Minulla on 3 vuotias narttukoira.
Se tuli minulle 7 viikon ikäisenä.
Olen pitänyt koiraa aina luonteeltaan hyvin itsevarmana. Tutustuu pelottomasti kaikkeen uuteen, ihmisiin, koiriin mihin vain.
Rohkeana ja innostuneena siis suhtautuu kaikkeen.
Koiran kanssa on pääasiassa mennyt hyvin, mutta joitain ongelmia on kotona sisätiloissa.
Eli koiralla on tapana ajoittain seurata minua kun ollaan kotona. Kuono ihan kiinni jalassa kävelee. Esim jos laitan pyykkejä kuivumasta kaappiin niin koira ravaa perässä edestakaisin.
Toinen mitä ajoittain harrastaa on pieni murina.
Koira makoilee olohuoneen matolla, jos nousen sohvalta keittiöön niin kuuluu ihan hiljaista pientä murinaa. Koira on siis ollut hereillä eikä säikähtänyt unesta tai muuta.
Olen aina luullut, että koira yrittää seuraamalla ja murinalla jotenkin pompotella minua.
Olen toiminut tilanteissa näin: kiellän koiraa "ei" ja "pois", sen jälkeen ärähdän kunnolla ja kun tämäkään ei auta niin otan napakasti pannasta kiinni ja talutan "arestiin".
Nyt kun nämä 2 ongelmaa tuntuvat vain pahenevan niin heräsin, että reagoimiseni on siis jotenkin vääränlaista.
Mieleeni tuli, jos koira on sittenkin epävarma?
Epävarma minusta? Siksikö se seuraa ja murahtelee!? Ja minä kai omalla ärinällä pahennan epävarmuutta?
Korostan etten ole koskaan fyysisesti satuttanut koiraa, joten ei sen pitäisi pelätäkkään.
Miten minun tulisi toimia kun koira esim seuraa, reagoinko mitenkään vai en?
Se tuli minulle 7 viikon ikäisenä.
Olen pitänyt koiraa aina luonteeltaan hyvin itsevarmana. Tutustuu pelottomasti kaikkeen uuteen, ihmisiin, koiriin mihin vain.
Rohkeana ja innostuneena siis suhtautuu kaikkeen.
Koiran kanssa on pääasiassa mennyt hyvin, mutta joitain ongelmia on kotona sisätiloissa.
Eli koiralla on tapana ajoittain seurata minua kun ollaan kotona. Kuono ihan kiinni jalassa kävelee. Esim jos laitan pyykkejä kuivumasta kaappiin niin koira ravaa perässä edestakaisin.
Toinen mitä ajoittain harrastaa on pieni murina.
Koira makoilee olohuoneen matolla, jos nousen sohvalta keittiöön niin kuuluu ihan hiljaista pientä murinaa. Koira on siis ollut hereillä eikä säikähtänyt unesta tai muuta.
Olen aina luullut, että koira yrittää seuraamalla ja murinalla jotenkin pompotella minua.
Olen toiminut tilanteissa näin: kiellän koiraa "ei" ja "pois", sen jälkeen ärähdän kunnolla ja kun tämäkään ei auta niin otan napakasti pannasta kiinni ja talutan "arestiin".
Nyt kun nämä 2 ongelmaa tuntuvat vain pahenevan niin heräsin, että reagoimiseni on siis jotenkin vääränlaista.
Mieleeni tuli, jos koira on sittenkin epävarma?
Epävarma minusta? Siksikö se seuraa ja murahtelee!? Ja minä kai omalla ärinällä pahennan epävarmuutta?
Korostan etten ole koskaan fyysisesti satuttanut koiraa, joten ei sen pitäisi pelätäkkään.
Miten minun tulisi toimia kun koira esim seuraa, reagoinko mitenkään vai en?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Dominoivaa käytöstä tuo on. Kerroithan itsekin että koira on itsevarma ja rohkea. Ongelma taitaa olla jossain sinun käytöksessäsi niin että et osaa käyttäytyä johtajan tavoin, koiran mielestä.
Kiinnitin huomiota tuohon, että koira seurailee sinua, eikä tottele kun kiellät. Siinähän se on, koirasi ei tottele sinua, ei kunnioita. Kieltämisesi on ilmeisesti liian kilttiä ja ponnetonta. Joitakin asioita emme välttämättä huomaa koiran käytöksessä, että ne ovat dominoivia.
Se käskyn totteleminen on ihan ehdoton asia, jo pennusta pitäen. Kaulapannasta raahaten koiran siirtäminen paikasta toiseen ei vahvista sinun johtajuuttasi. Omilla koirillani en pidä pantaa sisällä, vaan kun annan niille käskyjä, en koskekaan koiraan. En koskaan selätä enkä ravistele niskasta. Käskyyn aika pahat tehosteet, ellei totella, mm. ärjäisy, joku kova pamaus, jopa luudalla tai rätillä huitaisu. Pitää ilmentää sellaista päättäväisyyttä että ihminen käskee ja koira tottelee. Tehosteita ei juurikaan ole tarvinnut käyttää, koska koirista on tullut erittäin tottelevaisia, tottelevat sormien napsautusta. Koskaan en ole niitä satuttanut, eivätkä ne ole pelokkaita lähelläni
Jos koet olevasi "nössö" käskemään, harjoittele sitä topakkuutta oikein.
Tosi fiksua koulutusta, luudalla tai rätillä huitominen. 99 % varmuudella koira joko alkaa pelkäämään tai vihaamaan kaikkea huitomista!
Noh, sinun kokemuksesi koirista taitavat vielä olla aika vähäiset, kun noin arvelet. Turha luulla että koira siitä hajoaa jos sitä topakasti komentaa. Nämä täällä "fiksuina kouluttajina" esiintyvät wannabeet ovat ensimmäisen koiransa kouluttajia, eläintenkoulutusoppaan lukeneina niin ollakseen. Vaan kun tulee ensimmäinen kovaluontoinen koira vastaan, loppuu keinot hyvin äkkiä.
Koiran kouluttaminen on ihan eri asia muuten kuin hyvän käytöksen vaatiminen. Nuoren koiran aggressiiviseen käytökseen ei makupalat tehoa. Kovaluontoinen koira ei myöskään vähästä hätkähdä. Aloittajan koira ei ole pelokas, vaan se uhittelee ja komentelee omistajaansa.
Mikä olisi se sinun koulutuksellinen neuvosi sitten ja kai olet myös käytännössä tällaistakin asiaa hoitanut useamman tapauksen kanssa?
Taidat olla se tyyppi, jonka mielestä luimisteleva, häntä koipien välissä kulkeva koirakin oli dominoiva ja tarvitsi vain vähän topakammat otteet........
Itselläni on ainoastaan kokemusta paimentavista roduista. En pidä mitenkään omituisena, enkä missään nimessä dominoivana koiran tapaa seurata omistajansa tekemisiä. Murinasta en osaa sanoa mitään, koska en ole sitä joutunut kokemaan!
En vaan tajua, mitä "apua" on luudalla tai rätillä huitomisesta. Tuomitset kuitenkin selättämisen, niskasta ravistelun ja makupalojen antamisen. Mielestäni kovapäisen koiran taltuttamiseen sopivat nuo keinot huomattavasti paremmin kuin luudalla huitominen, kovapäinen koira puree todennäköisesti luudan kappaleiksi!
Ensimmäisen koirani kasvattaja neuvoi minua, ettei koiralle tarvitse huutaa, sille riittää kuiskaus, koska koiralla on huomattavasti parempi kuulo kuin ihmisellä. Tosin minäkin huudan joskus tai oikeastaan karjun!