[Tämä on kirjoitettu seuraavaan viestiin, koska mobiilihörhöt ei osaa lukea pitkiä aloituksia, sekä tämä EI ole suolistotarina(!!!) vaan pyrin luomaan Kapitalistikerholle muutama päähenkilöä joihin voin viitata seuraavassa teoksessani joka on suunnitteilla. Tämä on sen kertomuksen vastapuolen esittely... Suolistolaisia ei mainita Bonustarinassa! Tämä on erittäin lyhyt, henkilöitä on kolme ja heistä jokaiselle on omistettu yksi viesti. Seuraavaksi ilmestyvä tarina on kiinnostavampi kuin tämä kuvaus!]
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
[Johan]
Heräsin ajatuksistani takaisin normaaliin tilaani, silloin muistin kaiken... Elämästäni siitä saakka kun "Padre" jatkaakseen dynastiaa ilman suoraa avioliittoa hyödynsi spermapankkia ja valitsi dynastian perillisistä yhden hyläten muut... Se olin minä;
Muistin eläneeni huoltajanani vanha nainen, joka väitti ett'ei isää minulla ollut ja äiti tai synnyttäjäni oli kuollut... Tai hoitajani sanoin "mätänemässä helvetissä" kaiken tekemänsä typeryyden jälkeen.
Koulussa olin kiusattu asian vuoksi, koska olin ainoa joka joutui käymään kirkossa joka sunnuntai - vastentahtoisesti - ja sen jälkeen elin täysin ilman oikeita vanhempiani; helppona maalitauluna. Jokaikinen päivä minua piestiin ja herjattiin, siitä huolimatta vain harvat osoittivat tukeaan ja se tuli pelon alta himmeänä säälinä joka ei hyödyttänyt ketään... Miksi he eivät tappaneet riistäjiä jos halusivat auttaa?
Kärsimysnäytelmä jatkui kunnes olin kuusitoista, tähän mennessä kiusattuna neljä vuotta vähintään, silloin kaikki muuttui tuntematon mies joka ei kertonut nimeään kutsui itseään "Padreksi" kertoi olevansa isäni ja hän sanoi minun olevan jo mies "yhteisön mukaan".
En ymmärtänyt ja pyysin Padrea selittämään niin hän kertoi minulle, että "vihaan lapsia ja niiden hoitoa, mutta velvoitteeni oli siittää jälkeläinen ja sinä olet se josta puhun. Sinä olet salajärjestömme Kapitalistikerhon poikia ja nyt voit valita joko lähdet mukaani tai joudut pakkohoitoon."
Pilkkasin Padrea ja sanoin etten uskonut paskàn vertaa olevani minkään salaseuran jäsen ja jos Padre oli isäni halusin hänen kuolevan, koska koin itseni hylätyksi. Kerroin hänelle kiusaamisestani ja kysyin pystyykö "Kapitalistikerho" tekemään asialle mitään, jos pystyy tulisin mukaan.
Padre nyökkäsi ja käski minua kertomaan jokaisen kiusaajani nimen; aloin luettelemaan kyyneleet silmissä muistaen kaiken kokemani vääryyden. Padrea ei itku kiinnostanut, hän kirjasi nimet ylös ja soitti puhelun johonkin.
Huomenna koulussa kaikki jatkui entiseen malliin - olin kiusattuna - enkä pystynyt opiskelemaan yhtään, ajattelin mielessäni "Isääni" joka ei tehnyt mitään... Koulupäivän päätyttyä kävelin pyörälleni huomatakseni että numerolukkoon oli sotkettu liimaa ja nyt se oli hajallaan.
Ohi kulkevat nulikat löivät minua nauraessaan...
Silloin paikalle ajoi harmaa mersu, josta nousi ulos aurinkolaseihin pukeutunut mies, jolla oli melkoiset turistivaatteet asunaan. Mies otti esiin jonkinlaisen valokuvan ja vilkuili kasvojamme.
Sitten hän käveli yhden kiusaajistani luokse ja tarjosi tälle rahaa jos tämä menisi kävelytielle näyttämään skeittaustemppuja ja olisi kuvattavana, pojan suostuttua ja skeittaessa auton edessä mies löi häntä ja viskasi autoon lukiten oven ja osoitti poikaa pistoolilla.
