Hylätty kissavanhus

Pitää avautua ulkokissan kohtalosta, kyllä niin etoo joidenkin välinpitämättömyys. Naapurin pihapiiriin ilmestyi sokea kissa, vanha ja laiha. Yritin sitä häätää pihastani, koska meillä on metsästyskoiria. Pian ilmeni, että koirat jättivät raukan rauhaan. Se oli ulkona nuollut koirien kuppien pohjia jotain ruokaa saadakseen.

Kun silitin sitä, tunne oli karmea: nahan alla oli pelkkä luuranko. Pakkohan mun oli sille raukalle ruokaa ja juomista antaa. En nyt vaan kestä ajatusta että joku eläin kuolee nälkään minun kuistilleni.

Tivasin naapurin mummolta tietoa kissasta. Sen oli kuulemma joku tuttu siihen tuonut, kun ei enää ole sisäsiisti, ei voi sisällä pitää. Että silleen! Kyseisille mummoille ei tullut mieleen, että umpisokea ei pysty hiirestämään, eikä nuorten kissojen kanssa ruokakupista kilpailemaan. Vanha kissaparka oli ihan nälkäkuoleman partaalla.

Ei siis ole mummoilla rahaa eläinlääkäriin, joka tekisi mirriraukalle viimeisen palveluksen. Sensijaan kiduttavat sen kuoliaaksi nälkään ja kylmään. Varsinaista eläinrakkautta. Pihassa vilistää jo uusia kissoja.

Aion kustantaa sen viimeisen matkan, kunhan ensin vähän ruokin ja hoivaan.