Minne on siis totuus työnnetty, onko ns. lakaistu maton alle, pois näkyviltä ja kuuluvilta?
Ihmisten, niin yksilön, kunnan, kuin valtakuntienkin ja koko maailmankin tasolla yhteisiä asioita hoideltaessa, pääteltäessä ja ratkaisuja erisuuntiin tehtäessä.
Kun ei ollenkaan ole huomioitu, eikä otettu mukaan totuuteen perustuvia näkökulmia. Eli niitä asioita jolla tarkasteltaisiin, totuuden ja oikeuden / oikeudenmukaisuus puolia ja arvioitaisiin mahdollisia pahoja seuraamuksia, eli ovatko hyväksytyt tai arvioitaviksi / ratkaistaviksi tuodut asiat kokonaisuudessaan hyväksi vai pahaksi sekä kaikille ihmisille, eläimille kuin koko luomakunnallekin.
Ei siis näytä siltä että, olisi ollenkaan otettu huomioon niitä kakkia asioita, jotka tuottaa ihmiskunnalle kaikenlaista pahoinvointia ja kärsimystä, köyhyyttä / kurjuutta, sekasortoa, ristiriitaisuutta, katkeruutta, vihaa / väkivaltaisuutta. Se taas paljon pelkoa ja turvattomuutta / ahdinkoa ja tuskaa, ne taas aihetta / syytä humala tai huumehakuisuuteen. Ne taas monenlaisia muita pahoja seuraamuksia ja ongelmia, ja kierre vain pahenee ja syvenee. Joka siten johtaa erilaisiin hoitotarpeisiin, jotka taas maksaa hirveitä summia, niin ihmiselle itselleen, kunnalleen, kuin myös koko yhteiskunnalle.
Kuka, tai mikä se vaatii näin, sekä yksilö että yhteiskunta tuhoisasti elämään ? No vastaan itse, ei kukaan vaadi, ihmiset, yhteiskuntien jäsenet ovat vain itse valinneet ja antautuneet tuohon pahaan ja väärään suuntaan vetäjien vietäväksi. Eivät ole vaivautuneet edes tutkimaan mihinkä perustuvasti nämä vetäjät tavoitteitaan puuhaa, kaiken lisäksi yhteiskuntien jäsenten tuottamilla pääomilla ja kustannuksilla, petollisia vääryyteen perustuvia menetelmiä käyttämällä ja väärää voittoa kiskomalla ja sitten väärää ja väärin, totuuden ja oikeuden vastaisesti = lainvastaisesti, rahan valtaa käyttäen, ostavat itselleen väärin menetelmiään puolustajia, maailmallisia ja uskonnollisia oppineita, joilla on monien pimeydessä elävien silmissä paljon, ns. painoarvoa / pettävää arvovaltaisuutta. Joiden sanoihin uskovat ja luottavat, koska eivät itse välitä nähdä vaivaa ottaa asioista perusteellisesti selvää, luottavat sitten sokeasti noihin ”kirjanoppineisiin ja fariseuksiin” (Jeesuksen Kristuksen aikana vastaaviin), joista Hän, Jeesus, sanoi: ”Te olette isästä perkeleestä” .
Siksi, tällaisten fariseusten ja kirjanoppineiden tähden seurakunnat, kirkkokunnat ja muut USKONNOT, ei itsekään seurakuntana, kirkkokuntana, eikä uskontoina juuri mitään, eikä paljon millään lailla enää edes pyri vaikuttamaan, kasakuntaa tai maailmaa tervehdyttävästi, tai edes oman kuntansa alueella, toimimaan kuntaansa tervehdyttävällä tavalla. Jotka ovat poliittisesti hyvin pahasti ns. henkisesti sairaita ja sitä yhä vain lisää synnyttäviä. Hyvin paljon on erilaisten vääryyksien ja petosten sekä välinpitämättömyyden seuraus uhreja, niitä ryöstettyjä ja haavoittuja josta Raamatun uudessa testamentissa mainitaan. Kerrotaan kuinka kaikki Jumalan palvelijatkin meni vain kylmästi ohi, kunnes yksi vanhurskas (Samarialainen) osui paikalle ja auttoi uhria !
Tässä hiukan sytykettä, kyseisen asian tiedostamiseen. Harvat kun ovat olleet edes kiinnostuneita tämän kaltaisista paatoksellisista vuodatuksista, (palautteina tullut), kaikki kun on näillä, muista yhteiskuntalaisista välinpitämättömillä, omasta mielestään vielä toistaiseksi, jokseenkin kohtalaisen hyvin. Kun eivät ota ollenkaan huomioon totuutta, eli sitä, kuinka heikolle jäälle on majansa rakentanut. Saattaa romahtaa silmänräpäyksessä, päivänä tai hetkenä minä hyvänsä. Maailmalta kertovista uutisista saa kyllä tälle todisteita ihan päivittäin. Jos ei muuten sytytä ja herää tajuamaan / ymmärtämään todellisuutta. Jeesuksen Kristuksen nimessä muistutukseksi ja arvosteltavaksi /arvioitavaksi. Vähäinen palvelijansa Esko H.
Ihmisten, niin yksilön, kunnan, kuin valtakuntienkin ja koko maailmankin tasolla yhteisiä asioita hoideltaessa, pääteltäessä ja ratkaisuja erisuuntiin tehtäessä.
Kun ei ollenkaan ole huomioitu, eikä otettu mukaan totuuteen perustuvia näkökulmia. Eli niitä asioita jolla tarkasteltaisiin, totuuden ja oikeuden / oikeudenmukaisuus puolia ja arvioitaisiin mahdollisia pahoja seuraamuksia, eli ovatko hyväksytyt tai arvioitaviksi / ratkaistaviksi tuodut asiat kokonaisuudessaan hyväksi vai pahaksi sekä kaikille ihmisille, eläimille kuin koko luomakunnallekin.
Ei siis näytä siltä että, olisi ollenkaan otettu huomioon niitä kakkia asioita, jotka tuottaa ihmiskunnalle kaikenlaista pahoinvointia ja kärsimystä, köyhyyttä / kurjuutta, sekasortoa, ristiriitaisuutta, katkeruutta, vihaa / väkivaltaisuutta. Se taas paljon pelkoa ja turvattomuutta / ahdinkoa ja tuskaa, ne taas aihetta / syytä humala tai huumehakuisuuteen. Ne taas monenlaisia muita pahoja seuraamuksia ja ongelmia, ja kierre vain pahenee ja syvenee. Joka siten johtaa erilaisiin hoitotarpeisiin, jotka taas maksaa hirveitä summia, niin ihmiselle itselleen, kunnalleen, kuin myös koko yhteiskunnalle.
Kuka, tai mikä se vaatii näin, sekä yksilö että yhteiskunta tuhoisasti elämään ? No vastaan itse, ei kukaan vaadi, ihmiset, yhteiskuntien jäsenet ovat vain itse valinneet ja antautuneet tuohon pahaan ja väärään suuntaan vetäjien vietäväksi. Eivät ole vaivautuneet edes tutkimaan mihinkä perustuvasti nämä vetäjät tavoitteitaan puuhaa, kaiken lisäksi yhteiskuntien jäsenten tuottamilla pääomilla ja kustannuksilla, petollisia vääryyteen perustuvia menetelmiä käyttämällä ja väärää voittoa kiskomalla ja sitten väärää ja väärin, totuuden ja oikeuden vastaisesti = lainvastaisesti, rahan valtaa käyttäen, ostavat itselleen väärin menetelmiään puolustajia, maailmallisia ja uskonnollisia oppineita, joilla on monien pimeydessä elävien silmissä paljon, ns. painoarvoa / pettävää arvovaltaisuutta. Joiden sanoihin uskovat ja luottavat, koska eivät itse välitä nähdä vaivaa ottaa asioista perusteellisesti selvää, luottavat sitten sokeasti noihin ”kirjanoppineisiin ja fariseuksiin” (Jeesuksen Kristuksen aikana vastaaviin), joista Hän, Jeesus, sanoi: ”Te olette isästä perkeleestä” .
