eli onks muil samanlaisii tuntemuksii murrosiässä? tää on on typerä kierre mut minkäs sille mahtaa....ala asteel en ollut siitä suosituimmasta päästä ja ylä asteelle siirryttyäni lupasin itselleni et teen kaikkeni saadakseni kunnon kaveripiirin ja sosiaalisen elämän...Läpänheitto alkoi sujua kuin luonnostaan ja muodostui itsestäänselvyydeksi
...nyt kasiluokan syksyllä jostain syystä mikään viihdyttäminen ja jutun vääntö ei ota sujuakseen. Itseasiassa en ole kertonu yhtäainuttakaan nauramisen arvoista juttua viikkoon.
Yhtäkkiä huomasin että kukaan soittele minulle, pyydä minua ulos, koulussa joudun seuramaan mukana tuppisuuna kun ei ole mitään sanottavaa, alan erkaantua muista kokonaan...Olo alkaa tuntua orvolta ja yksinäiseltä...Mitä enemmän tulee lunta tupaan sitä enemmän olen hiljaa ja alan muistuttaa entisä "minääni" eli hiljaista, huono itsetuntoista ja ei suosittua...Pelottaa mennä jo messengeriin ku ei oo kellekkään mitään sanottavaa ja pelkään et moni luulee mua tylsäks ja sit torjuu mut =(=(=(
Onks kellään muulla käyny näin? Onks ihminen murrosiässä normaalistikkin näin herkkä? Sori ku mä vuodatan mut tää on ainoo mesta jossa voi sanoo sanottavansa...hyvää viikonloppua
...nyt kasiluokan syksyllä jostain syystä mikään viihdyttäminen ja jutun vääntö ei ota sujuakseen. Itseasiassa en ole kertonu yhtäainuttakaan nauramisen arvoista juttua viikkoon.
Yhtäkkiä huomasin että kukaan soittele minulle, pyydä minua ulos, koulussa joudun seuramaan mukana tuppisuuna kun ei ole mitään sanottavaa, alan erkaantua muista kokonaan...Olo alkaa tuntua orvolta ja yksinäiseltä...Mitä enemmän tulee lunta tupaan sitä enemmän olen hiljaa ja alan muistuttaa entisä "minääni" eli hiljaista, huono itsetuntoista ja ei suosittua...Pelottaa mennä jo messengeriin ku ei oo kellekkään mitään sanottavaa ja pelkään et moni luulee mua tylsäks ja sit torjuu mut =(=(=(
Onks kellään muulla käyny näin? Onks ihminen murrosiässä normaalistikkin näin herkkä? Sori ku mä vuodatan mut tää on ainoo mesta jossa voi sanoo sanottavansa...hyvää viikonloppua
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä mun neuvo.
Mulle kävi samanlaisesti kun menin yläasteelle, sitä jatkui se vuosi ja seuraavakin ja sairastuin Anorexiaan. Mun elämä oli helvettiä ne pari vuotta. Olin sairaalassakin useita viikkoja. Ei tiedetty kuolenko vai en.
Nyt olen toipumaan päin, mutta yksin ei ole helppoa toipua on pakko olla aktiivinen ystävien suhteen, se tuottaa tulosta. Mulla on nyt hyvät suhteet kaikkiin mun luokkalaisiin.En yritä itselleni parasta ystävää vaan olen milloin kenenkin kanssa. Kavereita saa helposti kun vaan menee rohkeesti mukaan joukkoon. Älä koskaan anna periksi, koska jos olet yksin saatat saada seuralaiseksesi Anorexian, se on ainoa joka silloin on kanssasi ja pilaa elämäsi, siitä ei ole helppo päästä eroon!
mä oon aina ihan yksin!!
mulla ei ainakaan oo tullu mitää anoreksiaa niiku toi yks väitti et yksinäisyydestä tulee!
En tosiaan tarkoita, että se tulee juuri niille yksinäisille,vaan sitä, että jos tuntee olonsa yksinäiseksi voi olla ainut keino ryhtyä laihduttamaan tehdäkseen itsestä sellaisen, että kelpaisi muille ja olisi täydellinen!
Ei minulle ainakaan ole vielä tullut minkäänlaista syömishäiriötä. Voihan se olla niinkin, että rupeaa syömään suruunsa (= ahmimishäiriö).
Kas, en ole huomannutkaan, ettei minulle kukaan koskaan soita ja pyydä ulos. KUKAAN EI OLE KOSKAAN NIIN MINULLE TEHNYT. Enemmän hämmästyisin siitä, jos joku niin tekisi. Kukaan ei koskaan soita minulle, eikä minulla ole ketään, kelle soittaa. Olen aina ollut yksinäinen. Olen koulussa aina tuppisuuna, vaikka joku puhuisikin minulle, mitä tosin kyllä tapahtuu hämmentävän usein. En vain osaa sanoa mitään takaisin, kun en ole moiseen tottunut. Varsinkaan silloin, kun jotain sanottavaa odotetaan. Silloin kyllä voi jotain lohkaista, jos tulee jokin hyvä juttu mieleen.
Huono itsetunto on kiusaamisen takia aina ollut. Olen yhä ihan yksin, mutta jostain syystä tämä ei enää tunnukaan niin kurjalta. Siihen on jo tottunut, eikä se tunnu pahalta, vaan nykyisin usein jopa häiriinnyn siitä, jos joku tulee tekemään tuttavuutta. Toisaalta taas nykyisistä kavereista pidän kiinni, vaikka harvoin näenkään.
Hassua, että joku pitää tuota puolta niin kamalana. En ole tiennytkään, mutta minähän olenkin omituinen.
Hyvää viikonloppua sinullekin! Kyllä se siitä ohi menee, tai jos ei mene, niin ainakin totut siihen.
sun aikas on mennyt, hyvästi kiva nuorehko......
xDDDDD