Ihminen on ihmiselle susi. Sanonnalla tarkoitetaan narsistin olevan ihmiselle susi. Narsistissa ei ole ihmisyyttä muuta kuin tyhjä ulkokuori.
Narsisti on ihmiselle susi
homo homini lupus
15186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Heti kun olen ahdistunut ja se johtuu siitä etten itse ole huomannut jotain tärkeää vaan sen on huomannut joku toinen, niin alan ajatella että se toinen on narsisti. Tai alan ainakin väittää niille jotka näkivät tapauksen, että se toinen on narsisti ja se tapaus on vaikka sen toisen vika...
Et oonko mä narsisti kun teen noin? Vaan oonko vaan muuten jotenkin epärehellinen?
Noita tapauksia sattuu enimmäkseen vieraiden kanssa. Kotona oon tosi oikeudenmukainen. Tai ainakin kaikki sanoo niin.
Voisiko ongelmasi olla omantunnon alueella? Minustakin voisit vain tyytyä ottamaan hyödyn irti siitä mitä muilta saat. Elämä on antamista ja ottamista ja sen hyväksyminen liittyy vuorovaikutustaitoihin... Että toinen ongelma-alue voisi olla siellä vuorovaikutuksen piirissä.
Se jos kuitenkaan tuota ongelmaa ei ole kotipiirissä vaan ainoastaan vieraassa seurassa, viittaisi kuitenkin omaantuntoon, koska vieraitten kanssa voi ajatella, että ei joudu pidempään pohdiskelemaan tekojaan ja sanojaan. Tai voi tosiaan maalata tapahtumia, kun maalailun kohde ei ehkä voi puolustautua ja tuoda totuutta esiin.
Jotenkin kuitenkin, toimintatapa on sellainen, että voisi kuvitella sen olevan syvällä... kuinka sellainen olisi muka vedettävissä aina vain tietyissä tilanteissa. Kysymys voi myös olla pätemisen halusta.
Noita voi sitten selvittää, että miten liittyvät narsismiin vai liittyvätkö. Ei kovin miellyttävää kuitenkaan maalailun kohteille. Että neuvoisin tosiaan itseäsi vain kiinnittämään huomiota tuohon ilmeisesti jonkinlaiseksi selviytymiskeinoksi muodostuneeseen toimintaan ja antamaan vain toistenkin tehdä huomionsa, joista sitten itsekin voi oppia.
Ainakin itselleni elämä on oppimista loppuun asti, toivon niin. En suin surminkaan haluaisi laittaa omalle kehittymiselleni esteitä.
Että vieraille voi tosiaan valehdella ja maalailla surutta, kun ei sitä tarvitse ajatella sen koommin ja henkilö joka älyää jotain mitä itse ei, on ahdistava ja tulee siten mustamaalata narsistiksi?
Nassen logiikkaa hyvinkin.
Siis noin voi toimia sellainen, jolla on omantunnon kanssa ongelmia, eli omatunto ei toimi niinkuin olisi hyvä.
Jos kerran huomaat itsessäsi tuollaisen kieroontuneen logiikan, niin miksi et lopeta moista ajatusmallia ja ala kehittyä ihmisenä. Hyvähän se on, jos joku huomaa asioita joille itse olet sokea.
Sillä tavallahan sitä pääsee ihmisenä eteenpäin itsensä kanssa.
Itsehän sinä päätät millainen tyyppi tahdot olla.
Tietenkin, jos tahdot tietoisesti olla inhottava ihminen...
Nykyisillä seurantalaitteilla susikantaa on helppo seurata.
Kuka seuraisi seuraajia?
Mutta jospa seuraaja on seuratulle susi.
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että tuon sanonnan syntysijoilla ei ole tunnettu narsismia erillisenä vammana, vaan tuon on ajateltu koskevan syvimmillään kaikkia.
Onhan se noin, ettei empaattinen ihminen mikään susi kenellekään ole lopulta, vaan ne on ne toisenlaiset ihan kokonaan.
Omasta narsisti-psykopaatistanikaan en tiedä, mitä lopulta ajatella. Monet käänteet ja hänen elämäntapansa ovat järkyttävän susimaisia, mutta nyt etäisyyttä saatuani jokin hänessä pohdituttaa. Elää niin kuin taitaa, ei taida kummemmin, eikä ymmärrä toista kummemmin. Luulee vain, että olemme samanlaisia...
