onks kuulolla ketään varusmiestä???
armeija
tytteli
131611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole kuulolla yhtään varusmiestä. Ne on harjoittelemassa ihmisen tappamista. Ei tappopuuhiltaan kerkeä, raukat.
olisin vai kuullut mietteitä armeijasta?
Itsellä meni vuodenpäivät palvellessa vähän siellä ja täällä. Ekat kahdeksan viikkoa oli vähän pakkopullaa. Välilllä hermot kiristy äärimmilleen. (miten jotkut ei kehtaa tehdä edes omia hommiaan kunnolla kerralla) ja tahtimarssi, mitä vaikeaa siinä on. No peruskoulutuskauden jälkeen tuli sit komennus aliupseerikouluun. (tai no pääsin oikeestaan) Aukki oli jo kivaa. Spol hommia siinä kiväärimiesten touhuilun ohella ja puolvuotta meniki ihan hyvin siinä porukassa ja pääs jopa treenaamaan iltasin. Johtajakaudelle lähtiessä sitten siirryin vartiosto tehtäviin, ja väijystä pian kouluttamaan uusia varusmiehiä. Heti kun uudet varusmiehet alkoivat koulutuksen. Samalla siinä opettelin vastasissi toimintaa.
Seuraavat kolmekuukautta sujui mukavasti kesällä leireillessä ja sama vanha rytmiryhmä oli taas vauhdissa. Intissä meillä oli kivaa sillä porukalla jolla motivaatio oli kohdallaan lähes koko ajan ja mitään isompia ristiriitoja ei oikeestaan ollut. 270 vuorokautta meni ihan hyvin, mut sitten ku tuli uudet äijät meidän ryhmään niin se alko maistua puulta, opeta kaikki vanhat temput porukalle joka ei tainnu olla niinkää rautainen jengi, mut paljon kurinalaisempi kuitenki. Aika meni kuluttaessa ja niinpä kotiutuessa oli helpotuksen huokaus, vaikka siviili elämään tottuminen vaatiki aikansa.
Armeija oli ihan kivaa aikaa vaikka siihen ei menny kuin vuosi mut kyllä se oli antoisaa aikaa. Síellä oppi yllättävän paljon siihen aikaan verrattuna. JA siitä miesten koulusta. Se armeijan kasvatus työä ei näy vielä aivan heti vaan kestää parivuotta ennenkuin kasvatus alkaa purra. Näin sen minä näkisin.
Armeija on ihna hyvä laitos mut ehkä sen pitäis vähän uudistua, kuinka se tekeekin koko ajan, mut suunta on ehkä vähän väärä.
Minusta on jännää että armeijaa käymättömät väittävät että armeijassa opetetaan tappamista. Minä lusin aikanani 11 kuukautta armeijassa enkä kyllä kertaakaan muista kenenkään varsinaisesti opettaneen minua tappamaan ketään. Enneminkin keskityttiin opettelemaan hengissä selviytymistä.
joka kotiutui viime tammikuussa?
No mitäs tykkäsit armeijasta? olitko kauan? haluaisin tietää jotain armeijasta, koska olen muuttanut muualta tänne asumaan. ja armeija on niin outo minulle.
kyllä se melkonen kokemus toi intti oli. en ollut kuin 6 kk, ja sekin oli ihan tarpeeks mulle. kyllä siellä pärjää kun tekee mitä käsketään (mutta nakkihommat erikseen...)
peruskoulutuskausi oli aika veemäinen. mutta sekin meni ihan jees kun tottu siihen systeemiin.
varsinkin siihen komenteluun alko jo kyllästyä intin loppuvaiheessa ja kaikkeen muuhunkin lapsellisuuteen.
leirit oli kyllä pahimpia kokemuksia, vaikka moni niistä varmaan tykkäsikin ;) varsinkin kahden viikon leiri Lapissa oli TOSI paha. Oli kylmä, nälätti, oli koti-ikävä vaikka sun muuta. kyllä on oppinut arvostamaan omaa kotiani ja omaa sänkyäni. aina sanotaan, että armeija tekee pojista miehiä, mutta uskaltaisin väittää toisin :)
minusta tuntuu siltä että intissä ei tehdä miehiä vaan ennemminkin suurimmasta osasta tulee automaattisesti poika miehiä. ja osasta aivottomia apinoita
sitä mä just tarkoitinkin!!
että sä oot yksi niistä jälkimmäisistä.
millä perusteella voit väittää tommosta? selitäpä mulle ihan perusteellisesti. kiitos jo etukäteen!
