Faijani on kova alkkis, suurimman osan ajastaan kännissä, eli oikeastaan puliukko. Asuu sentään vielä omillaan eikä kadulla. On kyllä asunut asuntolassakin. Väkivaltainen on myös ollut äitiäni kohtaan kun nämä olivat yhdessä. Ja nyt en puhu pikku läpsimisestä vaan seinille heittelystä ja hiusten repimisestä.
Vanhetessaan faijan ryypiskely on vain pahentunut. En jaksa enää kun hän soittelee minulle päivittäin. En saa selvää puheestaan ja sitten hän suuttuu kun en toimita hänelle pikahiivaa kiljunkeittoon.
Joten katkaisin välit ainakin hetkeksi, en siis ole vastannut hänelle puhelimeen pariin viikkoon. Edelleen hän yrittää soitella joka päivä.
En vain jaksa kuunnella hänen kännijuttujaan. Miksei hän arvosta lapsiaan edes sen verran että jättäisi juomisensa edes VÄHÄN vähemmälle jotta hänen kanssaan voisi joskus keskustella asiallisesti..
En tajua miksi jaksan vielä välittää hänestä, kun on sellainen ihminen ja niin paha ollut äidillenikin. Silti sydämeni särkyy aina vähän kun annan puhelimen vaan soida hänen soittaessaan ja kun ajattelin miten yksinäistä ja surkeaa hänen elämänsä on.
Lapsena vielä toivoin että hänestä tulisi vielä jotain. Mutta olen kai menettänyt hänet lopullisesti viinalle. Mitä mielipiteitä teillä on, pitäisikö minun pitää välit katkaistuina vai jatkaa hänen sietämistään? En haluaisi olla erossa rakkaasta ihmisestä mutta hänen kanssaan vuorovaikutuksessa oleminen myös sattuu ja imee mehut. Äh.
Vanhetessaan faijan ryypiskely on vain pahentunut. En jaksa enää kun hän soittelee minulle päivittäin. En saa selvää puheestaan ja sitten hän suuttuu kun en toimita hänelle pikahiivaa kiljunkeittoon.
Joten katkaisin välit ainakin hetkeksi, en siis ole vastannut hänelle puhelimeen pariin viikkoon. Edelleen hän yrittää soitella joka päivä.
En vain jaksa kuunnella hänen kännijuttujaan. Miksei hän arvosta lapsiaan edes sen verran että jättäisi juomisensa edes VÄHÄN vähemmälle jotta hänen kanssaan voisi joskus keskustella asiallisesti..
En tajua miksi jaksan vielä välittää hänestä, kun on sellainen ihminen ja niin paha ollut äidillenikin. Silti sydämeni särkyy aina vähän kun annan puhelimen vaan soida hänen soittaessaan ja kun ajattelin miten yksinäistä ja surkeaa hänen elämänsä on.
Lapsena vielä toivoin että hänestä tulisi vielä jotain. Mutta olen kai menettänyt hänet lopullisesti viinalle. Mitä mielipiteitä teillä on, pitäisikö minun pitää välit katkaistuina vai jatkaa hänen sietämistään? En haluaisi olla erossa rakkaasta ihmisestä mutta hänen kanssaan vuorovaikutuksessa oleminen myös sattuu ja imee mehut. Äh.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On ihan luonnollista, että lapsi rakastaa isäänsä.
Suomessa on Al-anon toveriseura ihmisille, jotka kärsivät läheisensä alkoholismista.
www.al-anon.fi/
Alkoholistien perheille ja ystäville tarkoitettu toipumisohjelma.
Unohdin, sori.
Ota oma löylykauha mukaan !
Sinä et ole syyllinen mihinkään.
Niin kipeää kuin se onkin, sinun on elettävä omaa elämääsi ja keskityttävä siihen.
Et voi häntä muuttaa, sillä hän on valintansa tehnyt ja ajanut itsensä viinan orjaksi.
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=15
Suositeltava määrä alkoholia on 17 annosta vuorikaudessa !
Onko kellään muulla omakohtasia kokemuksia, tai mielipidettä asiaan? Ai onkos kellään täällä kirjoittavalla alkoholistilla mitään sanottavaa? Eikö vanhan juopon motivaatio riitä juomisen vähentämiseen jotta säilyisi välit lapsiin?
ei riitä kyvyt vähentämiseen. Ei lapset ole niin tärkeitä kuin pullo. Se rakas pullo.
Joskus vanha juoppo raitistuu ja sitten yrittää korjata välejään.