No, anteeksi voin antaa, enkä häntä suosittele kenellekään, joka jotain normaalia elämältään haluaa, on tosi kaukana niistä odotuksista kuitenkin.
"Ihminen on ihmiselle susi. Sanonnalla tarkoitetaan narsistin olevan ihmiselle susi. "
Pikkusen ny huvittaakin, kun tuli tämmönen susi aihe, kun tuossa toisaalla meinasin vastata, noihin kimppakiva ehdotuksiin, että pysyttelen mielummin palstalla ns. yksinäisenä sutena, mutta katsoin sitte viisaimmaksi jättää kokonaan vastaamatta...
Että pitäiskö tässä sitten alkaa uskoa johonkin maagisuuteen... Noh yksi asia johtaa aina toiseen ja sanontahan juontaa juurensa tästä...
"Ihminen on ihmiselle susi" -sanonta tulee siitä, että susi voi syödä oman laumansa jäsenen, jos se esimerkiksi on vammautunut.
Joka taas johti tämmöselle sivulle missä sutta pidettiin voima eläimenä...
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=42056.0;wap2
Alkuperäisesti kuitenkin hain linkkiä tähän tarinaan, joka muinoin on kyllä täällä ennenkin ollut...
Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta.
Hän sanoi: “Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi ‘sutta’.”
“Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”
“Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”
Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:
“Kumpi susi voittaa?”
Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti:
“Se, jota ruokit.”
http://hidastaelamaa.fi/2012/05/vanhan-ja-nuoren-intiaanin-keskustelu/
Kaunis ja hyvä tarina, YLT.
Cheek laulaa: "koskaan ei sais katkeroituu eikä kyynistyy..."
Se on vaikeaa kyllä tässä maailmassa, mutta on totta, että omilla ajatuksilla pystyy paljon ohjailemaan omaa toimintaansa. Kukaan muu toisen asennemaailmaa ei voi muuttaa kuin itse ajatusten haltija. Hyvä ja paha käyvät jatkuvaa taistoa, kumpi voittaa? Se kumpaa ruokin.
"Cheek laulaa: "koskaan ei sais katkeroituu eikä kyynistyy..."
Se on vaikeaa kyllä tässä maailmassa, mutta on totta, että omilla ajatuksilla pystyy paljon ohjailemaan omaa toimintaansa. Kukaan muu toisen asennemaailmaa ei voi muuttaa kuin itse ajatusten haltija. Hyvä ja paha käyvät jatkuvaa taistoa, kumpi voittaa? Se kumpaa ruokin. "
Niin minulla on tallella myös ns. lapseni uskoni, vaikka vanhempana välillä kyynistyykin niin silti uskon hyvään, elämän voimiin ja rakkauteen, vaikka tiedänkin että meissä kaikissa asustaa myös se "paha susi" ja sen vuoksi joutuu joskus ajatuksiaan,sanomisiaan ja käyttäytymistäänkin vartoimaan ettei tahtomattaan tule sitä ruokkineeksi...
Pakko ottaa tähän vielä sen verran kantaa, että tuota susi vertaustakin voisi arvioida syvemmin... Kun sudethan ainakin minun tietojeni mukaan ovat juuri laumaelämän mestareita ja puhaltavat yhteen hiileen viimeiseen hiki... eikun kuolapisaraan saakka.
Entäpä jos ihmissusilaumassa juuri narsistinen tyyppi on se kantava voima, jota ilman yltiöonnelliset hymisijät eivät selviäisi hengissä?
"Kun sudethan ainakin minun tietojeni mukaan ovat juuri laumaelämän mestareita ja puhaltavat yhteen hiileen"
Niin sanotaan, että susilaumassakin jokaisella yksilöllä on roolinsa, vaikka ne laumana toimivatkin...
Niinhän se on ihmistenkin maailmassa...
Monenlaisia yhteisöjä, laumoja, perheitä, sukuja, sukupolvien ketjuja muodostuu joihin kuulutaan ollen samalla osa kokonaisuutta...
Itsekin olen laumasielu/hakeudun mieluusti ihmisten joukkoon, vaikka vastapainoksi kaipaan toki yksinolemistakin...
Jonkinlainen väljähkö yhteisö kai se on tämäkin, jossa ovet on auki kaikkien tulla tai mennä, ollaan joukko hyvin erilaisia ihmisiä saman aiheen äärellä...