Mua pyydettiin kesällä kummiksi yhden mun rakkaan serkun lapselle.. lapsi syntyy ensivuoden puolella ja suostuin tietenkin,koska riparinkin kävin periaatteessa vain kummiksi pääsemisen takia..
nyt mä olen pohtinut sitä että tuleeko meistä koskaan kovin läheisiä sen lapsosen kanssa kun välimatkaa on aika paljon.. Onko kellään tällästä tilannetta, kuinka on sujunut?
Sen takia tää asia vaivaa mua, koska mun omat kummini ovat aina olleet etäisiä juuri matkojen takia,(luulisin) ja mä olen aina halunnut olla sellanen "kaveri" kummilapselle.. Mä luulen ettei tästä tuu ongelmaa, mutta halusin kuitenkin kysyä, oisko vinkkejä "pitkänmatkan suhteisiin".. :)
nyt mä olen pohtinut sitä että tuleeko meistä koskaan kovin läheisiä sen lapsosen kanssa kun välimatkaa on aika paljon.. Onko kellään tällästä tilannetta, kuinka on sujunut?
Sen takia tää asia vaivaa mua, koska mun omat kummini ovat aina olleet etäisiä juuri matkojen takia,(luulisin) ja mä olen aina halunnut olla sellanen "kaveri" kummilapselle.. Mä luulen ettei tästä tuu ongelmaa, mutta halusin kuitenkin kysyä, oisko vinkkejä "pitkänmatkan suhteisiin".. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
meillä on kummipoika ruotsissa veteråsissa.
jos vanhemmat haluavat pitää kummia yllä lapsen mielessä ei välimatka ole este. vaikka tapaisitte vain kerran vuodessa se riittää, jos serkkusi juttelee sinusta lapselle pitkn vuotta.
katsohan kaj: kummilta tuli kortti! muistatko kipe-kummia? katsotaan valokuvista, tuossa kummi pitää sinua sylissä. tuossa olette pulkkamäessä... ja niin edellen.
ja jos itse soittelet kirjoita lähetät kortteja ja lapsen kasvaessa pyydät viikonlopuiksi, pieniksi lomiksi luoksesi.
ole aktiivinen ja luo suhde.
Oma kummipoikani asuu reilun sadan kilometrin päässä ja näemme harvoin. N. 3-4x vuodessa. Minä soittelen ja textailen kummipoikani äidin kanssa ja kyselen kuulumisia. Käyn lomilla kyläilemässä ja synttärit juhlitaan tietysti. Että näin meillä!
Mulla on myös välimatkaa kummityttöihini reilut sata kilometriä! Näemme nykyisin aika harvoin, mutta silti kummius sujuu hyvin. Just viikonloppuna näin toisen rakkaista kummitytöistäni ja hän oli niin ihana kun heti ovella huusi, että moi kummi:)) Kyllä ne lapset muistavat, vaikka ei joka viikko näe...onneksi!! Lähetän kyllä kortteja tytöille ja viesteilen heidän vanhempien kanssa...!Tytöt ovat mielessäni vaikka en olekaan aina läsnä!!KYllä minulle tytöt ovat tosi rakkaita mulle, eikä välimatka ole sitä yhtään vähentänyt...ehkä vähän lisännyt;)
Onnea sulle Tinji tulevasta kummiudesta!!
Mun kummilapsi asuu vain n. 90 km:n päässä, mutta mulle ei koskaa kerrota milloin käydään katsomassa lapsia...niin ja vanhempia. Äidillä ja siskolla tuntuu aina olevan jotain salaista asiaa musta, niin ne ei halua että meen sinne. Aina puhutaan rahan käytöstä. Ei sitä tarttisi siskon kans salaa puhua, kyllä mullekki voi puhua miten paska rahan käyttäjä oon.
No, niin asia luisti toiseen asiaan...mä oon viimeksi nähny kummilapseni syyskuulla joskus, mutta onneksi hän ei koskaan vierasta mua, koska oon täysin samannäköinen heidän äitinsä, eli mun siskon kans ja kummilapseni isosisko on täysin haltioissaan nähdessään minut kun hoidin häntä kun siskollani oli joskus 5 vuotta sitte paha huume- ja alkoholi ongelma, niin hän piti minua 2. äitinä silloin ja nykyäänkin varmaan.
minulla on myös kummilapsi, joka asuu ulkomailla. kerran olen käynyt häntä katsomassa ulkomailla ja suomessakin he käyvät lähes vuosittain. kyllä lapsi muistaa kummin ja voi syntyä hyvä suhde hänen kanssaan, kun itse jaksaa olla aktiivinen ja lasta nähdessä antaa aikaa lapselle. itse leikin lapsen kanssa, luen kirjaa, vien reppuselässä jne jne kun tapaamme. silloin kuin olemme eri puolella maapalloa niin lähettelen lapselle kortteja ja jopa pieniä tavaroita vaikkei olisi merkkipäivää. merkkipäivinä tietysti lähetän lahjan.
haluaisin olla lapselle ns. kaverikummi ja kunhan hän kasvaa hiukan, niin alan soittelemaan hänelle sekä yritän olla aktiivisesti yhteydessä hänen kanssaan. kyllä se onnistuu jos vain haluaa :)