mulla on ollut tosi ankea syksy(jos joku muista, niin viikon sisällä kaksi kuolemantapausta).
mulla on kaksi hyvää "piiriä",ja pikkujoulut edesä niitten kesken.Olen aina ollut se organisaattori joka hoitaa kaiken. Nyt pitäisi tehdä kaikennäköistä, mutta kun aika rikki niin yksinkertaisesti ei jaksa, ei ole motivaatiota, ja on jonkinlainen saamatomuus..Nämä kuitenkin ehdottaa, että se olisi henkisesti hyvä jos aloittaisin tekee kutsukortit yms.....mä en jaksa.....menen vaan "vällyn alle nukkumaan"........odottamaan kevätaurinkoa,,,,,,voiko se olla väärin???? kysyn minä..ja menen takas vällyn alle vaikka uni ei tulekaan..
mulla on kaksi hyvää "piiriä",ja pikkujoulut edesä niitten kesken.Olen aina ollut se organisaattori joka hoitaa kaiken. Nyt pitäisi tehdä kaikennäköistä, mutta kun aika rikki niin yksinkertaisesti ei jaksa, ei ole motivaatiota, ja on jonkinlainen saamatomuus..Nämä kuitenkin ehdottaa, että se olisi henkisesti hyvä jos aloittaisin tekee kutsukortit yms.....mä en jaksa.....menen vaan "vällyn alle nukkumaan"........odottamaan kevätaurinkoa,,,,,,voiko se olla väärin???? kysyn minä..ja menen takas vällyn alle vaikka uni ei tulekaan..
Vastaukset 19
Vanhimmat
takaisin sinne vällyn alle, sinne pian jää
pysyvästi.
Olen itse aikoinani selvinnyt siitä
"vällykierteestä" enkä takaisin mene.
Välly on hyvä kaveri mutta huono isäntä.
Lähde mieluummin ulos vaikka kuinka lujille
ottaisi ja tee jotain mikä tuntuu mukavalta.
Ota muistosi esiin, katsele vanhoja valokuvia.
Niistä löytyy varmasti paljon mukavaa jopa
naurettaviakin.
Olen itse naurannut omille vanhoille kuville
monen monta kertaa. Olen nimittäin paljon
vanhemman näköinen parikymmentä vuotta sitten
otetuissa kuvissa.
Melankolisena päivinä minulla on myös tapana
lueskella vanhoja saamiani kortteja.
Palaamalla menneisyyteen voi hetkeksi unohtaa
ankean nykyhetken, sillä aika kultaa kaikki muistot.
Saimme taannoin aikamoiset naurut ystävien
kesken kun katselimme ajokorteissamme otettuja
kuvia, ei ollut monikaan tunnistettavissa.
No niin, nousehan sieltä ylös ja kirjoittele
minulle muutama sana, se ilahduttaisi minua kun olen täällä taas tuhannen kerran yksin.
Kiitos kovasti kannustuksesta.
Se lähteminen ja niskasta kiinni saaminen vaan tuntuu niin vaikealta...nytkin on vielä yöpuku päällä..Vällyn alla mietin, että nyt nousen ja pukeudun ja lähden niin paskan marjat.........avaan joko telkkarin, tietokoneen tai lehden ja vähän aikaa niitten parissa ja taas vällyn alle...
Eolen laitoinkin laitoin pyykit koneeseen ja ne on edeleen siellä.....pitäs varmaan laittaa kuivumaan mutta tämä saamattomuus saa tämmöisiä ihmeitä eikaan, etteä järki toimii, muta roppa ei jaksa/viitsi.....
Mutta tosi paljon kiitoksia,,ehkä se aurinko joskus mullekin hymyilee..
Olen itse ollut myös se, joka hoitaa kaveritamaamisien kokoamisen ja varaukset. Hyvänä organisaattorina olen myös siitä homasta tykännyt.
Parin viime vuoden aikana olen sairastellut eikä mukana olo ko. pippaloissa enää kiinnosta samalla tavalla kuin ennen.
