, näet heti paketin ja pääset tutustumaan reilussa hengessä toisen kanssa, eikä ole suurta vaaraa menettää koko elämä jonkun kalkkunan takia.
Terve varovaisuus on kultaa, etenkin netissä. Ja sillä naisella ei ole tarjota sulle yhtään mitään sen parempaa, mitä toinen nainen ei sulle voisi tarjota. Muista tämä. Pimpin himo sokaisee miehet niin helposti, ja sitä myös tietyntyyppiset naiset käyttää häikälemättä hyväkseen.
Kylläpäs täällä on hikeentynyttä porukkaa, taitaa olla joku mustasukkainen puoliso. Mutta oikeesti hei siellä nettiprofiilin takana voi hemaisevan naisen sijasta ollakin iso, karvainen mies. Mitenkäs sitten suukku pannaan? Toisaalta monet täälläkin sitä toitottaa, että ei pitkässä suhteessa niin väliä ole, jos ei sitä himoa ja fyysistä vetovoimaa ole. Niin, että mitäs se ap oikeestaan haittaakaan, vaikka siellä olis se iso, karvainen mies toisessa päässä ( kaikella kunnioituksella isoja ja karvaisia miehiä kohtaan), jos teidän jutut muuten natsaa.
Vaikeaakos tuo jos olit netissä valheellisella profiililla. Jäit vangiksi omaan ansaasi, joko kestät sen ja jatkat hamaan tulevaisuuteen tai poistat tunnuksesi ja vain katoat. Muita vaihtoehtoja ei ole. Tietysti, ellei hän jo tiedä missä asut. Kaikkea voi saada selville tietämättäsi.
Kun ajatuksen tasolla teet ratkaisusi, tunteetkin laantuu ajan mittaan.
kukapa siel netissä oikealla nimellään, kotiosoitteellaan ja puh.numerollaan esiintyisikään, vain tyhmä.
Oletko varma hänen tunteistaan? Jospa haki vain hupia päiviinsä?
Siis hyvät immeiset pitäähän elämässä hupiakin olla. Itse en kyllä hakis pelkkää hupia. Sellainen kokonaispaketti olis ihana. Sellainen, joka tuoksuisi rakkaudella, sulattaisi jäisen suojamuurin, hellien höpöttäisi, murheeni puolittaisi ja iloni tuplaisi.