Ahdistus?

Muroihinkustu kirjoitti:

Terve! Olen nuori mies ja "nautin" useamman vuoden päihteiden täytteistä elämää ja nyt se on suurinpiirtein ohi.. Menetin sinä aikana kaikki oikeat kaverit/ystävät, enkä saa heihin enää mitään kontaktia.. eli toisinsanoen ainut kaveripiirini on nykyisin päihteitä käyttävää porukkaa, joilla kaikilla menee huonommin, ku mulla..) ei siis viitti heille paljo avautua. Huomenna ois lääkäri ja on jotenki sellanen fiilis jo nyt, että sitä ei kiinosta hevonhelvettiä tää tilanne. (Syksyllä kävin uniongelmista/masennuksesta. Mirtatzapiinit käteen ja ulos oli meininki).. Tuntuu, että tää homma on kääntyny jonkunlaiseksi ahdistukseksi; ahistaa tulla kotiin, ku lähes joka päivä odottaa joku kiva perintäkirje, ei kiinnosta lähteä mihinkä, kotonta,v*tuttaa, nukkuessa käydessä, että menipä taas yksi turha päivä ohi (oikeastaan töiden jälkeen vaa odottaa iltaa, että sais nukkua) joskus nukkueen käydessä katsoo kattoon ja toivoo, että se sortuisi päälle. (Onneks en niin syvään suohon mennyt, etteikö rahatilanne ole hoidettavissa) Pahinta tässä on tämä tärkeiden ihmisten menettäminen ja itsensäinho. Kellään vastaavaa kokemusta? Miten oot lähteny parsimaan palasia taas kasaan?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä