Et niiku koulussa joinain päivinä sun kaverit on sunkaa tosi paljon ja näin mutt useimpina päivinä ne ei vaa ota suhun nii paljoo huomioo ku toisii vaikka kuinka yrität olla niitten kans ja olla mukava ja kaikkee.. Ja vaik mun yks paraskaveri puhuu tosi monista ketkä pitää sitä koulun kivoimpana pahaa, nii kyl se sitte tuntuu pahalt ku aina ei sitte ota sua huomioo melkei 3-4 tuntiikaa sillee kunnol mut sitte niitä kenest "puhuu pahaa" nii niille yrittää olla ihan liianki mukava ja vähän porukan pomo.. Mut sitte ku oon mun parhaankaverin kaa kahestaa nii sitte se on oikeest varmaa maailman kivoin en ymmärrä.. Onks sellane kaveri ees enää mikää parhain kaveri? Ette varmaa tajunnu ku selitin nii sekavast mutt piti avautuu..
samaistuuks kukaa :(?
ujotyttö1234
265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopetas sen sinäpassiivin käyttö ja opettele kirjoittamaan
Moi,
Nuoruudessa monesti ihmissuhteet vaihtelevat nopeallakin aikavälillä. Kaikilla nuoruus on hyvin erilainen elämänvaihe, toisilla "kuohuntaa" on enemmän kuin toisilla. Kun lähdetään rakentamaan elämää ja mennään kohti aikuisuutta, on yleistä, että tämä "sisäinen myllerrys" vaikuttaa myös kaverisuhteisiin, joskus myös ikävällä tavalla, kuten tällaisena ulkopuoliseksi jättämisenä.
Kannattaa harkita asian puheeksi ottamista niiden kavereittesi kanssa, jotka ovat aiheuttaneet toiminnallaan tätä ikävää tunnetta sinulle. Jos kerrot avoimesti tuntemuksistasi, ymmärtää kaverisi myös sinun näkökulman.
Kaikkea hyvää,
NettiSaappaat Jyväskylästä