Siksi, tällaisten fariseusten ja kirjanoppineiden tähden seurakunnat, kirkkokunnat ja muut USKONNOT, ei itsekään seurakuntana, kirkkokuntana, eikä uskontoina juuri mitään, eikä paljon millään lailla enää edes pyri vaikuttamaan, kasakuntaa tai maailmaa tervehdyttävästi, tai edes oman kuntansa alueella, toimimaan kuntaansa tervehdyttävällä tavalla. Jotka ovat poliittisesti hyvin pahasti ns. henkisesti sairaita ja sitä yhä vain lisää synnyttäviä. Hyvin paljon on erilaisten vääryyksien ja petosten sekä välinpitämättömyyden seuraus uhreja, niitä ryöstettyjä ja haavoittuja josta Raamatun uudessa testamentissa mainitaan. Kerrotaan kuinka kaikki Jumalan palvelijatkin meni vain kylmästi ohi, kunnes yksi vanhurskas (Samarialainen) osui paikalle ja auttoi uhria !
Tässä hiukan sytykettä, kyseisen asian tiedostamiseen. Harvat kun ovat olleet edes kiinnostuneita tämän kaltaisista paatoksellisista vuodatuksista, (palautteina tullut), kaikki kun on näillä, muista yhteiskuntalaisista välinpitämättömillä, omasta mielestään vielä toistaiseksi, jokseenkin kohtalaisen hyvin. Kun eivät ota ollenkaan huomioon totuutta, eli sitä, kuinka heikolle jäälle on majansa rakentanut. Saattaa romahtaa silmänräpäyksessä, päivänä tai hetkenä minä hyvänsä. Maailmalta kertovista uutisista saa kyllä tälle todisteita ihan päivittäin. Jos ei muuten sytytä ja herää tajuamaan / ymmärtämään todellisuutta. Jeesuksen Kristuksen nimessä muistutukseksi ja arvosteltavaksi /arvioitavaksi. Vähäinen palvelijansa Esko H.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Niin kauan kun on ollut olemassa teollistunut yhteiskunta on myös salaliittoja. Näin on ollut jo varhain 1700-luvulta lähtien ja mikään muu salainen instituutio ei anna tämän hullunmyllyn jatkua kuin illuminati.
He ovat käytännöllisesti täydellisesti king of the world, eli maailman kingejä mutta kun kyseessä on salaliitto niin he eivät sitä kirkossa kuuluta.
Juuri tälläisiä ovat uskonnot. Ihmisiä sokeutetaan näkemästä totuutta, tarjoamalla älylliseltä vaatimustasoltaan ihmistä puhtaasti aliarvioivia fiktiivisiä selityksiä kaikkiin mieltä askarruttaviin asioihin. Uskonnot tarjoavat Jumala-pohjaista kaikenteoriaansa, koska se on niin helppo: kaikki liittyy Jumalaan. Miksi linnut lentävät? Koska Jumala on antanut heille lentämisen lahjan. Miksi taivaalta sataa vettä? Koska Jumala antaa pelloillemme vettä, jotta saamme viljeltyä satomme. Miksi maailmassa on pahuutta, sotia ja nälkää? Koska sielunvihollinen Saatana yrittää käännyttä meitä hylkäämään Jumalan. Miksi me olemme? Koska Jumala on luonut meidät, jotta voimme palvella häntä. Mitä ovat ufot? Ne ovat paholaisia, sielunvihollisia ja Jumalattomuuteen käännyttäjiä. Mitä voin tehdä? Kohottaa kasvosi taivaita kohti ja rukoilla, että pelastut ja saat iänkaikkisen elämän. Aivan naurettavaa.
Aivan... kertomasi on totta.
Toisaalta myös tiede määrittelee ihmiselle mitä tämän tulee totena pitämän.
Mitä ei tiede vielä pysty selittämään, ei sitä ole olemassa.
Aivan naurettavaa.
Tavallaan olet kyllä oikeassakin. Se miksi "tiede" sokeuttaa, johtuu ennenkaikkea siitä, että tiede on ymmärretty usein väärin. On hämmästyttävää, että jopa tieteentekijöidenkin keskuudessa käytetään termiä toisinaan aivan väärin. Ostin vastikään paksun kirjan, nimeltään Muinaiset salaisuudet tai Muinaiset mysteerit tai jotain sinne päin, jossa jo alkupuhe mainitsee, että "tässä kirjassa esitetään tieteen kannanotto asioihin". Kirjoittajina on kunnioitettava lista eri tieteenalojen edustajia.
Tämä on aivan naurettavaa. Eihän ole olemassa mitään tieteen kannanottoa, vaan on olemassa vallitsevia ja vaihtoehtoisia näkemyksiä, teorioita, jotka perustuvat tieteelliseen tutkimus- ja lähestymistapaan. Erilaisia teorioita voidaan saadun todistusaineiston perusteella luoda tietyin pelisäännöin ja uskottavimmasta tulee usein vallitseva näkemys. Tiedeyhteisön sisälläkin pitää "kaupitella" näkemyksiään, aivan kuin uskontojakin pitää "myydä". Tieteentekijöillä on usein aivan eriäviä näkemyksiä asioista, joten miten voidaan esittää "tieteen kannanotto"?
Tässä kirjassa esitettiin joitakin tieteellisellä lähestymistavalla esitettyjä teorioita, toiset erittäin hyviä, toiset taas, noh, aika naurettavia. Viimekädessähän kirjassa esitettiin sen kirjoittajien varsin suppeita näkemyksiä asioista. Todellinen tieteellinen teos olisi tarjonnut vielä useampia vaihtoehtoisia teorioita, punniten niiden vahvuuksia ja myös heikkouksia paremmin.
Tieteen vahvuus on sen näyttöön perustuva, avoin ja joustava kannanotto asioihin. Se mitä ei saada selville tieteen keinoin, jää uskonasiaksi. Sitä ei pyritäkään selittämään, muutakuin korkeintaan arvailemaan. Uskonnot taas tarjoavat patenttiratkaisun ongelmaan kuin ongelmaan, vailla todellista näyttöä. Olemassaolevakin näyttö on usein sisäsyntyistä ja äärisubjektiivista. Samankaltaisuuksiakin tieteessä ja uskonnoissa on: molemmissa löytyy kilpailevia, ristiriitaisia näkemyksiä yhteisöjen sisällä ja välillä. Tieteessäkin ollaan välillä väärässä, mutta toisaalta, ollaanko uskonnoissa koskaan oikeassa?
Siis ettäkö tiede heittää miljoonia vaihtoehtoja, joista kuulija saa valita mieleisensä?
Onko tuo nyt oikein uskottavaa ja eikö uskontojen kanssa ole hiukan sama linja?
Hengentiedemiehet myös esittävät tutkimiaan vaihtoehtoja, jotka ovat helpoimmin sellaisten henkilöiden omaksuttavissa, jotka ovat samoilla henkisen kehityksen ja tietoisuuden tasoilla.
Kolmevuotias ei ymmärrä sähkön toimintaa, vaikka se on osa todellisuutta ja vaikka tiedemies hänelle kuinka esittelisi aiheeseen liittyvää kalvosarjaa.
"Erilaisia teorioita voidaan saadun todistusaineiston perusteella luoda tietyin pelisäännöin ja uskottavimmasta tulee usein vallitseva näkemys".
Uskottavimmasta????
Nythän siis tiede on uskon kysymys!!!
"Tieteessäkin ollaan välillä väärässä, mutta toisaalta, ollaanko uskonnoissa koskaan oikeassa?"
Uskonnoilla ei sinänsä ole merkitystä, muuten kuin yksilön USKON vahvistajina.
Jos uskot Matti Nykäsen vetämään uskontohaaraan ja se auttaa sinua vahvistamaan uskoasi voittamaan maailmanmestaruuden mäkihypyssä, on uskontosi toiminut.
Perusasia uskonnoissa on USKO. On aivan sama mihin uskot, jos se voimistaa uskoasi itseesi esimerkiksi ongelman edessä, jota ryhdyt ratkaisemaan.
>>>Siis ettäkö tiede heittää miljoonia vaihtoehtoja, joista kuulija saa valita mieleisensä?
