Kysymys kaikille "viimeisillään" oleville!
Miten valmistaudutte tällä hetkellä tulevaan H-hetkeen? Ja miten olette jo valmistautuneet? Mitkä on fiilikset? Onko päällimmäisenä pelko vai innostus tulevasta synnytyksestä?
Itselläni on pian 35 viikkoa täynnä, juon vadelmanlehtiteetä siinä toivossa, että jotakin auttaa, teen välilihanhierontaa suht säännöllisesti, sairaalakassi pitäisi pakata, aloitin jo, ja aiempi synnytyspelko on muuttunut valtavaksi odotukseksi, että näkisipä jo pian uuden tulokkaan! Hankala olo ja liikkumisvaikeudetkin kai vaikuttavat toiveeseen, että olisipa tämä jo ohi... Niin, ja teen säännöllisiä rentoutusharjoituksia synnytystä silmälläpitäen.
Eli, mites teillä muilla?
Miten valmistaudutte tällä hetkellä tulevaan H-hetkeen? Ja miten olette jo valmistautuneet? Mitkä on fiilikset? Onko päällimmäisenä pelko vai innostus tulevasta synnytyksestä?
Itselläni on pian 35 viikkoa täynnä, juon vadelmanlehtiteetä siinä toivossa, että jotakin auttaa, teen välilihanhierontaa suht säännöllisesti, sairaalakassi pitäisi pakata, aloitin jo, ja aiempi synnytyspelko on muuttunut valtavaksi odotukseksi, että näkisipä jo pian uuden tulokkaan! Hankala olo ja liikkumisvaikeudetkin kai vaikuttavat toiveeseen, että olisipa tämä jo ohi... Niin, ja teen säännöllisiä rentoutusharjoituksia synnytystä silmälläpitäen.
Eli, mites teillä muilla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täytyy myöntää nyt, kun itsellä on rv 39 2, että mittari on ollut täynnä jo useamman viikon. Odotan todellakin synnytyksen alkavan, mielellään vaikka heti. Olo on tuskainen, väsynyt, ei saa nukuttua, kun joka paikkaa kolottaa. Raskaanaolossa ei ole enää mitään kivaa, syntyisi jo vihdoin ja viimein, jotta olisi oikeakin syy yövalvomiseen eikä pelkka lonkkien kolotus. Ja ah, odotan sitä päivää, kun voi jälleen nukkua mahallaan, jiihaa! Toivottavasti viikonloppuna jo tapahtuisi jotakin!! Kassia ei paljon tarvitse pakata, jos hammasharjan mukaan ottaa, niin sillä pärjää jo vallan mainiosti.
Itselläni on Rv.36 meneillään ja juuri äitiyslomaa ehtinyt aloitella - päivät ovat menneet lähinnä asioiden järjestelemisessä ja vaavitarvikkeiden hankinnassa työpaineiden nollaamisessa. Synnytykseen olen valmistautunut koko raskauden ajan - ajatuksena että asia otetaan luonnollisesti sellaisena kun se eteen tulee. Vielä olo ei ole niin tukala, että kaipaisin jo synnytkseeen, vaan mieluusti keräilen voimia lepäilemällä ja ulkoilemalla vielä jonkun viikon, jos näin on käydäkseen. Olen harrastanut joogaa ja rentoutusharjoituksia, ja uskon niistä olevan jotain apua myös synnytykseenkin.
Itsellä jo viikkoja 38 täynnä(ensisynnyttäjä), synnytys on joka hetki mielessä. Olo myös minulla tuskainen, takana unettomia öitä kun alitajunnassa pyörii jatkuvasti synnytykseen lähtö. Synnyttämään olen ollut menossa jo kuukauden päivät, mies myös!
Olo muuten kyllä paras mahdollinen, synnytystä en ole osannut pelätä missään vaiheessa.
Vauvaa varten kaikki mahdollinen valmiina ollut jo useita kuukausia..olen pelkästään helpottunut kun pääsen kääröni kanssa viimein kotiin, toivottavasti pian!! =)