Kun on hiljanen rako aattelin kysyä, vietättekö isänpäivää
Isänpäivä
ei pahalla
76194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Sinullako? Täällähän on aina hiljaista.
Ei vietetä, ei olla kenenkään isiä eikä äitejä.
Minäpä sain muumi isänpäiväkortin, lapsosen lapsen harakanvarvas kirjoitus tyylillä kirjoitettuna, voi että, ootteko kateellisia.
No eikun oon iloinen sun puolesta, minä kun en ole isä :) enkä papakaan/vaari/ukki
Ei ole isää ei äitiä, olen orpo.
Orpoja kai meistä tämän ikäisistä on suurin osa. Kyllä se vanhempien muisto elää vaikka kropat ovat märäntyneet.
Isän kuolemasta on 23 vuotta. Kun lapsi olin oli vain äitienpäivä.
Jos jotakuta kiinnostaa niin tekstiTV:n sivulla 896 on isänpäivän historiaa.
Isä kuoli v2007 ja äiti v2011. Kauan elivät, noin 60v aikana heihin oli niin tottunut.
Ei vietetä. Isäni ei enää elä ja lastenikin isä on jo poistunut keskuudestamme, pitkän, pitkän aikaa sitten.
Voisinhan minä Lutusta tosin hieman juhlia kun sekin on isä vaikka ei sen oma lapsi taida pitää tällaisia asioita tärkeinä. Oliskohan ideaa laittaa vaikka tekstiviesti hänen lapselleen että voisi vaikka soittaa ja onnitella sunnuntaina? Kiva kun muistutitte.
Voihan sitä leikkiä isää ja äitiä
Meilläkin vähän vietettiin, kun meillä oli koira.
Minun lapseni eivät tiedä isästään mitään. Tietävätkö edes, että jokaisella lapsella on oltava isä ja äiti, koska eivät ole saaneet niitä lapsenlapsia minulle aikaseksi.
Tiedätkö itse kuka tai ketkä ovat lastesi isiä?
Onpa outoa.
Hehe...jotain vikaa kotiopetuksessako?
Onhan näitä tapauksia, yks tuttu testautti puolet paikkakunnan miehistä eikä lapselle isää löytynyt sittenkään.
Tiedän, ikävä kyllä. Sama isä niillä on kummallakin. On lapseni hänet joskus alaikäisinä tavanneet muutaman kerran, mutta tiesivätkö edes hänen olevan heidän isänsä. Liekö enää elossakaan, mee ja tiijä.
Hoh, eipä ole ollut moista murhetta.
Miksei tehdä kaikille vastasyntyneille geenitestiä.
Sieltä löytyisi tarvittaessa isät.
Samoin kuin uhkaavat tauditkin.
Jotain on jäänyt opettamatta aivan selvästi. Ei se ihan liian myöhäistä ole vieläkään. Vielä ovat alle 35 kumpikin. Parempi vähän myöhään kuin ei milloinkaan.
Mitään kummempia testejä ei tarvittu. Äitinikin sanoi, että tuo lapsi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän isäänsä. Samalla vauva oksentaa pulahutti ja rykäisi vetelät pöksyynsä. Testi oli tehty ja tulokset varmat.
Erehdyit kahdesti, tais olla kova mies vaikka kovin moitit.
Liian kova minun makuuni. Mutta paremman puutteessa... Biolooginen kello alkoi tikittää lopputunteja ja alkoi nousta paniikki suvun jatkumisen puolesta. En kadu, sillä lapseni ovat minulle arvokkainta maailmassa.
Oliko se koira siinä leikissä isänä vai äitinä?
Kai heille sentään olet kertonut kuka on isä? Tunnen muutamia, joille äitinsä ei ole kertonut ja siitä on tullut iso trauma heille.
Kyllä ne vaines tietävät nimen ja ovat nähneet kuviakin, mutta eivät välitä pitää yhteyttä, koska isänsäkään ei ole ollut koskaan kiinnostunut heistä. Jossain päin Helsinkiä asui joskus parikymmentä vuotta sitten, en muista missä, kun en sitä kaupunkia tunne.
Isä on ollut tärkeä ihminen.
Kun olin iältäni …
4v Isäni osaa mitä vain.
5v Isäni tietää monesta asiasta paljon.
6v Minun isäni on viisaampi kuin sinun.
8v Isäni ei tiedä aivan kaikkia asioita.
10v Minun isäni ollessa lapsi, olivat monet asiat erilaisia kuin tänään.
12v Niinpä niin, ei isäni tiedä mitään. Hän on jo liian vanha muistaakseen.
14v Älä välitä faijasta. Hän on niin tavattoman vanhanaikainen.
21v Isäni? Hän putosi kelkasta vuosia sitten.
25v Minun isäni saattaisi tietää jotain siitä, sillä onhan hän elänyt jo niin pitkään.
30v Ehkä meidän pitäisi kysyä isältä mitä hän asiasta ajattelee. Hänen kokemuksellaan olisi varmaan käyttöä.
35v En tee mitään ennen kuin olen jutellut isäni kanssa.
40v Mitenköhän isä olisi tehnyt tämän asian kanssa. Hän oli niin viisas ja omasi kokemusta niin monesta asiasta.
50v Antaisin mitä tahansa jos isä olisi nyt tässä neuvomassa minua. Nyt minua kaduttaa, että en arvostanut hänen viisauttaan. Olisin voinut oppia häneltä niin paljon.
-Ann Landers
Kyllä tuo menee sen kummemmin viettämättäkin, meillä ei ole tapana näitä väkisinväännettyjä ns. juhlapäiviä vietellä.
Jos käyn huomenna kaupassa, ostan pojille jonkun imelän täytekakun, sen avulla ovat hetken tyytyväisiä.