No ei nyt sentään miljoonia, vaan ilmiöstä riippuen muutamia. Teoriat sentään perustuu näyttöön (=todisteisiin), eikä näytöstä ihan miljoonaa teoriaa saa. Osa teorioista on vieläpä toisiaan täydentäviä, osa voi olla jopa vastakkaisia. Homma on kiinni valtaosin ilmiön monimutkaisuudesta. Teorioita ei heitellä myöskään kuulijalle kuin haaskoja susille, vaan kamppailu käydään tiedeyhteisön sisällä. Voittajasta tulee vallitseva teoria, mutta häviäjätkin julkistetaan.
>>>Hengentiedemiehet myös esittävät tutkimiaan vaihtoehtoja, jotka ovat helpoimmin sellaisten henkilöiden omaksuttavissa, jotka ovat samoilla henkisen kehityksen ja tietoisuuden tasoilla.
Hengentiedemiehet kuten papit esittävät yleensä pinttyneitä näkemyksiä, jotka eivät perustu tutkittuun tietoon vaan puhtaaseen uskoon, raamattuun tai muuten epäkestävään ja olemattomaan todistusaineistoon. Tässä tulee juuri uskontojen lähtökohta: helppo patenttiratkaisu kaikkeen. Onko elämä, maailma ja maailmankaikkeuden peruskysymykset todella niin helppoja?
>>>"Erilaisia teorioita voidaan saadun todistusaineiston perusteella luoda tietyin pelisäännöin ja uskottavimmasta tulee usein vallitseva näkemys".
>>Uskottavimmasta???? Nythän siis tiede on uskon kysymys!!!
Kysymyksessä ei ole varsinaisesti uskon kysymys, vaan tieteellisen uskottavuuden kysymys. Sillä tarkoitetaan sitä, että tarkastelemalla teoriaa tiettyjen kriteerien kautta, arvioitaan onko teoria kestävä ja hyvä. Onko todistusaineiston pohjalta todennäköistä, että teoria on oikea ja totuutta kuvaava? Joskus voidaan saada toisistaan eroavia näkemyksiä samastakin aineistosta. Tieteessä eroavia lähestymistapoja samaan asiaan kutsutaan koulukunniksi.
Jos siirretään tiede ja uskonto kuvitteelliseen oikeussalidraamaan, saataisiin helposti seuraavanlainen vertailu: on tapahtunut rikos ja nyt on oikeudenistunto. Syytetty on vaiti eikä pukahda mitään.
Jos istunto perustuu tieteeseen, hankitaan ensin todistusaineisto, sitten sen perusteella rekonstruoidaan rikos. Saatu näyttö (todisteet ja teoria) esitetään valamiehistölle (tiedeyhteisö), joka tekee päätöksen. Valamiehistössä saattaa tulla muutamia yksittäisiä hajaääniä, sillä eräät asiat todisteissa voitaisiin tulkita toisinkin. Kuitenkin enemmistö on samaa mieltä ja vallitseva näkemys voittaa. Tämän perusteella syytetty tuomitaan tai vapautetaan. Todennäköisesti päätös on kuitenkin totuudenmukainen ja varsin oikea. Luonnollisesti on vaarana se, että näyttö tulkitaan väärin ja syytön tuomitaankin syyttömänä tai toisinpäin. Onneksi asia voi korjautua myöhemmin, kun saadaan uutta tietoa.
Jos istunto perustuu uskontoon, kaivetaan lakikirja esiin (raamattu tai jokin muu uskontoteos). Kirjassa kerrotaan, että tietyt asiat ovat näin-ja-näin-piste. Muut näkemykset ovat väärin. Havaitaan, että tilanne on juuri tälläinen ja näinpä syytetty on syyllinen. Päätös ei perustu todistusaineistoon, vaan uskoon siitä, että tuomittu on syyllinen, koska kirjassa niin on painettu. Todistusaineistoa ei edes tarvita, pelkkä usko riittää tuomion täytäntöönpanemiseksi. Päätös ei perustu demokraattiseen enemmistöpäätökseen, vaan monarkkiseen uskontoon. Asiaan ei tarvitse palata myöhemmin, koska uskonto ei muuta näkökantaansa uudenkaan tiedon valossa.
Joskus on tilanne, jossa näyttöä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tieteessä tämä tarkoittaa, että todisteet eivät riitä kestävän teorian aikaansaamiseksi. Niinpä syyllinen tai syytön jää tuomiotta, vaikka tuomioehdotuksia esitetäänkin. Uskonto taas perustuu puhtaaseen uskoon ja tuomitsee siitä huolimatta. Mielestäni on moraalisesti epäilyttävää, että uskonnot _vailla näyttöä ja todisteita_ pyrkivät tuomitsemaan _pelkän puhtaan uskon pohjalta_.
>>>Uskonnoilla ei sinänsä ole merkitystä, muuten kuin yksilön USKON vahvistajina.
Tähän sopii yksi kootuista motoistani: Objektiivinen totuus on korkein uskonto. Uskonnot eivät kuitenkaan ole objektiivisia totuuksia. Tietenkin paras ja korkein uskonto olisi se, mitä todellisuudessa tapahtui: onko syytetty todella syyllinen vai syytön? Näyttö ei kuitenkaan usein riitä, vaan totuutta joudutaan lähestymään pienin askelin, niinkuin tieteessä. Uskonto tarjoaa taas jo valmiin vastauksen kysymykseen, huolimatta todisteista. Ristiriitaiset todisteet uskonto pyyhkäisee maton alle.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että uskonnon tärkein funktio on vahvistaa yksilön omaa, henkilökohtaista uskoa. Toisaalta samalla menetetään osa henkilökohtaisuudesta, koska uskonnolla on tiukat normit, jonka sisällä pitää uskoa. Omat variaatiot eivät ole hyväksyttyjä. Toisaalta hyväkään usko ei ole sama asia kuin totuus. Totuuden pitäisi sensijaan olla uskonto.
Pappi ei ole hengen tiedemies. Ymmärsit väärin.
Pappi saarnaa kirjasta, vailla omakohtaista tutkimustietoa.
Kritisoin edelleen sitä "totuutta", jonka tiede määrää ainoaksi oikeaksi.
Tieteellä on "todisteita", mutta saattaa kuitenkin olla myös lukemattomia näkymättömiä todisteita, jotka kumoaisivat kyseisen asian.
Eli kaikkeahan tiede ei suinkaan ole vielä tutkinut, vaikka "kumoaakin" esimerkiksi Sielun olemassaolon.
Ei tieteeseen tule luottaa.
"Objektiivinen totuus on korkein uskonto."
Eikös tällä perusteella tieteen "totuus" ole siis korkein uskonto?
Ei ole olemassa yhtä totuutta.
>>>Pappi ei ole hengen tiedemies. Ymmärsit väärin. Pappi saarnaa kirjasta, vailla omakohtaista tutkimustietoa.
Itseasiassa usein pappi on nimenomaan hengen tiedemies. Ensinnäkin "hengen" tutkimus tapahtuu pään sisällä; tuskin kukaan papiksi pyrkii, jos ei ole syvällisesti pohtinut hengen asioita. Pappi voi olla myös opiskellut uskontotieteitä tms. Tämä jos mikä on "hengen tiedettä". Todellinen tiedemies, oli hän sitten hengen tai materian tai minkä vain, tutkii myös muiden tutkimuksia. Vain omakohtaiseen tutkimukseen, pohdiskeluun, perustuvaa hengen tiedemiestä kutsuisin keittiökemistiksi; harrastelijaksi, kaappifilosofiksi, mutta ennenkaikkea kapeakatseiseksi.
>>>Kritisoin edelleen sitä "totuutta", jonka tiede määrää ainoaksi oikeaksi.
Edelleen toistan: Ei ole olemassa mitään totuutta, jonka tiede määrää oikeaksi. Tiede on tutkimustapa; pelisäännöt, joiden avulla pyritään pääsemään mahdollisimman objektiivisluonteiseen tietoon. Tieteessä esitetyt asiat pyritään kiinnittämään todisteisiin. Puhdasta musta tuntuu -ajattelua toki arvostetaan tieteessäkin, mutta tunnustetaan, ettei objektiivinen tieto/totuus voi perustua sellaiseen.