Sitten oli muiden vuoro yht'äkkiä kymmenen luokkalaistani ja kolme rinnakkaisluokkalaista notkuivat kasattuina mersussa, jossa "turisti" pieksi heitä ja minut huomatessaan antoi paperilapun:
"Kukas ei uskonut? Tiedätkö mihin nämä menee? Aiomme muiluttaa ne rajan yli ja jos he palaavat niin... *pam! pam!* Nyt raahaa ruumiisi osoitteeseen [osoite] ja siellä sijaitsee vanha homeinen toimistorakennus mene sinne. - Padre"
Juoksin oitis rakennukselle tietämättä olinko vihainen kiusaajilleni vai oliko tämä pelkkää piilokameraa. Aukaisin oven ja siellä vastaan saapui mies, joka kysyi nimeäni.
"Johan", vastasin.
Sitten hän johdatti minut seuraavaan rakennukseen ja vei huoneeseen, jonka sisällä olevassa nurkkaovessa luki "Kapitalistikerho - Finlandin pråvinssin looši" avasin oven ja kävelin sisään, jossa minut otti vastaan kaksi tuntematonta vanhaa miestä partoineen... Hyvä alku... Miehet ovat kuin porttorannalta pedoluolasta.
Heidän joukossaan oli Padre, joka esitteli miehet nopeasti ja käski heidän esitellä paikkoja samalla kun isäni päättää mennä lomalle...
(jatkuu)
[Anders]
Tervehdin Johania, josta olin kuullut paljon ja aloin esitelmöimään Kapitalistikerhon historiasta kahvikupin äärellä, aloitin luentoni;
"Kapitalistikerho syntyi aikoinaan Rooman valtakunnassa, mutta kuoli pois... Kunnes meidän versiomme edeltäjä perustettiin keskiajalla muutamien aatelisten toimesta nykyisessä Saksassa katolisten herrojen kesken. Syntynyt seuramme oli erittäin heikko ja rikollisjärjestöksi luokiteltu jos keisari olisi tiennyt siitä."
"Mikä keisari?", Johan kysyi.
"Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan, pääsimme keisaripelosta eroon vasta kun eräs kuuluisa keisari saatiin mukaan juoneen ja hän hyökkäsi Italiaan vapauttamaan paavin paikallisten maaherrojen valinnan alta..." sitten aloin nauramaan.
Johan tuijotti hämmästyneenä.
Jatkoin nauraen "historiankirjoissa lukee että tuo rakas keisari vapautti paavin Italian maaherrojen vallan alta... Todellisuudessa hän siirsi Vatikaanin meidän valtamme alle, jossa se on vielä tänäänkin! Vatikaani sai veroina rahat joilla se ylläpiti maailmanvalloitustamme."
"Entäs reformaatio?", Johan kysyi ihmetellen sanojani.
"Luther oli yksi meistä, koska päätimme, että paavi ei saa saada liikaa valtaa vaan hänen oli hävittävä Euroopan hallinta kokonaan meille. Sen jälkeen kulta-aikamme koitti 1800-luvulla teollistumisen muodossa; saimme huijattua typerykset raatamaan puolestamme ja keksimme demokratiat ja muun roskan..."
"Onko järjestössä naisia johtopaikoilla? Miksi kukaan ei tiedä tästä?"
"Ei, koska kerran täällä historiamme mukaan oli kreikkalainen nainen joka leikkautti kiveksiä irti huvin vuoksi... Murhasimme hänet... Olemme tuntemattomia, koska järjestömme hallitsee maailmaa kulissien takaa ja oikeastaan meidät tunnetaan nimellä Illuminati, tosin ne jotka meidät tietävät ovat "hörhöjä" kansansilmissä, koska lähettämämme disinformaatio agentit välillä soluttautuvat heidän joukkoonsa päästelemään suunnattomia aivopieruja, jotka pilaavat koko porukan maineen."
"Ovatko salaliittoteoreetikot oikeassa?!?!?!"
"Kyllä, Johan, katsos kuinka hyvin asia on salattu..."
"Mihin minua tarvitaan?"
"Sinä kuulut yhteen dynastioista, jotka perustivat Kapitalistikerhon, joten oli velvollisuutemme kutsua sinut mukaan toimintaamme, sekä kumppanimme Marcus voi kertoa sinulle suunnitelman jolla vakiinnuttaisimme maailman ylitse ulottuvan valtamme."
