Kävelin yliopiston ohi, kun näin työpaikkasi nimellä varustetun auton... Mahdoitko olla kyydissä? Päätin siinä kävellessäni kuitenkin, etten edes katso sinne suuntaan varmistaakseni kuka siinä autossa on. Jos se olit sinä niin mahdoitko tunnistaa minut vielä? Niiden autojen näkeminen ei enää pyöräytä sukkia jalassa, paremminkin minut valtaa surumielisyys. En kestänyt katsoa. Ignoorasin, kuten sinä teit minulle kaikki nämä vuodet.
Lenkillä...
Keltainen heijastin
1129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja sydämeni oli surusta raskas...niinkuin kivenlohkare olisi ollut painona koko loppulenkin. Ja miehelle menee.