>>>Eli kaikkeahan tiede ei suinkaan ole vielä tutkinut, vaikka "kumoaakin" esimerkiksi Sielun olemassaolon.
Tiede ei missään olosuhteissa kumoa sielun olemassaoloa. Sielu kuuluu asioihin, joita tiede ei voi tutkia, koska se ei ole havaittava asia. Sielua ei voi haistaa, maistaa eikä katsella. Tämän tiede ehdottomasti tunnustaa. Itseasiassa monesti samat henkilöt, jotka pyrkivät tiedettä mollaamaan, käyttävät kuitenkin "tieteellistä tutkimistapaa" sielun olemassaolon todistamiseksi. Tässä viittaan kuuluisaan "sielu on 21 grammaa" -tutkimukseen, jossa mitattiin kuolevan kehon painoa kuolinprosessin aikana.
>>>Eikös tällä perusteella tieteen "totuus" ole siis korkein uskonto? Ei ole olemassa yhtä totuutta.
Objektiivinen totuus on yksi ja ainut totuus. Syy miksi sanotaan, ettei ole yhtä totuutta, on se että tunnustetaan, ettei objektiiviseen totuuteen pystytä pääsemään. Katsoi asiaa miltä kantilta tahansa, ihminen ei kykene subjektiivista totuutta parempaan saavutukseen. Tieteen ihanne on kuitenkin objektiivinen totuus; siihen pyritään, vaikka tunnustetaan, ettei siihen pääse. Tämä huomioidaan tieteessä sisäisenä itsekritiikkinä, itsensäkorjaavuutena jne. Kerropa uskonto, joka kykenee kritisoimaan omia puutteitaan, pystyisi tunnustamaan että voi olla väärässä ja pystyy tunnustamaan, että kykenee vain osatotuuteen, mutta muutkin uskonnot voivat olla oikeassa?
Kyse on kuitenkin siitä, että tässä maailmassa tulisi elää tieteen "todistamien" asioiden mukaisesti, vaikka tiede ei ole totuutta löytänytkään.
Tiede määrää sinut elämään harhassa.
"Kerropa uskonto, joka kykenee kritisoimaan omia puutteitaan, pystyisi tunnustamaan että voi olla väärässä ja pystyy tunnustamaan, että kykenee vain osatotuuteen, mutta muutkin uskonnot voivat olla oikeassa? "
Jaa. Tätä en ole väittänytkään, vaan päinvastoin kertonut, että uskonnot ovat vain uskosi vahvistamista varten.
Mikä tahansa uskonto ei ole väärässä, jos se vahvistaa uskoasi.
>>>Kyse on kuitenkin siitä, että tässä maailmassa tulisi elää tieteen "todistamien" asioiden mukaisesti, vaikka tiede ei ole totuutta löytänytkään. Tiede määrää sinut elämään harhassa.
Tiede ei edelleenkään määrää ketään elämään tietyllä tavalla, eikä uskomaan tiettyyn asiaan, päinvastoin kuin uskonnot. Uskonnoissa ei sallita uskomista toiseen uskontoon, tiede sensijaan ei kiellä ketään uskomasta johonkin. Jos ei olisi näin, ei olisi olemassa myöskään uskovaisia tiedemiehiä. Tiedämme kuitenkin, että sellaisia on pilvin pimein, kaikissa uskontokunnissa.
Tiede ei ota kantaa tiettyihin uskon piiriin kuuluviin asioihin, kuten kuolemanjälkeiseen elämään, sieluun jne. Ne eivät kuulu tieteen mahdollisuuksien rajoihin, eivätkä tule todennäköisesti koskaan kuulumaankaan. Jos joku väittää, että tiede on todistanut jotain näistä asioista, hän syyllistyy valehteluun. Kaikenlaisilla uskonnoilla tulee aina olemaan tietty osuutensa kakussa, koska ei edes tiede, ikävä kyllä, pysty objektiiviseen totuuteen, vaikka lähinnä sitä eri lähestymistavoista pääseekin.
>>>Mikä tahansa uskonto ei ole väärässä, jos se vahvistaa uskoasi.
Näinpä näin, kunnes toisin todistetaan, mikä tahansa uskonto ei ole väärässä, mutta ei myöskään oikeassa. Se että uskonto vahvistaa jonkun yksilön uskoa, ei tee uskonnosta, sen opeista tai näkemyksistä oikeaa eikä väärää.
"Tiede ei edelleenkään määrää ketään elämään tietyllä tavalla"
Käytännössä kyllä. Ellet elä tässä maailmassa tieteen määräämien "tosiasioiden" ja käsitteiden puitteissa, olet ulkona pelistä.
"Se että uskonto vahvistaa jonkun yksilön uskoa, ei tee uskonnosta, sen opeista tai näkemyksistä oikeaa eikä väärää. "
Opithan ovat todistettavasti nimenomaan oikeita, kun kerran niiden avulla on päästy haluttuun päämäärään... esimerkiksi maailmanmestariksi.
>>Käytännössä kyllä. Ellet elä tässä maailmassa tieteen määräämien "tosiasioiden" ja käsitteiden puitteissa, olet ulkona pelistä.
Ei edes käytännössä. Tiede ei määrää ketään elämään tai uskomaan millään tietyllä tavalla. Kukin saa elää ja uskoa miten vain; saa elää jopa täysin mielikuvituksessaan, jos haluaa. Ketään tuskin lähetetään edes pakkohoitoon sillä perusteella, että horisee "ihmeellisiä tieteenvastaisia juttuja", vaan mikäli on käyttäytyy itselleen tai toisille vaarallisesti. On harhaluuloa väittää, että tiede tuomitsisi poikkeavasti uskovia yksilöitä, vaan yhteiskunnan eri toimijat tuomitsevat omia näkemyksiään ja toisaalta yhteiskunnan yhteisiä sääntöjä vastaan. Yhteiskunnan toimijat tekevät päätöksiä moninaisten näkemysten pohjalta; tieteellisesti tuotetun tiedon, lakien, sääntöjen, moraalin, uskonnon ym. pohjalta. Jos jotakuta pitää syyttää tuomitsemisesta, niin tuomitsijoita itseään. Tiedettä ei voi eikä tule syyttää mistään. Tiede nimittäin ei ole toimija.
>>Opithan ovat todistettavasti nimenomaan oikeita, kun kerran niiden avulla on päästy haluttuun päämäärään... esimerkiksi maailmanmestariksi.
En ole samaa mieltä. Jos täytän esimerkiksi lottokupongin käyttäen oppinani uskoa/uskontoa, että laittamalla tärkeät merkkipäiväni lottonumeroiksi, voitan rahaa. Kun näin käykin ja minusta tulee miljonääri, logiikkasi mukaan oppi on oikea? Miksei sitten 10000 muuta ihmistä, jotka toimivat saman opin mukaan, voittaneetkaan? Miksei myöskään jatkossa näin enää omalla kohdallanikaan käy?
"Ei edes käytännössä. Tiede ei määrää ketään elämään tai uskomaan millään tietyllä tavalla."
Ei tietenkään suoranaisesti, mutta välillisesti.
Jos höpöttelet tärkeässä palaverissa esimerkiksi yhteisestä tietoisuuskentästä, menevät bisnekset poskelleen.
Tämä siksi, että tiede ei ole vahvistanut kyseisen kentän olemassaoloa.
Näin se vain on.
Lottovoitto ja usko:
"Kun näin käykin ja minusta tulee miljonääri, logiikkasi mukaan oppi on oikea? Miksei sitten 10000 muuta ihmistä, jotka toimivat saman opin mukaan, voittaneetkaan?"
No katsos... kun ne muut toivovat kyllä lottovoittoa, mutta eivät sisimmässään USKO sen osuvan omalle kohdalleen kuitenkaan. Etkä sinäkään enää toista kertaa.
Paitsi... jos saat uskoasi vahvistetuksi... millä tahansa menetelmällä.
Siis... se todellinen USKO on paljon syvemmällä. Se ei liity Minään, vaan Sieluun.
Ei tarvitse uskoa Jumalaan, vaan ainoastaan uskoa tietyn asian tapahtuvan.
