olen seurustellut nyt n.1 vuoden tyttöystäväni kanssa ja meillä on alkanun menemään todella huonosti. suurin syy varmaan minussa, sillä tyttöystäväni on minua paljon nuorempi (10v) enkä millään aina jaksaisi niitä hänen koti bileitä ym.. sitä k18 touhua. pariin päivään jos hän ei näe kavereitaan, niin kamala puhelin rumba alkaa ja keskustelu on tätä tasoa: olitteko ihan kännissä.. oliko miehiä... näitkö mitä lehdes sanottiin siitä pelaajasta...
haluaisin seurustelultani enemmän, mutta välimatkamme on niin pitkä, että nähdään n6 päivää kk. se tehnyt minusta viellä todella mustasukkaisen, kun tyttöystäväni näkee esimerkiksi muita meihiä paljon enemmän kuin minua. sille tämä sopii hyvin, vaikka kuulemma haluaisi nähdä minua useammin. uskon että se johtuu hänen iästään 18v. minä taas haluaisin jo enemmän. yhteenmuutosta on kyllä puhuttu, mutta minulla työ estää muuton hänen luokseen ja hänellä koulut viellä pahasti kesken.
tulee sellainen olo jo, että epäilee kaikesta kun toista ei näe koskaan. ihmettelen miten tällainen suhde on vienyt itsetuntoni yllättävän alas. kaikissa muissa asioissa luotan kyllä itseeni hyvin.
pitäisikö etsiä oma ikäistä seuraa, vai jatkaa taistelua rakastamani tytön kanssa joka on viellä niin nuori että en pysty yhtään luottamaan tulevaisuuteen hänen kanssaan?
mistä tiedän mitä hän haluaa esim 5v päästä. itse olen muuttunut ainakin kamalasti siitä ajasta kun olin 18.
kiitos!
haluaisin seurustelultani enemmän, mutta välimatkamme on niin pitkä, että nähdään n6 päivää kk. se tehnyt minusta viellä todella mustasukkaisen, kun tyttöystäväni näkee esimerkiksi muita meihiä paljon enemmän kuin minua. sille tämä sopii hyvin, vaikka kuulemma haluaisi nähdä minua useammin. uskon että se johtuu hänen iästään 18v. minä taas haluaisin jo enemmän. yhteenmuutosta on kyllä puhuttu, mutta minulla työ estää muuton hänen luokseen ja hänellä koulut viellä pahasti kesken.
tulee sellainen olo jo, että epäilee kaikesta kun toista ei näe koskaan. ihmettelen miten tällainen suhde on vienyt itsetuntoni yllättävän alas. kaikissa muissa asioissa luotan kyllä itseeni hyvin.
pitäisikö etsiä oma ikäistä seuraa, vai jatkaa taistelua rakastamani tytön kanssa joka on viellä niin nuori että en pysty yhtään luottamaan tulevaisuuteen hänen kanssaan?
mistä tiedän mitä hän haluaa esim 5v päästä. itse olen muuttunut ainakin kamalasti siitä ajasta kun olin 18.
kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
No,jospa aatellaan ihan oikeesti=realistisesti...tota teidän juttua..Menin itse 19 vuotiaana avioon - harmitti Todella vuosien päästä (kun tuli ero)että elämä meni totaalisesti hukkaan! Nyt kun ajattelen tota aikaa,vasta nyt huomaan, kuinka lapsi silloin olin. Ei pahalla,mutta totta se on! Nykyteinit ei oo sen aikuismaisempia kuin silloinkaan, vaan päinvastoin, sillä nykyään kaikki saadaan niin helpolla. Jos teistä nyt sitten tulisikin jotain vakavampaa niin mieti, mitä kaikkea joudut uhraamaan tulevaisuudessa ilman että tytsysi laittaa ns. rikkaa ristiin..ei millään pahalla, mutta 10 vuotta ikäeroo on aika paljon - itse olen huomannut sen kun mies on sen 10 vee mua vanhempi...
joillain voi olla enemmänkin ikäeroa ja silti menee hyvin:) mutta mutta anna sen tytsisi hieman kasvaa ni eiköhän se siitä mut jos ei niin etsi sitten siippa lähempää ja vaikka n 5 v ikäeroo tms.
Tyttöystäväs kuulostaa todella pinnalliselta luonteelta, just semmoselta ikäiseltään stereotyypiltä. Sain tekstistäsi sen käsityksen, että sä oot tosiaan jo kasvanut tuon vaiheen ohi.
Ihmettelen vaan, miten pystyt näkemään teissä mitään toivoa?? Tuskin hän haluaa vielä TOSISSAAN vakiintua. Saatika saada lapsia.
Aika kauan saat odottaa, jos hän vielä opiskelemaankin lähtee tuosta ...varmasti sen tuoma riehakas elämä jo viimeistään vie hänet mennessään (kuulostaa vaan vähän sen luonteiselta tyttöihmiseltä).
Onhan niitä hyvinkin toimivia parisuhteita, joissa ikäero on jopa suurempi kuin tuo teidän 10 vuotta. Ainoa ero niissä taitaakin olla juuri se, että molemmat osapuolet on kehitykseltään samalla lähtöviivalla.
Mun neuvoni sulle on, et kattele rauhassa äläkä kiirehdi. Tuossa teidän jutussa jos missä tarvitsee jo kärsivällisyyttä.