En tiedä oikein mikä minua vaivaa. Olen jo hetken miettinyt asiaa, että miksi minun täytyy valehdella. Jos joku kysyy minulta mitä tein eilen niin usein selittelen kaikkea vaikka oikeasti en ole tehnyt mitään, kun olen työtön. Minua koulukiusattiin ja olen seurustellut narsistin kanssa. En tiedä onko se huono itsetunto mikä saa minut valehtelemaan tuommoisia juttuja etten kuulostaisi ihan luuserilta.
Olen lukenut juttuja narsisteista ja luin niitä oireita ja tuntomerkkejä niin silti osakin sopii minulle. esim "loukkaantuu helposti" "haluaa ihalua"
"elää kaikki tai ei mitään maailmassa"
Mutta ominaispiirteitä en löydä itsestäni kumminkaan. esim "käyttää muita hyväkseen" ja "ei ole empaattinen". Ymmärrän hyvin muiden tuskaa kun olen ollut masentunut tämän kyseisen poikaystävän jälkeen. Vähän katkeaa tämä ajatus että mitä minun piti kirjoittaa..
Mutta siis niin.. kävin kouluni psygologilla ja huomasin sieläkin valehtelevani kun hän kysyi että mitä minulle kuului tai mitä olen tehnyt. Aina kaunistelin asioita miten ne oikeastin oli. Jos vaikutin surulliselta ystäväni kysyivät mikä sulla taas on? ja aina sanoin jonkun uuden jutun mikä on mennyt vähän pieleen vaikka ei oikeasti ollutkaan. Olin vain yleisesti masentunut. En tiedä oliko se sitten se että häpesin niin paljon sitä omaa tilaa että koin valehtelun tarpeelliseksi. Jos vanhempani soittavat ja kysyvät mitä teen niin keksin jotain vaikka oikeasti makaan vaan sängyllä..
Joskus huomaan myös valehtelevani joissakin tilanteissa vain sen takia etten vaikuta nololta tai jotain..
Olen lukenut juttuja narsisteista ja luin niitä oireita ja tuntomerkkejä niin silti osakin sopii minulle. esim "loukkaantuu helposti" "haluaa ihalua"
"elää kaikki tai ei mitään maailmassa"
Mutta ominaispiirteitä en löydä itsestäni kumminkaan. esim "käyttää muita hyväkseen" ja "ei ole empaattinen". Ymmärrän hyvin muiden tuskaa kun olen ollut masentunut tämän kyseisen poikaystävän jälkeen. Vähän katkeaa tämä ajatus että mitä minun piti kirjoittaa..
Mutta siis niin.. kävin kouluni psygologilla ja huomasin sieläkin valehtelevani kun hän kysyi että mitä minulle kuului tai mitä olen tehnyt. Aina kaunistelin asioita miten ne oikeastin oli. Jos vaikutin surulliselta ystäväni kysyivät mikä sulla taas on? ja aina sanoin jonkun uuden jutun mikä on mennyt vähän pieleen vaikka ei oikeasti ollutkaan. Olin vain yleisesti masentunut. En tiedä oliko se sitten se että häpesin niin paljon sitä omaa tilaa että koin valehtelun tarpeelliseksi. Jos vanhempani soittavat ja kysyvät mitä teen niin keksin jotain vaikka oikeasti makaan vaan sängyllä..
Joskus huomaan myös valehtelevani joissakin tilanteissa vain sen takia etten vaikuta nololta tai jotain..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä. Jos niitä ei sinussa olisi, olisit buddha.
Empatiakykysi on varma merkki siitä, ettet ole narsisti.
Se on se avainasia narsistiseen mieleen.
Kaikkihan me toivomme ihailua. Se on ihan normaalia.
Valehtelu on tapa, jonka olet päästänyt menemään liian pitkälle.
Lähes kaikki ihmiset tässä kulttuurissa valehtelevat jonkin verran.
Itse lopetin tietoisen valehtelun kokonaan 19 vuotta sitten, koska elämä vaan yksinkertaisesti meni liian monimutkaiseksi ja stressaavaksi. Aluksi se oli vaikeaa, mutta nyt, kun vertaan nykyisyyttä menneeseen, niin valehteleminen oli paljon vaikeampaa.
Valehtelemattomuus on aivan uusi todellisuus, jossa kaikki asiat ovat aitoja. Ymmärrät varmaan. Se on tehokas tapa tutustua itseensä ja muihin. Ja tie itsensä hyväksymiseen.
Kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata. Voi myös olla hiljaa.
Valehtelemattomuus on oma päätös ja kiinnostava todellinen haaste.
Minulle siitä ei ole koskaan ollut mitään haittaa!!!
Valehtelemisen nollatoleranssi on saanut minut tekemään aivan erilaisia ratkaisuja elämässäni ja ottamaan valinnoistani vastuun.
Suosittelen lämpimästi. Vaikkapa kokeilemaan valehtelemattomuutta kuukausi.
Itselleen arvoistensa haasteiden ja tavoitteiden asettaminen tekee elämästä mielenkiintoista. Se kasvattaa omaa rohkeutta, eheyttää, vahvistaa ja puhdistaa.
Kokeile