Siihen taas ei riitä, että Minä (Itse) höpisee lausetta: kyllä se varmasti se lottovoitto nyt tulee...
>>Jos höpöttelet tärkeässä palaverissa esimerkiksi yhteisestä tietoisuuskentästä, menevät bisnekset poskelleen. Tämä siksi, että tiede ei ole vahvistanut kyseisen kentän olemassaoloa.
Enpä usko. Jos bisnekset menevät poskelleen, johtuu se jostain muusta kuin tieteen todistuksista. Mistä edes tiedät, mitä mieltä ne vastapuolen edustajat on asioista, hehän voivat myös uskoa tietoisuuskenttään? Ethän siellä neuvottelussa ole neuvottelemassa tieteen kanssa, etkä edes tiedemiesten kanssa, vaan ihmisten kanssa. Bisnekset menevät kyllä pieleen jos ylipäätään alat puhuskelemaan muusta kuin itse bisnesasiasta, esim. vuodattamaan lapsuuden traumojasi tai puhumaan täysin tieteen todistamia virtausnopeusteorioita tms.
>>No katsos... kun ne muut toivovat kyllä lottovoittoa, mutta eivät sisimmässään USKO sen osuvan omalle kohdalleen kuitenkaan. Etkä sinäkään enää toista kertaa.
Huono esimerkki. Ihan kuin vain juuri ja vain ainoastaan sinä kaikista 10001:stä ihmisestä uskoisit sisimmässäsi voittoon ja juuri sen takia voitat. Kuulostaa jo epäuskottavuudessaankin ylivoimaiselta.
"Mistä edes tiedät, mitä mieltä ne vastapuolen edustajat on asioista, hehän voivat myös uskoa tietoisuuskenttään?"
Yritä nyt käsittää, että puhun "enemmistöihmisistä" ja nämä pitävät todellisena ainoastaan tieteen määritelmiä.
"Ihan kuin vain juuri ja vain ainoastaan sinä kaikista 10001:stä ihmisestä uskoisit sisimmässäsi voittoon ja juuri sen takia voitat."
No mutta juuri näinhän tapahtuu: useimmitenhan voitto osuu yhdelle kupongille.
>>>Yritä nyt käsittää, että puhun "enemmistöihmisistä" ja nämä pitävät todellisena ainoastaan tieteen määritelmiä.
Hieman omituista päättelyä, nimittäin jos aletaan katsoa "enemmistöjä", niin varmaan enemmistö ihmisistä uskoo Jumalaan tai johonkin täysin tieteen ulkopuolelta olevaan, tieteen normien tavoittamattomissa olevaan, tieteen todistuskyvyn ulottumattomissa olevaan asiaan. Mikään tieteen normi ei vaadi sitä, että Jumalaa ei ole.
Jos taas tarkoitat sitä, että "enemmistöihmiset" karsastavat niitä, jotka puhuvat näkevänsä keijukaisia, haltijoita ym. niin en ymmärrä, mitä tekemistä tieteellä on asian kanssa? Eiköhän nämä karsasta asiaa juuri sen vuoksi, etteivät he itse, eikä heidän tuntema "enemmistökään" näe keijukaisia. Ei siihen karsastamiseen tarvita tieteen normeja, todisteita tai muuta.
>>>No mutta juuri näinhän tapahtuu: useimmitenhan voitto osuu yhdelle kupongille.
Kyllä luulen ennemmin, että "todellisia, sisimmässään voittoon uskovia" on runsain mitoin. Ikävä fakta vaan on, ettei edes lotossa voi voittaa "yksin uskosta, yksin armosta", ainakaan se ei riipu omasta, sisäisestä sielun uskosta. Mielestäni muutenkin uskonnoissa on kaksi toisiinsa linkittyvää tekijää: usko ja toivo. Johan sanontakin on "niin kauan kuin on uskoa, on myös toivoa". Jumalaan uskotaan ja sitä kautta toivotaan jotain, esim. taivaspaikkaa. Aivan samalla tavoin voi lotossa uskoa syvällä sisimmässään, sielun tasolla lottonumeroihinsa, ja toivoa voittoa. On vain kyseenalaista, saako toivomalla mitään voittoa.
"Jos taas tarkoitat sitä, että "enemmistöihmiset" karsastavat niitä, jotka puhuvat näkevänsä keijukaisia, haltijoita ym. niin en ymmärrä, mitä tekemistä tieteellä on asian kanssa?"
No kohta ymmärrät.
Yhdessäkään tiedejulkaisussa ei ole esitetty todisteita haltijoiden olemassaolosta, joten niitä ei virallisesti ja käytännössä ole olemassa. Eiks niin?
Tämä rajaa tavallisen pulliaisen maailman, eli siten tiede on hyvinkin rajoittava tekijä.
"Kyllä luulen ennemmin, että "todellisia, sisimmässään voittoon uskovia" on runsain mitoin."
No kun nimenomaan USKOA ei ole. Ainoastaan pinnallista toiveajattelua.
Nyt ei puhuta uskonnoista.
Onko mielestäsi ihminen joka uskoo itseensä uskovainen?
No ei... tuolla ei tarkoiteta uskonnollisuutta, kuten minäkään en puhu mistään uskonnoista vaan USKOSTA.
Tulikohan tämä nyt sinulle selväksi... meinaan tuo ero?
>>>Yhdessäkään tiedejulkaisussa ei ole esitetty todisteita haltijoiden olemassaolosta, joten niitä ei virallisesti ja käytännössä ole olemassa. Eiks niin? Tämä rajaa tavallisen pulliaisen maailman, eli siten tiede on hyvinkin rajoittava tekijä.
Ensinnäkään tämä ei rajaa kenenkään tavallisen pulliaisen maailmaa. Jokainen saa USKOA aivan vapaasti keijukaisiin. Kenenkään uskoa ei tiede ala kieltämään. Eihän tieteessä voida sille mitään, jos ei todisteita keijukaisista ole. Jos todisteita ei ole keijukaisista, niin ei se silti tarkoita ettei niitä ole. Eihän tieteellä ole todisteita Jumalastakaan, mutta silti tiede ei sano, ettei Jumalaa "virallisesti tai käytännössä ole." Se kertoo vain, ettei todisteita Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta ole.
Kuka tahansa saa toki esittää tiedejulkaisuissa todisteensa keijujen puolesta, jopa sinäkin. Se ei ole suljettu pois keneltäkään. Luonnollisesti tiede asettaa todisteille kuitenkin vaatimustason: todisteet pitää olla sellaisia, että kuka tahansa pystyy vakuuttumaan niiden todenperäisyydestä ja todistusarvosta. Tämä ei ole kuitenkaan kovin vaikea ylittää, jos todella keijukaisia on olemassa. Ymmärrettävästi pelkästään se, että joku kertoo nähneensä keijukaisen, ei riitä yleiseksi todisteeksi keijukaisten olemassaolosta. Vai uskotko sinä itse AIVAN KAIKEN, mitä joku kertoo nähneensä, aistineensa tms. Ainakaan kirjoittelujesi perusteella et usko. Mahtaakohan edes koko maailmassakaan olla sellaista ihmistä?
Moni on nähnyt vaaleanpunaisia elefantteja, mutta onko niitä muka olemassa (tietysti jos elefantti maalataan, mutta sehän on teennäistä, huijausta)? Eikö ole yhtään kummallista, ettei keijukaisista ole varteenotettavia todisteita? Onko mitenkään mahdollista, että se on muka tieteen syy? Mielestäni ei voi mitenkään olla.
>>>No kun nimenomaan USKOA ei ole. Ainoastaan pinnallista toiveajattelua. Nyt ei puhuta uskonnoista.