Minulle kuitenkin aina soitetaan ja pyydetään hoitamaan homma. Viime viikolla tein sen taas kerran.
Ex-työkaverini soitti ja pyysi minua tekemään ravintolaan varaukset jne. Teki mieleni sanoa, että soita itse! En ole kutenkaan vielä oppinut sanomaan ei, joten tein sen. Niin paljon se minua taas ärsytti, että en aio itse olla mukana.
Sinulle sanoisin, että sano vaan, että nyt en jaksa. Varmasti ymmärtävät! Nyt on se hetki leämässäsi kun sinun on aika tehdä vain sitä, mikä sinua kiinnostaa. Vain sitä mistä saat iloa elämääsi ja minkä tekemisestä nautit. Siis sellaisia asioita mitä jaksat tehdä. Toivottaavasti sinulla on jotain sellaista tekemistä.
Toivon sinulle aurinkoista lauantaipäivää ja voimien palautumista vähitellen!
Tai jos tarkemmin sanoo niin eliehto.Olen aina ollut toimiva ihminen ja olin mukana monessa mutta sitten minut pysäytti eräs joka on tänäpäivänä minun Herrani ja Kuninkaani.Usko Jeesukseen on parasta mitä olen saannut milloinkaan kokea.
Masennus vie ihmisen vaikka kuinka pohjalle.Olen itse kokenut saman varmaan vaikka tästä onkin nyt aikaa kun menetin ystäväni vahingonlaukauksessa ja olin itse vieressä tapahtumahetkellä.Se oli syvältä koskettava sysäys uuteen elämään.Paljon ehti vielä tapahtua ennenkuin en voinut tehdä muuta kuin polvistua ja sanoa etten yksin jaksa.Tule Jeesus minun elämääni ja muuta se.Niin se on muuttunut ja parempaan. Lähde jonnekkin seurakuntaan ja etsi uusi alku elämälle.Näin olen itse saanut vapauden ja olen nykyisin ystävieni keskellä ja saan elää onnellista ja mielenkiintoista elämää myös ilossa että vaikeuksienkin keskellä.
Toivon sulle kaikkea hyvää tulevaan
ja voimia elämän haasteisiin. t.Martha
Kiitos sinullekin
Kts. edellinen viestivastaukseni ensimmäiselle vastaajallaeni.......
Minä meinaan tänä vuonna sanoa ei isolla E:llä...tee sinäkin...ei sitä aina jaksa. se ein sanominen on mullekin vaikeaa. Tosin olin jo keväällä varannut jo toisen ryhmän matkan risteilylle ja pitäs tehdä pöytävarauksia, lahjajuttuja, ohjelmaa, kokoustiloja, matkakyytejä...kuudelletoista (16) henkilölle ympäri pk-seutuaa Maanantaina soitan ja sanon EI ONNISTU, nyt joku muu saa tehdä....tee sinäkin samoin..
Kiitos ja sullekin hyvää päivän jatkoa...
ps.Menen kohta vällyn alle..........
Menen vällyn alle.Toistat sitä koko ajan.
Se tarkoittaa omaan snkyyn nukkumaan PEITON alle.....kiito kysymästä,:)
Olisiko vaihtoehtona, että menisit lämpimään suihkuun näin keskellä päivää. Minä sen tein äsken ja että tuli parempi olo. Itse tässä yritän saada voimia eteenpäin menemiseen joita sinullekkin toivon.
Ymmärrän hyvin ettei sitä voimiaole nyt eikä ehkä edes minkäänlaista kiinnostusta johonkin juhlien järjestelyyn .
Anna nyt aikaa itsellesi ja siirrä noi juhlien järjestelyt toisille ja itseltäsi jonnekin vuoden päähän .
