Ovatko ujot miehet tuomittuja elämään yksin? Naisellahan pieni punastelu vaan lisää mielenkiintoa mutta onko miehen ujous naiselle totaalinen turn off??
Olen itse 22v. opiskelija ja osaan kyllä olla oma itseni tutussa porukassa mutta heti kun tulee uusia naamoja ja varsinkin nais sellaisia niin musta tulee ns. seipäänniellyt puusilmä eli ei tule sanaa suusta ja luonteva keskustelu ei tod. onnistu...
Onneksi on muutamia asioita mistä on saanut tähän päivään mennessä elämään iloa (harrastukset ja kaikenlainen tekeminen). Haluisin todella tulla toimeen ja seurustella ihan normaalisti muitten ihmisten kanssa ja se masentaa todella paljon ettei vaan yksinkertaisesti pysty.
Olen itse 22v. opiskelija ja osaan kyllä olla oma itseni tutussa porukassa mutta heti kun tulee uusia naamoja ja varsinkin nais sellaisia niin musta tulee ns. seipäänniellyt puusilmä eli ei tule sanaa suusta ja luonteva keskustelu ei tod. onnistu...
Onneksi on muutamia asioita mistä on saanut tähän päivään mennessä elämään iloa (harrastukset ja kaikenlainen tekeminen). Haluisin todella tulla toimeen ja seurustella ihan normaalisti muitten ihmisten kanssa ja se masentaa todella paljon ettei vaan yksinkertaisesti pysty.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos on komea, niin ei yksin jää. Jos on ujo ja vähemmän komea, niin on aika vaikeaa...mutta ihmeitä voi tapahtua...;)
Olen nyt reippaasti yli kolmikymppinen, mutta nuorempana, parikymppisenä, olin kyllä todella ujo
naisten suhteen. Ongelmanani oli tyypillinen teinien ja nuorten aikuisten ongelma, eli pelko
siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Lisäksi pelkoni takia olin invaliidi tekemään seksuaalisia aloitteita naisia kohtaan. Ja ujouteni tappoi myös ns. huumorin heiton
tuntemattomien naisten seurassa. Itsetunto-
kysymys oli myös huomattava ylipainoni.
Hommahan menee niin, että jos käyttäydyt edes jotenkin ns. "hyvien tapojen" mukaan, sinulla ei ole mitään järjellistä syytä olla huolissaan muiden mielipiteistä itsestäsi. Siis noin
yleisesti.
Naiset ovat tietenkin (vain) ihmisiä siinä kuin
miehetkin, ei heissä ole mitään sen kummempaa salaperäistä.
Oma strategiani em. ujouden voittamiseksi meni siten, että kun ikää ja rohkeutta tuli lisää, aloin hankkimaan naispuolisia ystäviä, joista usean kanssa ystävystyin todella syvällisesti, ja
opettelin siten "sosialiseeraamaan naisten"
kanssa jännittämättä.
Sitten kun "oikea" sattui kohdalle - eli siis
molemmat olivat kiinnostuneita toisistaan -,
niin voimakkaan ihastumisen aiheuttama "humala"
päässä hoiti oikeat sanat suuhun.
Ujoudesta usein paranee siis iän ja kokemuksien myötä. Mutta jos ihmisellä ei ole huumorintajua ja leikkimielisyyttä missään seurassa (kavereiden, miesten tai naisten kesken), niin tilanne on astetta vaikeampi. En kuitenkaan
tarkoita tällä esim. masennuspotilaita, joista
monella on ihan uskomaton huumorintaju.
Totean tässä vielä, juuri ennen matkalle lähtöä,
että kun "oikea nainen" sattuu kohdalle, moni
järkisyy tietysti puoltaisi pikku hiljaa, varovaisesti, tapahtuvaa tutustumista, ystävystymistä ensin jne..näkisi esim.
miten hän kohtelee kavereitaan ja muita ihmisiä jne.
Mutta riski on tällöin useimmiten liian suuri,
että nainen kategorisoi sinut mielessään
"pelkäksi kaveriksi tai olkapääksi".
Siksi useimmiten kannattaakin pyrkiä valloittamaan lyhyehkön tutustumiskauden
jälkeen naisen sydän kunnon vyörytyksellä ja
ihastumisen antamalla voimalla.
Olenpa kuullut joiltakin naisiltakin, että
he haluavat että "mies miehekkäästi tempaisee" heidän sydämensä mukaansa.
Tämä nyt meni jo vähän off-topic, eli olisi
kuulunut jollekin suhteet-paltalle...mutta en
malttanut olla kirjoittamatta.
Jos siis kaksi sinkkua ihastuu toisiinsa, niin
tarkoitus on painaa kaasua, ei jarrua
(ihastumisen biologiset vaikutukset aivoissa).
Tilanne on taas aivan päinvastainen, jos
toisella tai molemmilla on suhde/suhteet
kolmanteen tai neljänteen henkilöön.
Silloin jarrua päälle niin paljon kuin
vain pystyy ja runsaasti jäitä hattuun
ja munille. Ihastumisen tunnustuksetkin
kaikille osapuolille on syytä jättää väliin.
Kunhat alat tuntea itsesi aikuiseksi, pääset työelämään, alat tienaamaan jne. niin pian et koko ujotta muistakaan, ja kas kummaa pian kainalossasi on elämäsi nainen.
pääsisin työelämään, kunpa en syrjäytyisi, kunpa häviäisi itsestään.
Koulujen käyminen, työ, vakituiset tulot ja keski-ikään tuleminen eivät auttaneet. Ei ole näkynyt minkäänlaista naista. Olisi pitänyt sittenkin panostaa ryyppäämiseen.
eihän naiset tietysti kotiin tule eikä ravintolasta saa pitempiaikaista naista. nämä on tietysti helppo sanoa ,toisille. kaikkia ei ole tarkoitettu elämään toisen kanssa.
Se on todella ikävää ettei ikä tuo aina sitä toivottua rohkeutta. Voi olla että ihminen tulee iänmukana vielä aremmaksi. Jos ihminen on saanut aran luonteen, ei sille tosiaan voi mitään. Itse kuulun juuri tähän ryhmään. Jotain tietysti pitää keksiä. Ainakin yksi neuvo on että pitää olla paljon ihmisten kanssa yhdessä, vaikka et puhuisi mitään. Älä missään tapauksessa erakoidu. Silloin sinun loppu elämä on pilalla. Koita ainakin alussa tehdä kävelylenkkejä. Silloin saat jotain kosketusta muihin ihmisiin. Toivon hyvää jatkoa sinulle. Voitko kirjoittaa tälle palstalle miten menee. Kiitos.
hei mietippä onko sulla tämä syy..itsestäni oon huomannu että alaaivot vie puhekyvyn :)yritä suggestoida itses että ET halua panna kaikkia
naisia heti pystyyn...eli älä anna valtaa alaaivoille niin voit pystyä puhuunkin :)
tää ny vaan oli yks mahdollinen aelitys :)
Omalla kohdallani huomasin että se aloitteen tekeminen on se vaikea osa, tästä syystä kannattaa tutustua ensin esim. netin kautta. Silloin tiedät että kummallakin on haku päällä ja luultavasti se toinen jännittää yhtä paljon. Iän myötä olen myös alkanut ottaa itseni vähemmän vakavasti, itse asiassa se ei oo niin kauheaa vaikka vähän mokaisikin tai saisi pakit. Useimmat on saanut ainakin kerran (siis pakit).