Ei puhutakaan uskonnoista, vaan nimenomaan uskosta. Siltikään USKO ei tee asioita todeksi. Hyväkään ja syväkään usko ei voi toimia todellisuutta vastaan. Korkeintaan urheilussa se voi auttaa hyviin suorituksiin. Sekään ei toimi suoraan, vaan usko nostaa motivaatiota, joka nostaa keskittymistä, joka nostaa yrittämisen määrää, joka nostaa onnistumisen todennäköisyyttä jne. Sensijaan jos esimerkiksi joulupukkia ei ole olemassa, ei edes se, että kaikki maailman ihmiset USKOISIVAT häneen, tee joulupukista totta. Se että joulukuusen alta löytyy lahjoja, ei ole todiste siitä, että joulupukki on olemassa. Tiedämmehän toki, että ihmiset itse ne lahjat sinne vievät. Lapselle, joka ei tiedä sitä, on joulupukki todellinen; hän näkee "todisteet" ja uskoo pukkiin. Siltikään tämä usko ei tee pukista todellista kuin lapselle itselleen. Lapsen subjektiivinen totuus on kuitenkin itseasiassa objektiviinen harhamaailma. "Oikeasssa elämässä" ei pukkia ole.
"Ensinnäkään tämä ei rajaa kenenkään tavallisen pulliaisen maailmaa. Jokainen saa USKOA aivan vapaasti keijukaisiin. Kenenkään uskoa ei tiede ala kieltämään."
Kuten aiemmin mainitsin, tiede rajoittaa ihmisen elämää välillisesti.
Suurin osa ihmiskunnasta elää tieteen antamassa harhakuvassa, että keijukaisia ei ole olemassa.
Mikäli joukossa on yksilö, joka pystyy havainnoimaan tasolle, jolla keijukaisia voi nähdä, ei hänen elämänsä mitenkään helppoa tule olemaan, vaan rajoitettua.
Tiede on välillisesti rajannut keijukaiset pois tavallisten pulliaisten käsitemaailmasta.
Jos taas tiede väittäisi havainneensa keijukaisia, olisi tilanne tavallisten pulliaistenkin keskuudessa toisenlainen ja keijukaisista voisi hyvinkin keskustella julkisesti.
Ei olisi enää tieteen asettamaa rajaa pulliaisten ja keijunäköisten välillä.
"Siltikään USKO ei tee asioita todeksi. Hyväkään ja syväkään usko ei voi toimia todellisuutta vastaan."
Kyllä voi.
Tässä ajattelussa täytyy mennä taas todella kauas, mutta niin lähelle.
Koko maailmankaikkeus on yhtä muokattavaa energiamössöä. Myös kaikki "tyhjä" tila.
Tuota velliä muokataan ajatuksella. Maailmassa tapahtuu sitä mitä ihmiset ajattelevat. Ajatus vaikuttaa kaikkiin energian olomuotoihin.
Yksilön Sielu on koko maailmankaikkeuden Sielu. Eriytyneiltä näyttävät Sielut ovat vain hologrammeja tuosta kokonaissielusta.
Kun sinä ajattelet jotakin tapahtuvaksi, koko maailmankaikkeus ajattelee niin. Mutta vain sillä prosenttimäärällä, jonka verran sinulla on uskoa. Siksi se ryhtyy toimimaan tavalla, joka johtaa ajatuksesi määrittelemään lopputulokseen.
ELLEI jollakin toisella yksilöllä ole tuota ajatustasi vastaan päinvastainen ajatus, ja mikäli hänellä on voimakkaampi usko/tahto.
Kyse on siis ainoastaa siitä kuinka voimakas tahto/usko tietyn asian toteuttamiseen sinulla on.
Ajatus/usko/tahto antaa toimituspyynnön maailmankaikkeudelle, joka toteuttaa ajatuksen.
Voit vain kuvitella kuinka ripeästi asiat järjestyvät, kun koko maailmankaikkeus ryhtyy toimittamaan sinulle lottovoittoa.
Piti nostaa vähän ylemmäs, kun viestihierarkia oli liian syvä, mutta NYT alkoi löytymään ajattelusi perustaa. Hyvä.
Ymmärrän perusteesi, mutta olen niistä jossain määrin eri mieltä. Toisaalta niinkuin aiemmin itsekin sanoit, rajoittava tekijä on enemmistöIHMISET tai itse asiassa yleisemminkin ihmiset. Se mihin ihmiset perustavat näkemyksensä, oli se sitten tiede, uskonto tai jokin muu, vaikkapa vain "musta tuntuu" -idealogia, on se mikä rajoittaa sekä suoraan että välillisesti muiden toimintaa.
Jaetaan leikkisästi ihmisiä vaikkapa kolmenlaiseen rooliin: patologiset skeptikot eli kaikenkieltäjät, skeptikot eli kriittiset epäilijäuskojat, hörhöt eli patologiset uskojat. Välimuotojakin on, mutta tässä esimerkissä yksinkertaisuuden vuoksi vain nämä.
Patologinen skeptikko kieltää keijukaisten tai vaikkapa yliluonnollisen olemassaolon systemaattisesti, vedoten milloin mihinkin, vaikkapa tieteeseen tai uskontoon, maalaisjärkeen tai mihin vain. Käytännössä hän pyrkii kuitenkin kieltämään kaikki muut näkemykset paitsi omansa. Ei ole tieteen syy, jos joku on tälläinen systemaattinen kieltäjä. Sensijaan on patologisen skeptikon syy, jos hän VÄÄRINKÄYTTÄÄ tiedettä niin, että mikäli tieteellä ei ole todisteita keijukaisten olemassaolostam tarkoittaisi se, ettei keijukaisia ole. Tämä on virheellistä ja huonoa käytöstä.
Skeptikko taas esittää kritiikkiä keijukaisten olemassaolosta, vaikkapa tieteen pohjalta, MUTTA pitää yhtälaisena mahdollisena myös toisenlaisen totuuden olemassaolon, saattaa jopa uskoakin siihen. Periaatteessa nimittäin kaikki ihmiset ovat skeptikkoja jonkin asian suhteen; eri asioihin suhtaudutaan enemmän tai vähemmän kriittisesti, riippuen asiasta. Skeptikko on mielestäni eniten väärinymmärretty käsite, myös ns. virallisten skeptikkojen itsensä keskuudessa. Tämä johtuu siitä, että monet patologiset skeptikot ovat pesiytyneet "normaalien" skeptikkojen leiriin. Todellinen skeptikko on tasapuolinen objektiivisen totuuden etsijä. Itseasiassa tieteen keinot tähtäävät juuri tähän.
Patologinen hörhö taas edustaa uskojaa, joka ei hyväksy edellisten ryhmien edustamaa kritiikkiä kiistanalaisen asian suhteen. Nyt tulee kuitenkin dilemma: samalla hän pyrkii kieltämään kaiken kritiikin ja muut näkemykset paitsi omansa. Mitä eroa tässä on sitten patologiseen kieltäjään? Ei mitään. Perustelut ovat väin patologiseen skeptikkoon nähden päinvastaiset; ikäänkuin antiperusteluja.
Kukin ihminen voi edustaa kaikkia edellämainittuja rooleja, riippuen asiasta. Roolit eivät ole siis pysyviä. Ihminen toimii uskonsa mukaisesti, uskoi nyt sitten että keijakaisia on tai että keijukaisia ei ole. Esimerkiksi tiede on puhtaasti välikäsi. Sen tuloksilla voidaan tukea omaa näkemystä, jos halutaan. Joku toinen tukee omaa näkemystään vaikkapa uskonnolla. Pointtini on siis, että ihmisellä on yleensä asenne jotain asiaa kohtaan ja sitä voidaan voimistaa tai heikentää välikäsien kautta. Jos syyttää tiedettä vaikkapa todellisuuden rajoittamisesta, on sama kuin syyttäisi viestintuojaa huonojen uutisten tuomisesta. Eihän ne huonot uutiset ole nimittäin viestintuojan vika, vaan jonkun aivan muun toimijan vika.
>>>Jos taas tiede väittäisi havainneensa keijukaisia, olisi tilanne tavallisten pulliaistenkin keskuudessa toisenlainen ja keijukaisista voisi hyvinkin keskustella julkisesti. Ei olisi enää tieteen asettamaa rajaa pulliaisten ja keijunäköisten välillä.
