Tää ei ehkä ole oikea paikka avautua, mutta tahon vaa, että joku tietää tän.
Olen 16 vuotias poika, ja olen onnistunu pilaamaan elämäni (tähän mennessä) täysin.
Mulla koulut menny viimevuosina päin persettä, oon ollu perhekodeissa, pilannu välit kaikkien kaverien/ystävien kanssa.
En tiedä miksi, en vaa jaksanu kaikkee paskaa, mua kiusattii ala-asteen alusta lähtie yläasteelle. Mulla vaan ei enää ollu tunteita jälellä. En välittänyt.
En käyny koulussa, en välittäny siitä että jouduin ongelmiin, en välittänyt mistään.
Itsetuntoa ei ollut, olin aina se ryhmästä "ulosjäävä" henkilö.
Sitte kävi jotain, se pieni toivonkipinä, ihastuminen, rakkaus.
No, siitä on jo aikaa ja se oli perus "teinirakkaus" mutta sain itsetuntoni siitä takasi.
En ollutkaan se toivoton tapaus, joku saattoi jopa PITÄÄ MINUSTA?
No, nyt välitän elämästä taas, mutta tajusin, että olen melkein jo menettänyt kaiken.
En hae täältä sääliä, enkä neuvoja. Haluan vaan rehellisesti, että muut ei sorru samaan.
Välittäkää siitä koulusta, pitäkää hyvät välit kavereihin ja sukulaisiin.
Vaikka kuinka paskalta tuntus, vaikka kuinka paskasti menis, se menee ohi.
Olen 16 vuotias poika, ja olen onnistunu pilaamaan elämäni (tähän mennessä) täysin.
Mulla koulut menny viimevuosina päin persettä, oon ollu perhekodeissa, pilannu välit kaikkien kaverien/ystävien kanssa.
En tiedä miksi, en vaa jaksanu kaikkee paskaa, mua kiusattii ala-asteen alusta lähtie yläasteelle. Mulla vaan ei enää ollu tunteita jälellä. En välittänyt.
En käyny koulussa, en välittäny siitä että jouduin ongelmiin, en välittänyt mistään.
Itsetuntoa ei ollut, olin aina se ryhmästä "ulosjäävä" henkilö.
Sitte kävi jotain, se pieni toivonkipinä, ihastuminen, rakkaus.
No, siitä on jo aikaa ja se oli perus "teinirakkaus" mutta sain itsetuntoni siitä takasi.
En ollutkaan se toivoton tapaus, joku saattoi jopa PITÄÄ MINUSTA?
No, nyt välitän elämästä taas, mutta tajusin, että olen melkein jo menettänyt kaiken.
En hae täältä sääliä, enkä neuvoja. Haluan vaan rehellisesti, että muut ei sorru samaan.
Välittäkää siitä koulusta, pitäkää hyvät välit kavereihin ja sukulaisiin.
Vaikka kuinka paskalta tuntus, vaikka kuinka paskasti menis, se menee ohi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juuri näin. Tuon ikäiseksi tajuat asioiden laidan varsin hyvin. Voimia kaikille saman kokeneille. Ja tosiaan; se menee ohi. Elämä jatkuu. Välittäkää elämästä, teille on annettu vaan yks sellanen.
Viestisi perusteella vaikutat viisaalta, ymmärrät tilanteen. Uskon että se on vaikeaa, joskus itsekkin vain toivon etten välittäisi. Mistään. Olen nimittäin sellainen itkupilli, saattaa alkaa itkettää se että joku kaveri sanoo jotain ikävästi, joku haukkuu.. Vaikka yritän olla itselleni sillain: Älä välitä, se on vaan idiootti. Mut en voi ajatella sellast mun kaverist. Vaik ne osas olla sinä päivän tosi idioottei, eikä viittiny edes kuunnella loppuun, vaan alko HETI sen perusteella mitä sanoin niin arvostelemaan... Ja itken nytkin. Mulla on oikeastaan vaan yks kaveri joka ei oo saanu mua itkeen.. Siis huonol taval. :'( Mut tsemppiä sulle, uskon et susta tulee jotain hienoa, ehkä hienompaa kuin joku voisi kuvitellakaan! :,)
Hieno homma että olet tunnistanut ongelmat ja päässyt niistä yli. 16-vuotiaana elämä on vielä alussa ja aiemmilla virheillä ei ole enää pian mitään merkitystä kunhan löytää vain sen oikean tien.
Tsemppiä vaan eteenpäin!