Huono äiti/isä = huono isovanhempi yleensä

Huono vanhemmuus ei kuitenkaan ole tehnyt miehellesi pahaa, vaan hänestä lienee kuitenkin kasvanut melko normaali? Ainakin yhden hyvän piirteen olet hänessä havainnut olevan, kun olet häneen rakastunut tai sitten sinulla on miesten suhteen vain rima äärettömän matalalla?

Kurjaa luettavaa tuollainen. :( Toivottavasti miehelle ei ole jäänyt lapsuudesta kurjia muistoja. Toivottavasti itse ymmärtää kohdella omia lapsiaan sitten paremmin.

Olisiko anoppi naurahtanut nolostuksesta ja yrittänyt hassulla tavalla lieventää kertomaansa asiaa? Ole iloinen että kertoi, itse pelkäisin sitä ettei kerrota jos jotain on sattunut. Jos taju on ollut lähellä mennä niin lääkäriinhän lapsi olisi pitänyt viedä tarkastukseen että varmistuu ettei ole aivotärähdystä tai lievää aivotärähdystä. Hyvä että kaikki meni hyvin.

Antaako mies anopin vahtia kyläreissuilla lapsia? Tai onko mies kanssasi samaa mieltä? Asia on vaikea kun kyseessä kuitenkin hänen oma äitinsä. Ei varmaan halua katkaista välejä kokonaan, ehkei uskalla sanoa jos on jostain asioista eri mieltäkin kanssasi, aivan sama kumpi on oikeassa, mutta tunteet vanhempia kohtaan voivat olla aika ristiriitaisia varsinkin jos kaikki ei ole ihan mukavasti tai välit anopin ja miniän tai anopin ja miehen välillä hiertävät.

Ei miehen tarvitse olla ihmisenä tai vanhempana huono jos vanhemmat ovat olleet vastuuttomia hänen lapsuudessaan, tuo edellinen kommentti oli minusta siinä mielessä vähän hölmö.

Ei huono lapsuus tai huonot vanhemmat tee kenestäkään huonoa ihmistä, joskus pikemminkin toisin päin, kunhan osaa etsiä itsestään ne asiat, joita olisi hyvä kehittää jotta ei toista vanhempien virheitä, ja huomata kolhut joita on saanut, koska ne on pakko käydä läpi jos aikoo kasvaa tasapainoiseksi, empaattiseksi ja toiset huomioon ottavaksi aikuiseksi eikä lähde tuohon drama queen -linjalle. Pitää vain hyväksyä että on lapsuudessa jäänyt vaille joitain juttuja mitä toisilla on ollut ja jatkaa eteen päin, ja antaa toisille ihmisille, varsinkin omille lapsilleen sitten yllin kyllin sitä kaikkea ihanuutta. Nimim. oma lehmä ojassa eli kokemusta tästä. Jokainen ihminen valitsee itse millainen on ja miten käyttäytyy ja on itsestään vastuussa.

Miehesi äiti ei siis ole osannut olla äiti. Tällaisia naisia on sekä nuorissa että vanhoissa, valitettavasti. Et kai vaan yleistä että muutkin isovanhemmat ovat sellaisia? Entä oletko itse hyvä äiti ja tuleva hyvä isoäiti?

Et voi muuttaa miehesi äitiä, siis anna hänen olla se mikä on. Älä jätä lapsia hoitoon, jos häneen ei voi luottaa. Tapaamisia ei kai silti estä se ettei hän ole täydellinen? Jokaisella on omat vikansa ja jokaisella on hankalia sukulaisia, joita joudumme vain sulattamaan ja sukulaisiksi hyväksymään. Hän on kuitenkin miehellesi äiti ja todennäjköisesti tärrkeä ihmissuhde, jota et voi häneltä kieltää. Hän on myös pystynyt kasvattamaan poikansa, jotain hyvää edes siinä.

Miksi ihmeessä annoit lapsen hoitoon isoäidille, jonka tiesit olevan "piip" ? Tiesit, miten hän on kohdellut omaa poikaansa ja tiesit että isovanhemmat ovat harrastaneet ryyppäämistä ja anoppi oirehtii muutenkin. Tuollaisiin ihmisiin pitäisi suhtautua vain miehesi sukulaisina, mutta ei lastenhoitajina. Jos sellaisessa hoidossa sattuu vahinko, on vastuu yhtälailla sinulla joka jätit lapsesi epäluotettavaan hoitoon.

Jos heillä on mielenterveysongelmia, sen ei sinänsä pitäisi estää yhteydenpitoa. Olette ratkaisseet asian niin että sinä et vieraile heidän luonaan. Miehellesi he ovat kuitenkin omaisia, ja miehellesi saattaisi olla merkitystä sillä, että sinäkin suhtautuisit sukulaisiin kohteliaan ystävällisesti. Se ei ole vaikeaa, jos ajattelet heitä kuin ketä tahansa vierasta ihmistä, joita tavataan hyvien tapojen vuoksi ja pidetään keskustelut neutraaleissa aiheissa.

Juuri tällaiseksi kasvavat tämän ajan vanhemmat. He ovat vauvaiästä asti itse olleet päivähoidoissa ja poissa kotoa lomat ja viikonloput. He ovat kokeneet, että ovat tarpeettomia perheessä. He olettavat lastensa pärjäävän, koska ovat itsekin tottuneet siihen, että heidät voidaan työntää muiden paimennettaviksi.
Lapsi myöskin oppii ja osaa, kun on pakko.

Mutta miten muodostuu perhetunne ja kuinka pysyviä tunnesiteitä lapsilla ja vanhemmilla on, kun lapset pienestä pitäen ovat milloin kenenkin "rakastavan" mummin ja kummin hoivissa!
Lapsien on opittava säännöstelemään tunteensa, sillä äidin ja isän ikävöinti aiheuttaa hänelle itselleen vain vaikeuksia.
Ihminen kasvaa tunneköyhäksi. Ilman muuta asenne jatkuu seuraavassakin sukupolvessa.
Tällaisten lasten aikuistuttua välit vanhempiin pysyvät kaukaisina, ja eikö se ole ihan OK?
Miksi kuvitellaan, että lastenlasten kohdalla tilanne miksikään muuttuisi?

Eikö sellainen vanhempi, joka jättää lapsensa alkoholistin hoiviin, ole itse "huono" vanhempi?
Jos hankkii lapsia, eikä pysty itse heistä huolehtimaan, niin eikö sekin ole huonouden merkki? Lapset otetaan mukaan joka kerta, ja jos se ei olisi mahdollista, ei mennä.
Moitiskelit miehesi vanhempia, jotka jättivät 5-vuotiaansa yksin hotellihuoneeseen.
Huomaa, että olivat kuitenkin ottaneet lapsen mukaan matkalle. Tämän päivän vanhemmat jättävät lapsensa isovanhemmille ja menevät korjaamaan kaksin parisuhdettaan Rhodokselle.

Et kyllä ikinä saa suhteitasi kuntoon isovanhempiin, koska olet todennut heidät "huonoiksi". Pidä näppisi vain erossa heistä ja lapsesi myös. Pian voit huomata, ettet olekaan heille tärkeä. He saattavat jopa sanoa, että heillä on "huono" miniä.