Terve! Olen nuori mies ja "nautin" useamman vuoden päihteiden täyteistä elämää ja nyt se on suurinpiirtein ohi.. Menetin sinä aikana kaikki oikeat kaverit/ystävät, enkä saa heihin enää mitään kontaktia.. eli toisinsanoen ainut kaveripiirini on nykyisin päihteitä käyttävää porukkaa, joilla kaikilla menee huonommin, ku mulla..) ei siis viitti heille paljo avautua. Huomenna ois lääkäri ja on jotenki sellanen fiilis jo nyt, että sitä ei kiinosta hevonhelvettiä tää tilanne. (Syksyllä kävin uniongelmista/masennuksesta. Mirtatzapiinit käteen ja ulos oli meininki).. Tuntuu, että tää homma on kääntyny jonkunlaiseksi ahdistukseksi; ahistaa tulla kotiin, ku lähes joka päivä odottaa joku kiva perintäkirje, ei kiinnosta lähteä mihinkä, kotonta,v*tuttaa, nukkuessa käydessä, että menipä taas yksi turha päivä ohi (oikeastaan töiden jälkeen vaa odottaa iltaa, että sais nukkua) joskus nukkueen käydessä katsoo kattoon ja toivoo, että se sortuisi päälle. (Onneks en niin syvään suohon mennyt, etteikö rahatilanne ole hoidettavissa) Pahinta tässä on tämä tärkeiden ihmisten menettäminen ja itsensäinho. Kellään vastaavaa kokemusta? Miten oot lähteny parsimaan palasia taas kasaan?
Ahdistusta?
OmiinMuroihin_kustu
574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja lisätään vielä, että mulle on mahotonta, esim. soittaa ja sopia laskujen eräpäivistä, vaikea ottaa osaa keskusteluihin töissä, avun kysyminen ahdistaa.
Jos olet ylipursuavasta päihde-/huumekäytöstä eroon (onneksi olkoon vain) niin älä nyt helvetissä olet uusia huumeita tilalle psykiatrilta! Kannattaa hakeutua kolmannelle sektorille, koska kuten arvasitkin jo ei psykiatriaa kiinnosta sinun hyvinvointisi vaan he ainostaan vaientavat valituksesi antamalla päätä lamaavia huumeita... joita siis kutsuvat lääkkeiksi ja kiistävät niiden yhteyden katuhuumeisiin, mikä on tietenkin virheellinen käsitys. Tsempppiä vaan ja onnea, jos olet saanut kohtuullistettua päihdekäyttöäsi maltillisemmalle tasolle!
Taitaa väsyttää, kun niin paljon kirjoitusvirheitä sattuu matkalle:
Jos olet päässyt eroon ylipursuavasta päihde-/huumekäytöstä, onnittelut siitä, niin älä helvetissä ota uusia huumeita tilalle psykiatrilta!
Joutu vähä järjestelemää sanoja uudelleen, ni virheitä.. ja, joo kyllä täs väsyttää. Nupiksi on viel toi öisin heräily. :) Toiveena tässä oliski päästä keskustelemaa jonku ammattilaisen kanssa. Typerää sinänsä, koska "diagnoosi" on jo omassa päässä... tai ainekin luulen niin. Surkeaa tässä on se, että ilman päihdettä en pääse kämpästä oikeastaan ulos, siksi mainitsinki, että "Päihteiden käyttö on suurinpirtein ohi".
Hei
Haluan vain toivottaa sinulle tsemppiä. Hienoa, että olet hakemassa apua itsellesi. Apua saa, mutta ensimmäinen askel on otettava itse ja nyt olet noita askeleita ottamassa. Uskon, että yhteys entisiin kavereihinkin vielä löytyy ja itseinho vaihtuu itsetuntemukseen. - jälkeenpäin voit sitten katsoa, mitä tämä elämänvaihe opetti sinulle.
Tsemppiä, älä luovuta!
Päivi-pappi Hämeestä