Tietenkin toiset ehkä ajatelevat vain muka parastasi ja ovat toisaalta tottuneet siihen että olet kaiken aina järjestänyt , no heidän on aika myös huomioida että voi muutkin enemmän osallistua tuollaisiin tekemisiin ja järjestelyihin . Sinä saat nyt kuunnella itseäsi ja omaa jaksamista ja siten kun suru on mennyt kauemmas jaksaa sitten taas .Jokainen vain joutuu surunsa kokemaan omalla tavallaan ja sen ylipääseminen vie kaikilla oman aikansa ja jos olet niin kuin sanot väsynyt ja et jaksa niin anna itsellesi lupa olla vain ,kokemuksesta tiedän että se menee kyllä ohi taas ja alkaa elämä menemään parempaan
Itselläni meni molemmat vanhemmat samanvuoden sisällä vain puolenvuoden väli oli joten surua oli ja se vei oman aikansa ja yllättävän raksasta se olikin sitä ei siinä edes huomannut heti vasta jälkeenpäin sen on huomannut miten rankkaa se oli vuoden sisällä kahdet hautajaiset ja kaikki ne järjestelyt ym ja tarvitsin aikaa ylipääsemiseen mutta minulle se paras tapa oli juuri itseksensä käydä läpi ja miettiä asioita rauhassa parisen viikkoa ja sitten arkiseen askarrukseen ja työhön . Sellaiset tavat ja tottumukset ja tekemiset kyllä vie eteenpäin ja niistä suruista kauemmaksi .
Tavallinen arki on se kuitenkin ja ulkoilu ja liikkuminen joka vie eteenpäin . Tee vain kaikkea mikä tuntuu hyvältä mitä jaksat juuri nyt ja jos tuntuu hyvältä jutella jonkun kanssa niin juttele ehdottomasti se surunyli ja läpikäyminen ottaa aikansa jokaiselle ja jos on paljon tullut kaikkea voimat menee kovin vähiin mutta ne palautuu usko vain minua ja jos ei tunnu menevän ohi hae apua jostain terapiasta vaikka jossa voit puhua enemmän ettei vain tule mitään masennusta syvemmin .
Ole lempeä itseäsi kohtaan ja anna aikaa .Älä suostu mihinkään pakkoihin ja vaatimuksiin kuitenkaan kun siltä tuntuu ettet todellakaan jaksa
Taas on päivärytmi sekaisin, nukuin aika paljon ja nyt valvon taas jonkin aikaa....yx kaveri soitti muule illalla ja se tulee hakee mut täältä ja vie mut kävelylenkille......yritän parhaani..ja aikuisten oikeesti TOSI ISO KIITOS js haleja sulle........kannustusta tarvitsen ja se on ihanaa että sitä saa täältä, täällä on hyvä purkautua anonyyminä.....kiitos
mitä pitäs tehdä jos sanot vaan -ei- etkä selitä miksi?On ihmisiä jotka syyllistää heti ja syyllisyydentunne jos on muutenkin allapäin-saa toimimaan muitten pyyntöjen mukaan vaikka ai jaksaisi!
anna itsellesi aikaa toipua, onhan tapauksista vain vähän aikaa, tuskinpa olet vielä juhlimistuulellakaan. Voi asiat joku muu hoitaa, vaikka vain nähdäkseen, kuinka paljon siinä onkaan työtä. Jatkat taas, kun jaksat. Voimia Sinulle.
Sinulla on suruaika ja energiavarat vähissä, jos käytät ne kokonaan loppuun, siitä seuraa syvä masennus ja sieltä onkin vuosien tie ylös. Siis ihan oikeasti nyt sanot EI, tietenkin ne, jotka sinua pyytävät selittävät, että tekis hyvää sinulle, ne eivät vain tiedä, kuinka väsynyt ihminen voi olla tai sitten ovat "hyväksikäyttämässä" sinua. Tiedätkö, että tuon ein jälkeen voi olla tunnin riemukas olo eli minä tein sen ja sen jälkeen huono omatunto alkaa vaivata, ehkä olisin kuitenkin voinut jne ja niille tuntemuksille annat piut paut. Olet vastuussa omasta terveydestä etkä pippaloista. Ja anna olla niiden pyykkien siellä koneessa, huomenna ohjelmoit yhden huuhtelun ja ripustat sitten. Katso telkkaria ja ole vällyjen alla, ei tämä harmaus ketään oikein innosta. Jos et vielä saa apua suruusi ja masennukseen, hae sitä.