No juuri näinhän asia on, mutta ei tieteessä sen tähden voida väittää jonkin asian olemassaoloa, että sillä saataisiin jotain rajoja pois. Tiede pyrkii toimimaan objektiivisesti: jos keijukainen havaitaan objektiivisin keinoin, niin TIETENKIN tieteen keinoin sen jälkeen voi vetää johtopäätöksiä keijukaisten olemassaolosta. Sensijaan ei ole tieteen syy, jos vaikkapa tieteellinen tutkimus pystyy osoittamaan keijukaista esittävän valokuvan väärennökseksi. Se ei silti tarkoita, etteikö keijukaisia VOI OLLA olemassa. Se tarkoittaa vain sitä, että kyseinen valokuva ei ole todiste olemassaolosta.
>>>Yksilön Sielu on koko maailmankaikkeuden Sielu. Eriytyneiltä näyttävät Sielut ovat vain hologrammeja tuosta kokonaissielusta.
Tämä kollektiivinen sieluajattelu, jossa jokainen teko riippuu toisen teoista ja vaikuttaa toisen tekoihin on sinänsä mielenkiintoinen. Näkisin kuitenkin ettei eriytyneet sielut ole hologrammeja kokonaissielusta, koska silloinhan ne olisivat eräänlaisia täydellisiä minikopioita maailmansielusta. Ennemmin jokainen erillissielu yhdessä muodostaa kokonaissielun, ne ovat osa kokonaisuutta.
Toisaalta tässä korostuu se, mitä sielulla tarkoitetaan? En ole itse erityisen viehättynyt sieluajattelusta, koska siihen latautuu liikaa individualistisia vaateita. Sielut ja maailmansielu ovat ovat ikäänkuin itsenäisiä toimijoita. Mieluummin näen maailmansielun kosmisena, kaikkialla olevana energiana, jonka tiivistymiä ihmiset ja asiat ovat ja johon kuolemassa sulaudutaan.
Lyhyesti: yleisesti ottaen ihmismassa tässä maailmassa luottaa tieteen antamaan maailmankuvaan. Siksi poikkeavasti ajatteleva on automaattisesti rajattu ulos.
"Ennemmin jokainen erillissielu yhdessä muodostaa kokonaissielun, ne ovat osa kokonaisuutta."
On vain yksi maailmankaikkeuden Sielu, mutta erillisyyden harha saa asiat näyttämään siltä, että yksittäinen Sielu on jotakin muuta kuin kokonaisuus.
Erillisyyttä ei ole.
"Mieluummin näen maailmansielun kosmisena, kaikkialla olevana energiana, jonka tiivistymiä ihmiset ja asiat ovat ja johon kuolemassa sulaudutaan."
Näin on, mutta koska KAIKKEUS on jo valmis ja sisältää meidät, emme ole erillisiä.
Sielu on nimenomaan maailmankaikkeuden se näkymätön osa, joka on energiaa.
Ei Sielu -sanaa tarvitse käyttää muuten kuin siksi, että se nyt vain perinteisesti kuvaa hyvin sitä näkymätöntä osaa meistä.
Eli nyt tietysti täytyy hiukan eritellä asiapohjaa: ajattomuus ja eriytyminen ajan vaikutuspiiriin.
Kokonaissielu on näennäisesti jakautunut itsensä sisälle, kokemaan itsensä, eli olemaan mitä on... käytännössä.
Jotta maailmankaikkeuden voisi kokea Sielukohtaisesti, on eri tapahtumat ja asiat järjestetty ilmenemään yksittäiselle Sielulle peräkkäisessä järjestyksessä, eli mukaan on otettu aika.
Tällä hetkellä koetaan tällaista.
>>>Lyhyesti: yleisesti ottaen ihmismassa tässä maailmassa luottaa tieteen antamaan maailmankuvaan. Siksi poikkeavasti ajatteleva on automaattisesti rajattu ulos.
Uskon että itseasiassa "poikkeavasti ajatteleva" rajaa usein itse itsensä ulos. Hän kokee yhteenkuulumattomuuden ja hyväksymättömyyden tunteita ja vähitellen eriytyy valtavirran maailmankuvasta. Onko olemassa valtavirran maailmankuvaa? Jokaisella ihmisellä on nimittäin omansa ja tuskin kellään on täysin samanlaista toisen ihmisen kanssa. Maailmankuvahan rakentuu jatkuvana prosessina ja siihen vaikuttaa kokemukset, tieto (tieteellinen ja epätieteellinen; arkitieto), sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät, uskonto jne. Olisi rohkeaa väittää, että nimenomaan tiede vaikuttaisi tässä eniten. Itse en ainakaan uskaltaisi väittää.
Kuitenkin maailmankuvat voidaan lokeroida, erottaa tiettyihin perustyyppeihin valittujen kriteerien perusteella. Silloin voidaan löytää ehkä ns. valtavirran maailmankuva; jokin sellainen, joka olisi kaikkein yleisin. Jokaiseen lokeroon mahtuu kuitenkin paljon ihmisiä. Jos akseleiksi valitaan tieteen näkemys jostakin asiasta, niin sitten saadaan tietyt lokerot. Eniten edustetusta lokerosta poikkeavat olisivat ehkä näitä "poikkeavien lokeroita". Jokin muu, vaikkapa uskonto kriteerina, saataisiin eri lokerot. Mikäli nyt kuitenkin tiedettä kriteerinä käytettäessä valtavirta ylenkatsoo ja karsastaa poikkeavia, ei se ole tieteen syy, vaan valtavirran suvaitsemattomuuden "poikkeavaa kohtaan". Samalla tavalla "poikkeavatkin" ovat suvaitsemattomia valtavirran edustajia kohtaan.
Molemmissa ryhmissä on siis täysin samaa suvaitsemattomuutta toisen näkemyksiä kohtaan. Syntipukin löytäminen, eli jaottelukriteerit kuten tiede, ei edesauta suvaitsemattomuuden poistamista. Jos valitaan toiset kriteerit, niin syntipukki saadaan häviämään/vaihdettua, mutta suvaitsemattomuus säilyy. On edelleenkin mielestäni turhaa etsiä syntipukkia välikäsistä, kun todelliset syyt ovat meissä itsessämme. Jokainen ihminen on suvaitsematon jotain asiaa kohtaan; siitä ei yksinkertaisesti pääse yli.
>>>Näin on, mutta koska KAIKKEUS on jo valmis ja sisältää meidät, emme ole erillisiä.
Sielu on nimenomaan maailmankaikkeuden se näkymätön osa, joka on energiaa.
Juuri näin ajattelin, että me olemme ikäänkuin maailmankaikkeuden sisällä, osana sitä. Nyt herää kysymys: jos maailmankaikkeus kasvaa, niin kasvaako myös sielu? Koska itse näen tuon puhumasi sielun kosmisena energiana, tarkoittaa se sitä, että energian määrä kasvaisi. En pidä todennäköisenä, että energian olisi erillinen maailmankaikkeudesta ja sen määrä olisi vakio vaikka maailmankaikkeus kasvaa. Sitten kysymys kaksi: mikä saa energian kasvamaan, mistä se tulee? Kasvattaako jokainen yksittäinen "sielu" kokonaisenergian määrä esim. jakautumalla kuin solut?
>>>Eli nyt tietysti täytyy hiukan eritellä asiapohjaa: ajattomuus ja eriytyminen ajan vaikutuspiiriin. Jotta maailmankaikkeuden voisi kokea Sielukohtaisesti, on eri tapahtumat ja asiat järjestetty ilmenemään yksittäiselle Sielulle peräkkäisessä järjestyksessä, eli mukaan on otettu aika.
Ajan käyttöönottaminen on hieman vaikea käsite, aikaa kun ei oikeasti ole olemassa. Se on konseptuaalinen, sovittu käsite. USEIN aika liitetään kausaliteettiin; ensin tapahtuu jotain, jonka seurauksena syntyy jotain. Tämän perustlähtökohtana on järjestyksellisyys, josta puhuit "peräkkäisenä järjestyksenä". Peräkkäisyys taas ei mielestäni ole hyvä, koska asiat voivat tapahtua myös rinnakkaisena. KUITENKIN aika on niin kompleksi käsite, ettei siitä yksinomaan voida puhua järjestyksellisenä "ensin jotain, sitten jotain" asiana. Ajasta on monenlaisia näkemyksiä, helppolukuinen mielipide on esim.
http://www.minedu.fi/tieteellisetseurat/lfs/verkko/Aika.htm
Mainitsit muuten, että "asiat järjestetty ilmenemään yksittäiselle Sielulle..." Ihan mielenkiinnosta, KUKA on järjestänyt. Tuolla tavalla sanoessasi otat nimittäin selvästi kantaa siihen, että JOKU tai JOKIN on järjestänyt asian.