Osoitin vieressäni seisovaa parrakasta miestä ja käskin Marcusta jatkamaan suunnitelmamme muodossa... Aika oli lähellä maailma vallataan pian; se on enää kiinni ajasta... Yllätys tämä ei ole maailma kuuluu meille... Kerromme ainoastaan ikivanhan totuuden kansalle!
(jatkuu, seuraavaksi viimeinen viesti ja sitten alkaa aloituksessa mainostamani toinen tarina, joka on osittain sidottu tähän.)
Lukenen huomenna; menen nukkumaan. Olekin huomisiltana paikalla ja auta minua uskonnonesseessäni.
Siinähän oli salaliitto poikineen...
[Marcus]
Katsoin liikekumppaneitani ja käskin heitä seuraamaan; matkasimme toimistooni.
Heitin kasan kirjekuoria pöydälle ja leimasimen... "Kirjoittakaa muutama kirje tuolla olevien ohjeiden mukaan ja lähettäkää ne tietyille henkilöille. Ensimmäisenä vuorossa on Siiliö, toiseksi Biologinalku ja viimeiseksi herra Suolistohom... Siis entiseltä nimeltään Raippari.", sanoin tuijottaen Johania ajatellen ettei ketään noin nuorta kuuluisi seuraamme päästää muuten kuin palvelijoiksi. Ei 16-vuotiaat ole miehiä vaikka niin asetuksissamme lukee...
Kohta saimme kirjoitettua, silloin oli vuoro ottaa leimasimet kauniiseen käteen (ei sillä tavalla, idiootti!) ja merkitä kirjeet leimallamme... Tähän nulikalla [Johan] oli sanottavana: "Miksi merkitsemme kirjeet vaikka seuramme on salainen?"
"Pölvästi! Kukaan ei pysty yhdistämään tätä meihin, koska kirje on oikein muotoiltu sekä jos he lähettäisivät kuvan saamastaan uhkauksesta nettiin kukaan vakavissaan uskoisi siihen ja pitäisimme huolen että he viettävät päivänsä sairaalalla lopunikänsä, sitten valitsisimme toiset henkiöt."
Johan yritti sisäistää kuulemansa Andersin nyökytellessä päätään... Erittäin harvat meistä pitivät kersoista, sen vuoksi jätämme lapsiamme pois muualle ja välillä säilytämme lapsia tutkimuksia varten kellarissa sinne ne ovat saapuneet adoptiotoimistosta tai vapaaehtoislahjotuksina.
Tutkimuslaitoksen lisäksi meillä oli epäviralliset vankisellit toisaalla ja useita päämajoja eri puolilla maailmaa, joihin löytöretkien aika meidät kuljetti.
Katsoin ikkunasta kun Johan kantoi kirjeet laatikkoon, kohta oli aika lavastaa syylliset maailmanpahuuteen...
(Loppu! Seuraavaksi tulee tarina suolistolaisista, jotka saavat kirjeen sekä siitä on tarkoitus tulla pidempi ja kiinnostavampi kuin tämä.)
Selevä. Kapitalistikerho kuulostaa aika mielenkiintoiselta...
Hur så? Jos se ei olisi tekemäni Illuminatiparodia liittyisin siihen.
No niinpä tietenkin... Tuo ei tullut yllätyksenä.
Miksi en liittyisi maailmanvalloitusta toteuttavaan rikkaiden muodostamaan hyvävelijärjestöön? Totuus on että Kapitalistikerho esiintyi ensikertaa Eräässä disinformaatio agentissa, jossa se oli tekemäni parodia Illuminati-hörhöjen jutuista ja Dis-informaatio agentit syntyivät samasta lähteestä; lähetin jopa aiheeseen liittyvän uutisen...
Maailmanvalloitusta suunnittelevat pahikset Disney-leffoissa....
Rehellisesti sanottuna olen suunnitellut maailmanvalloitusta aika usein ja miettinyt ketkä kaikki ammuttaisin ja ketkä karkoittaisin maasta...
Olet sanonut tuosta joskus ennenkin.
Huomisesta muuten: Kaatuko sirkus Hallitus vai ei?
Tämä ainakin avannee tarinoidesi taustoja.