Yritä katsoa jokin "päivä armeijassa" -kurssi ja käy tutustumassa. Toinen tapa selvitellä kuulumisia on mennä johonkin ravitsemusliikkeeseen, missä on varushenkilöitä.
harmaissa tuli vietettyä vuoden päivät. näin jälkeenpäin ajatellen ihan mukava vuosi.
ekat pari kuukautta olivat omalla tavallaan typerimmät, mutta kyllä silloin sai nauraa enemmän kuin muuna aikana yhteensä. oli helppoa, kun ei ollut vastuussa mistään. kaikki hoitui niin, että vastuussa oli viime kädessä ryhmänjohtaja. samaan tupaan sattui mukavia kavereita, jotka eivät myöskään ottaneet touhua turhan vakavissaan. oli siinä aliupseereilla katsomista, kun 10 pyjamaan pukeutunutta varusmiestä kiitää kumisaappaiden toppavuoret jaloissa pitkin patterin käytävää... kehiteltiin kaikkea hölmöä :) huutoa ja runtua tuli, ja lähes jokaisessa iltavahvuuslaskennassa jaosvanhin muisti kertoa tupamme perseilystä... mutta hauskaa oli :)
omat hommat hoidin kuitenkin kunnialla, joten(vastusteluistani huolimatta) käsky aliupseerikouluun kävi. tiesin jo AUK:hon mennessä, että AUK2:n tulen suorittamaan Lahden huoltokoulussa spadelinjalla. aliupseerikoulutus oli ehkä tylsintä aikaa armeijassa. auk1:n 7(?) viikkoa olivat pelkkää oppitunnilla istumista, tulenjohtolinjalla kun olin, ja seuraavat 9 viikkoa Lahdessa olivatkin pelkkää leiriä. noiden 9:n viikon aikana päätinkin, etten koske enää ikinä keittimeen ;)
juhannusaattona palasimme kotiin rakkaaseen perusyksikköömme. kuvittelimme joutuvamme juhannukseksi virka-apuosastoon, mutta patterimme vääpeli ei edes tiennyt, että olimme tulossa jo ennen pyhiä, joten hän komensi meidät ykskantaan lomille. ei haitannut. kokonpolton jälkeiset 2 kuukautta meni alokaskouluttajana. se homma on aivan hanurista silloin, kun yksikössä on 10 aliupseeria, mutta heistä vain 4 saa osallistua alokaskoulutukseen. muut sitten vetivät lonkkaa koko 2 kuukautta.
p-kauden jälkeen kantahenkilökunta totesi, ettei patterille ollut tullut lainkaan kokelaita, joten sodanajan vääpelit piti kouluttaa alikersanteista. ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi, koska tämä tarkoitti, että keittimeen ei todellakaan tarvinnut enää koskea. tuli opeteltua laidasta laitaan kaikenlaista rykmentin huollosta venäläisen("keltaisen") panssariprikaatin kokoonpanoon.
loppuaika menikin aika leppoisasti. alaiset osasivat hommansa, ja kantahenkilökunnan ikävimmät tapaukset olivat pääsääntöisesti leirillä silloin kun minä en ollut, joten ei tullut heidänkään kanssa ongelmia.
kaiken kaikkiaan opettava vuosi. aiemmin jo joku sanoi, että armeijan opetukset elämään vaikuttavat vasta muutaman vuoden jälkeen. allekirjoitan tämän täysin. vasta nyt olen alkanut ottamaan vakavasti muutamia armeijassa oppimiani asioita. kenties opit elämää varten unohtuvat, jos palveluksen loputtua palataan äidin helmoihin...