Oletko, ja jos olet aamu-uninen, niin miten olet pärjännyt

Eipä ole kiva lukea aloitusta jossa itse asia on jo otsikossa ja itse kirjoituslaatikossa muutama sana. Voisi varmaan hiukan miettiä miten aloituksen tekee ja jäsennellä se paremmin.

Ehkä aloitusta ollut tehtykään palstan kirjailija opettajan kritikoitavaksi.
Tyypillä heittää enemmän mitä tk-lääkärit voivat diagnostoida.

Illan virkku on kai luonnollisesti aamun torkku. Se on sangen hankalaa, koska tämä yhteiskunta pelaa aamuvirkkujen tahtiin ja arvostaa ja opettaakin sillä viisiin: "aikainen kana jyvän nappaa", vai miten se menikään.

En tiedä, ovatko kaikki aamu-uniset myös aamuäreitä, mutta meikä on - tai oli. Omasta mielestäni 'vaiva' eli vika on tasaantunut vuosien myötä. Vai johtuisiko se siitä, että kun perhehärdellivuodet ovat ohi, niin aamut ilman lasten huolehtimista kouluun ym. eivät ole estämässä oman aamun rauhaa.

Yllärit eivät sovi hitaasti heräävän aamuun ainakaan silloin, kun on pakko nousta aikaisin työhön. Aamun hetkistä on suunniteltu ja huolehdittu iltaisin pois kaikki ylimääräiset hommat, sen on sujuttava kaavan mukaan. Pitkät, rauhalliset aamut ovat paras tae hyvästä päivästä, kun saa lähteä käyntiin omaa tahtiaan. Kaikki päivän asiathan ehtii hyvin silti hoitaa, myös työn, kun se on iltavuoro.

Mites se vanha juttu menikään: isä oli iltauninen ja äiti aamu-uninen. Miust tuli molempia ja elämä hukassa, rentunruusun kukassa.

Hyvin pärjäsin, jos joskus nukuin vähän pidempään, ei haitannut, olihan meillä liukuva työaika.