Sullekin SUURI KIITOS ja iso hali:) kts.aikaisemmat kiitoksen kirjoittajille..
TOSI IHANAA LUKEA NÄITÄ KANNUSTUKSIA......YRITÄN JAKSAA.. päivä kerrallaan
ps. ne pyykit on edelleen koneessa,
se pyykkiasia.
Ajattele että nythän ne ovat valmiina siellä
koneessa seuraavaa pesua varten, hih,hih.
Pientä huumoria täytyy viljellä vähäsen.
Kyllä me palstalaiset pidetään huolta että
piristyt täällä. Voin luvata, koska minäkin piristyin kun huomasin etten ole yksin.
Pysy arkiasioissa mukana mutta älä vaadi liikoja jotkut asiat voi siirtää huomiseenkin ei maailma kaadu mutta elä ja katsele eteenpäin tässä ja nyt vain hetkikerrallaan .
Ajattele mitä nyt on tärkeintä sinulle missä on hyvä olla .
Pikkuisen täytyy itseään pakottaa esim kerran kaks vähintään ulos kävelemään sellainen puolentunnin kävelylenkki ,siitäkin huolimatta että väsyttää ja ei jaksaisi .Kokemuksesta tiedän se auttaa vaikka on kuin tervanjuontia .Jälkeenpäin sitä huomaa että se auttoi päivässä on oltava joitakin ohjelmia että jaksaa elää ja muistoja voi miettiä mutta niitä hyviä hetkiä niiden rakkaiden kanssa mitä ollut ja hyväksyä vain se että näin on nyt ja tästä on eteenpäin elettävä sillä sinulla on elämä edessä vielä jokapäivä .
Jokaisella on aikansa elää täällä mutta on myös aika lähteä ja sitä ei voi muuttaa . Ei he toivoisi sinun murenevan suruusi vain he haluavat varmasti että elät eteenpäin ja huuolehdit itsestäsi ja muista läheisistäsi myös ystävistäsi ym . Sinun kuuluu elää eteenpäin ja sinun aikasi on myöhemmin vasta lähteä joten mieti miten sen eläisitkään .
Lähde ulos ja lenkille ja vaikka kuntosalille se helpottaa tai johonkin jummparyhmään niin pääset irti myös ajatuksista hetken ajan se tekee hyvää
Ja päivä kerrallaan pääset kauemmas siitä surusta vaikkei ne rakkaat ikinä kokonaan unohdu eikä pidäkkään unohtua ajatuksia heille voi aina antaa uudelleen .
jatka elämääsi pienin piristävin ajatuksin ja askelin älä luovuta älä jää paikalleen kuitenkaan
Hyvää Sunnuntaipäivää Sinulle ja hyvää oloa
Se jakasaminen lähtee pienin askelin eteenpäin ota niitä askeleita hei vain ja muista myös vähän hymyillä välillä ,se auttaa
Hyvää maanantaiaamua sinulle!
Joko soitit ja sanoit EI? Kerrothan miten kävi?
Mieheni hyvä ystävä vEi mut tänään kävelee pikkulenkin ja käytiin vähän marketissa shoppailee. Ja tänään sanoin irti "työsopimuksen" pikkujouluilsta.. Kiitos tosi paljon sullekin kannustuksesta.....
Tosin nukkuminen on vähän sellaista ja tälläistä..juuri äsken heräsin..olin mennyt nukkumaan klo .17.30.saas nähdä miten ensi yö???
SUURI KIITOS SINULLE
Älä sure, kyllä minä hypnotiseeraan sinut uneen
klo 24 jälkeen, ota vain sitä ennen iltateet.