Keskustelumme tuntuu hassulta, koska sinä tunnut mielelläsi hajottavan kaikki asiat hyvin pieniksi osasiksi ja minä taas kerron, että se elämä nyt vaan yleisestiottaen on hankalaa, mikäli näkee keijukaisia vasten tiedettä.
Tässähän se mielenkiinto juuri piileekin.
Voisin tietysti väittää, että ihmisten suvaitsemattomuus johtuu tieteestä, mutta en nyt jaksa sitä samaa jankuttaa enempää. Maailma on se mikä se on.
"Nyt herää kysymys: jos maailmankaikkeus kasvaa, niin kasvaako myös sielu?"
Ei kasva, eikä maailmankaikkeuskaan kasva. Se laajeneva kaikkeus, josta tiedekin puhuu, on vain tämä meidän oma pikku maailmankaikkeuden osa-alueemme, jonka oletetaan olevan KAIKKEUS.
Tosiasiassa tämä laajeneva osa on vain yksi pieni laajeneva purskahdus (kuten auringonpilkkukin) maailmankaikkeuden lukemattomien "alkuräjähdysten" meressä.
Kaikkeus on jatkuvassa muutoksen tilassa. Kaikkeuden näkymätön Sielu luo asioita tiivistämällä energiaa kaikkeuden fyysiselle, näkyvälle puolelle.
Samoin myös fyysiseltä puolelta hajoaa asioita näkymättömälle puolelle, joten kiertokulku on loputon.
"Ajan käyttöönottaminen on hieman vaikea käsite, aikaa kun ei oikeasti ole olemassa."
Kun katsotaan maailmankaikkeutta ulkoapäin (teoriassa), ei aikaa ole olemassa. On vain ikuisuus, jossa kaikkeus on jo valmiina erittelemättömänä kokonaisuutena.
Mutta jos kysyt esimerkiksi kiven sisällä pyörivältä neutronilta, että: minne sinulla siellä sisällä on kiire, sillä kivihän on jo valmis, ei se ymmärrä mistä puhut. Tämä siksi, että se ei näe kokonaisuutta ja haluaa vain suorittaa osuutensa kiven osasena.
Kun siis mennään kiven tai maailmankaikkeuden sisälle ja halutaan kokea se pala palalta eritellen, tulee kokeminen suorittaa aikajärjestyksessä. Muuten kokemuksesta tulee vain yksi kokonaisuuden kokeminen, eikä kokemusta kaikesta mitä se sisältää... erikseen.
"Peräkkäisyys taas ei mielestäni ole hyvä, koska asiat voivat tapahtua myös rinnakkaisena."
Aivan. Se oli vain yksi havainnollistava esimerkki. Tapahtumia vyöryy rinnakkaisina, päällekkäisinä ja monilla tasoilla, niitä kokemaan saapuneen Sielun eteen.
Pointtini on, että jos sinulle esitetään täysipitkä kahdentunnin filmi yhdessä sekunnissa, et pysty omaksumaan sen sisältöä.
Tämän vuoksi se tulee kokea tietyssä ajassa.
Maailmankaikkeuden kaikki tapahtumat tapahtuvat NYT, tässä hetkessä. Siihen ei kulu lainkaan aikaa.
"Mainitsit muuten, että "asiat järjestetty ilmenemään yksittäiselle Sielulle..." Ihan mielenkiinnosta, KUKA on järjestänyt."
No Jumalaa en ainakaan tähän heitä vastaukseksi, vaikkakin Jumalasta puhuttaessa kyseessä on periaatteessa sama asia.
Lausemuotoni eivät ehkä ole yhtä täsmällisiä kuin sinulla mutta tarkoitan, että:
kaikkeuden Sielun näennäisen osasen matkatessa kaikkeuden fyysisen osan sisällä, tulevat sen eteen kaikkeuden eri tapahtumat tietyssä rytmissä... ajassa.
Sille maailmankaikkeus "esitetään" hidastettuna filminä. Yksi elämä on pieni sarja kokemuksia suuresta kaikkeudesta.
Kaikki elämät tapahtuvat kuitenkin yhtäaikaa, joten ajassa matkustaminenkin on mahdollista.
Kiitos vastauksesta. Hetken aikaa olin jo huolestunut, voiko todella kyseessä olla sama Marcel, jonka kanssa keskustelusta nautin puoli vuotta sitten. Vasta viimeisimmät vastaukset vakuuttivat, että ilmeisesti on.
>>>Keskustelumme tuntuu hassulta, koska sinä tunnut mielelläsi hajottavan kaikki asiat hyvin pieniksi osasiksi ja minä taas kerron, että se elämä nyt vaan yleisestiottaen on hankalaa, mikäli näkee keijukaisia vasten tiedettä.
Tässähän se mielenkiinto juuri piileekin.
Näinpä näin. Mielestäni, jos ei asiaa voi käsitellä osissa, vaan on pakko käsitellä kokonaisuutena, niin siinä mättää jokin.
>>>"Nyt herää kysymys: jos maailmankaikkeus kasvaa, niin kasvaako myös sielu?"
>>>Ei kasva, eikä maailmankaikkeuskaan kasva. Se laajeneva kaikkeus, josta tiedekin puhuu, on vain tämä meidän oma pikku maailmankaikkeuden osa-alueemme, jonka oletetaan olevan KAIKKEUS.
Tosiasiassa tämä laajeneva osa on vain yksi pieni laajeneva purskahdus (kuten auringonpilkkukin) maailmankaikkeuden lukemattomien "alkuräjähdysten" meressä.
Tästä olen kutakuinkin täysin eri mieltä. Ymmärrän toki kantasi, mutta en siltikään ole samaa mieltä maailmankaikkeuden laajentumattomuudesta.
Mielenkiinto on molemminpuolista ja sama Marcel täällä todellakin on.
"Tästä olen kutakuinkin täysin eri mieltä. Ymmärrän toki kantasi, mutta en siltikään ole samaa mieltä maailmankaikkeuden laajentumattomuudesta".
Et sen kummemmin perustellut?
Kyllähän tämä meidän kaikkeutemme laajenee.
Maailmankaikkeus ei laajene, mutta toki sen sisältö koko ajan muuttaa olomuotoaan ja tämä voidaan käsittää jonkin osa-alueen laajenemisena.
Kun "luomispurkaus" lähtee kaikkeuden Sielusta on se laajeneva ja lopulta palaava takaisin lähtöpisteeseensä.
Nyt ollaan jo melko kaukana.
Ulkopuolellasi ei ole mitään sellaista mitä ei ole sinun sisälläsi. Näet maailmasi sellaisena, kuin ovat asiat sisälläsi. Tutkiskelun paikka!
Sinulla on tarkat silmät ja terävä pää, käytä niitä.
Kaiken sen muutoksen, jonka toivot maailmassa tapahtuvan, on lähdettävä sinusta itsestäsi.
Ystäväni muista aina seasia: Totuus on vahvemman
tahto. Muista vahvempi on aina oikeassa tekeepi hän mitä tahansa.
Katso Esimerkiksi Amerikkaa; vaikka yhdistyneet
kansakunnat äännestivät Irakin sotaa vastaan,
Niin tämä äänestys oli aivan turha, koska iso veli oli päättänyt hyökätä Hän hyökkäsi omalla
voimallaan; YKoon nimissä tämä on rikos!kuitenkin
mistä löytyy henkilöitä jotka voivat tällaisen
toiminnan tuomita.
Näet mitä isot tekevät se on oikein, Näet heillä on valta tapattaa omia kansalaisiaan Rahanjumalan
nimissä: Muita aina se, että kurjat ovat aina
väärässä, Rahalla määrätään oikeus. Muthaajakin
puhdistetaan suurella rahalla syyttömäksi.
Tämä on sitä nykymaailman totuutta;: