totuttelua uuteen elämään

ei ei ei!!yksi punaviini (EI viina) lasillinen suklaan tai hyvän ruoan kanssa on kyllä sellainen nautinto että absolutistiksi minusta ei ole ikinä. Joistain asioista en yksinkertaisesti luovu. Kun tosta ei krapulaa tule ja lääkkeenkin muistan aina silti ottaa, en näe sitä kovin suurena uhkana. Mielenterveyshän siitä menee jos liikaa nipottaa. Baarissa muutamama tunti silloin tällöin tanssimassa, flirttaamassa ja ystäviä tapaamassa on myös sellaista mielenvirkistystä, etten siitä luovu, kuin siinä vaiheessa kun se ei enää itseäni muuten kiinnosta.
Vaikka epilepsia tuo elämääni tiettyä säännöllisyyttä, sen orjaksi en rupea. Etsin rajani, joiden puitteissa voin toimia. Ja toivon tietysti, että ne löytyvät mahdollisimman kaukaa.

näyttääkin olevan se vaikeimmin hallittavissa oleva asia. se iskee aina, kun tuntee itsensä väsyneeksi. illat on pahimpia, aamulla on aina uusi päivä. vähitellen sekin on kyllä vähentynyt. mitä enemmän aikaa kuluu ilman kohtauksia, sitä paremmin luotan lääkkeisiin. en kuitenkaan täysin, entiseen elämääni en kaiketi koskaan palaa. Pelko on kyllä opettanut kuuntelemaan kehoaan paljon tarkemmin kuin ennen. aluksi se oli jopa ahdistavaa, nyt olen jo ottanut siinäkin vähän rennommin.

eksyksissä21v kirjoitti:

ei ei ei!!yksi punaviini (EI viina) lasillinen suklaan tai hyvän ruoan kanssa on kyllä sellainen nautinto että absolutistiksi minusta ei ole ikinä. Joistain asioista en yksinkertaisesti luovu. Kun tosta ei krapulaa tule ja lääkkeenkin muistan aina silti ottaa, en näe sitä kovin suurena uhkana. Mielenterveyshän siitä menee jos liikaa nipottaa. Baarissa muutamama tunti silloin tällöin tanssimassa, flirttaamassa ja ystäviä tapaamassa on myös sellaista mielenvirkistystä, etten siitä luovu, kuin siinä vaiheessa kun se ei enää itseäni muuten kiinnosta.
Vaikka epilepsia tuo elämääni tiettyä säännöllisyyttä, sen orjaksi en rupea. Etsin rajani, joiden puitteissa voin toimia. Ja toivon tietysti, että ne löytyvät mahdollisimman kaukaa.

yksilöllistähän tietysti kaikki on, kuin ajattelee tarkemmin niin epilepsia kyllä ns. orjuuttaa ajan kans viimeistään jos joutuu lääkkeitä käyttämään,pitkään ja joskus herää esim tiputuksessa sairaalassa. niin tuntuu jossain vaiheessa et ei ainakaan tällä kertaa kuollut, joskus tuntuu kuin kohtauksesta alkaa toipua et olis kyllä helpompi kuolla, pahimmalla hetkellä.rajat kyllä tulee suht helposti vastaan, et huomaat itsekkin mitä kestät. tietenkin myöhempi kehitys epilepsian suhteen, jos ei parane,ole yleensä myönteistä .

eksyksissä21v kirjoitti:

ei ei ei!!yksi punaviini (EI viina) lasillinen suklaan tai hyvän ruoan kanssa on kyllä sellainen nautinto että absolutistiksi minusta ei ole ikinä. Joistain asioista en yksinkertaisesti luovu. Kun tosta ei krapulaa tule ja lääkkeenkin muistan aina silti ottaa, en näe sitä kovin suurena uhkana. Mielenterveyshän siitä menee jos liikaa nipottaa. Baarissa muutamama tunti silloin tällöin tanssimassa, flirttaamassa ja ystäviä tapaamassa on myös sellaista mielenvirkistystä, etten siitä luovu, kuin siinä vaiheessa kun se ei enää itseäni muuten kiinnosta.
Vaikka epilepsia tuo elämääni tiettyä säännöllisyyttä, sen orjaksi en rupea. Etsin rajani, joiden puitteissa voin toimia. Ja toivon tietysti, että ne löytyvät mahdollisimman kaukaa.

Oikein, jokainen voi elää omien, yksilöllisten rajojen mukaan. Otan silloin tällöin lasillisen viinaa eikä se ole kohtauksia tuonut. Minulle säännöllinen uni on tärkeää, mutta jotkut pystyvät tekemään vuorotyötäkin.

Jokainen meistä on erilainen. Aika näyttää, mikä sopii ja mikä ei. Ei kannata luoda liian ahdasmielisiä rajoja. Virkeä mieli auttaa elämässä moneenkin asiaan, saattaa myös vaikuttaa kohtauksia hillitsevästi. Sitten kun paljastuu joku asia mitä et voi tehdä, niin etsi tilalle jotain aivan uutta, jota et ole ennen tehnyt.

Ensinnäkin: ööh, minkä ihmeen takia täällä joku mussuttaa heti, että jätäpä se alkoholi kokonaan pois ja bilettäminenkin vielä, jos henkilö on muuttanut todella loistavasti ja kuuliaisesti elämäntapojaan? Onko pakko alkaa heti sanoa, että hei, vielä on paljon parannettavaa? Varsinkin kun kommentti oli liioiteltu.

Alkuperäiselle kirjoittajalle: Hienosti olet muuttanut elintapojasi, en ole itse koskaan pystynyt noin hyvään, vaikka epilepsiaa olen sairastanut monen monta vuotta! Ole huoleti, lasi viiniä on ihan ok ja bilettämistä tulee itsekin harrastettua suhteellisen usein.

Ei epilepsian tarvitse elämästä tehdä mitään askeettista kärsimystä! Ellei sitten halua leikkiä jotain marttyyria viimeisen päälle... Toki voi olla, että joku ei voi tehdä juuri mitään kivaa epilepsian takia, mutta harvalla näin on.

nipsu kirjoitti:

Ensinnäkin: ööh, minkä ihmeen takia täällä joku mussuttaa heti, että jätäpä se alkoholi kokonaan pois ja bilettäminenkin vielä, jos henkilö on muuttanut todella loistavasti ja kuuliaisesti elämäntapojaan? Onko pakko alkaa heti sanoa, että hei, vielä on paljon parannettavaa? Varsinkin kun kommentti oli liioiteltu.

Alkuperäiselle kirjoittajalle: Hienosti olet muuttanut elintapojasi, en ole itse koskaan pystynyt noin hyvään, vaikka epilepsiaa olen sairastanut monen monta vuotta! Ole huoleti, lasi viiniä on ihan ok ja bilettämistä tulee itsekin harrastettua suhteellisen usein.

Ei epilepsian tarvitse elämästä tehdä mitään askeettista kärsimystä! Ellei sitten halua leikkiä jotain marttyyria viimeisen päälle... Toki voi olla, että joku ei voi tehdä juuri mitään kivaa epilepsian takia, mutta harvalla näin on.

..kun joku kertoo, ettei epilepsian kaikkea kivaa lopeta eikä ole ihan ehdoton esim. alkoholia tai muita rientoja kohtaan. Lääkepurkin etiketistä ja lääkärisedästä kun sai liikaakin sellaisen kuvan. Vaikka pakko niiden on kaikki mahdollisuudet ottaa huomioon. Purankin tunteitani tänne, koska kuitenkin paras näkemys käytännön elämästä tulee muilta samanlaisilta. Tiedän, että epilepsia useimmiten kait on sairaus, josta ei tavallaan koskaan parane. Olen kuitenkin päättänyt tehdä kaikkeni minkä(kohtuuden rajoissa) elämäntapojen puolesta voin, muuttaakseni kohtaustilanteen mahdollisimman hyväksi. Yksin lääkkeiden varaan en jää roikkumaan.

nipsu kirjoitti:

Ensinnäkin: ööh, minkä ihmeen takia täällä joku mussuttaa heti, että jätäpä se alkoholi kokonaan pois ja bilettäminenkin vielä, jos henkilö on muuttanut todella loistavasti ja kuuliaisesti elämäntapojaan? Onko pakko alkaa heti sanoa, että hei, vielä on paljon parannettavaa? Varsinkin kun kommentti oli liioiteltu.

Alkuperäiselle kirjoittajalle: Hienosti olet muuttanut elintapojasi, en ole itse koskaan pystynyt noin hyvään, vaikka epilepsiaa olen sairastanut monen monta vuotta! Ole huoleti, lasi viiniä on ihan ok ja bilettämistä tulee itsekin harrastettua suhteellisen usein.

Ei epilepsian tarvitse elämästä tehdä mitään askeettista kärsimystä! Ellei sitten halua leikkiä jotain marttyyria viimeisen päälle... Toki voi olla, että joku ei voi tehdä juuri mitään kivaa epilepsian takia, mutta harvalla näin on.

Hyvä nipsu! Sullakin on oikea asenne ja kannustat alkuperäistä kirjoittajaa!
Ei tosiaankaan kannata jäädä kotia 4 seinän sisälle ihmettelemään.
Et ole eksynyt, ei muuta kuin menoks ja hauskaa pitämään!