Ostin halvalla The Joulukalenterin, sen voi poitsu antaa isälleen näennäislahjaksi, saadaan katsella vaikka jakso kerrallaan. Tai koko satsi yhteen menoon.
Isän haudalle vien kynttilän, kuten usein muulloinkin.
Ei meilläkään mitään väkisinväännettyjä vietetä, mutta meillä on säilynyt lasteni kanssa se traditio, että vietetään joulun, pääsiäisen ja juhannuksen lisäksi meidän jokaisen syntymäpäiviä, nimipäiviä, kissojen syntymäpäiviä, kissojen nimipäiviä ja joskus vielä lisäksi sen ja sen mieleenjääneen tapahtuman merkkipäivää. Ei mitään isoja kemuja, mutta silleen, että keräännytään yhteen nauramaan. Joskus siinä on mukana senhetkisiä vävykokelaitakin, mutta yleensä kolmistaan.
Eikö moisessa jo arki unohdu?
Eikös se ookkin juhlien tarkoitus?
Juhlien tarkoitus, on ikävyyden karkoitus. Meillä harvoin juhlitaan.
e. sp.
Minusta syntymäpäivät ja joulu ovat jotenkin luonnollisia juhlia, nimipäiviäkin vietetään, juhannus menee nimpparieni ja hääpäivän kanssa samassa rytäkässä, jos hollilleen osuu.
Pääsiäinen menee kärsiessä, turhia pyhiä liian monta.
Ei mitään isoja kemuja meilläkään, pääasia että on lystiä.
Meinaa unohtua arki. Tiettyjä keskittymishäiriöitä. Keskiviikona kuorsaustohtori soitti ja kyseli vointiani, koska minua ei näkynyt vastaanotolla varattuna aikana. Olin unohtanut kääntää sinäkelenterin ja katsoin vaan ohimennen, että mitään ei lue viidennen päivä kohdalla. Väärä kuukausi...
Teillä ei ole sitten koskaan ikävä?
Jo vain on. Mutta kun ollaan lapsettomia, ja, kai sekin asiaan kuuluu, köyhistä kodeista, joissa ei paljon muuta juhlittu kuin joulua.
Pienimuotoisesti sitäkin.
Kuulostaa ihan mukavalta. Parempi liikaa juhlia kuin liian vähän. Minä olen kans niitä jotka tykkäävät tuoda vaihtelua arkipäiväänoli syy (tai tekosyy) mikä tahansa. Väkisin väännetyt kaupalliset hapatukset ja ulkomaalaiset merkkipäivät joita kauppiaat yrittävät väkisin ängetä meidänkin ruokapöytäämme saadakseen enemmän myyntivoittoa ovat ok. :))
Isät ja äidit, lapset ja kummin kaimat, kuolleet ja kummitukset, joulupukit ja Neitsyt Marian Tahraton Siittäminen, uusi vuosi ja Gaspar Melchior ja Baltazar, laskiaistiistai ja paasto ja piinaviikko, Jeesus joka kuoli ja nousi ylös kuolleista ja sitten lensi taivaaseen, pyhä henki joka tuli laulemaan kuin lintunen ja opetti puhumaan kielillä, Beltanen tulet vappuna ja hedelmällisyysriitit, äitien kukittaminen ja teepartyt toukokuun toisena sunnuntaina, keskikesän auringonjuhla ja päivänseisaus ja rituaaliset kokot rannoilla, Sadonkorjuut ja kekrit ja kaikkien pyhien aatto eli Samhain jolloinikuisuuden povet avautuvat kahteen suuntaan ja sitten olemmekin taas isänpäivässä, ensimmäisessä adventissa ja hosianna Daavidin poika.
Joo, jos mieheni lapset tulevat piipahtamaan niin yhdessä ruokailemme ja juomme kakkukahavit.
Ainii ja miehen isukki elelee Kaenuussa. Toki häntä jollain tavalla muistetaan, samoin minun otto-isääni. Enempi isä kuin oma biologinen isäni minulle ollut koskaan.
Ja vielä ainii, osin toivonu etä isäni olisi saanut nähdä toisenkin lapsenlapsensa ja heidän varttuvan. Ja kuullut heidän kutsuvan papaksi.
Eipä tota nyt niin erikoisesti vietetä,vaimo lupas keittää lihasopat koko porukalle.
Tossa toi venäläinen sinkkiämpäri porisee,lehmänlihaa siel näyttää olevan,ovat vieraat kovia syömään.
On muuten kunnon meininkiä kun ei tarvii tuputtaa pöyrän antimia,tyhjät kupit on paras kiitos.
Muista edesmennyttä isääni viemällä kynttilän haudalleen, saman kummun alla molemmat vanhempani.
-silloin ku oli lapset pieniä, niin vietettiin jonkinverran, tekivät hoitopaikoissa ja kouluissa kaikenlaista iskä-sälää..olen ne kaikki pyrkinyt säilyttämään.
-nykyään ne tapaa pistää textarin faijalle, jos muistavat vaan päivän...mut ei mitään juhlia, eikä lahjojen ostamista ikinä oikeastaan, ex-vaimo teki muistaakseni joskus kys. pvänä suosikkiherkkuani, unelmakääretorttua, voilla leivottua...mmmmm....
Oma isä ollu haudassa lähes kolmekymmentä vuotta, vien kynttilän haudalle,
samoin oma puoliso nukkuu nurmen alla joten hänenkää isänpäivää voin juhlia vain kyntillä muistaen,
avioliitossa juhlin aina myös omaa puolisoani, koska olihan hän lasteni isä,
Laskin siitä on 52 v.isukin lähdöstä, Harrastukset oli vähän kuin mullakin, tilipäiväivänä oli usein kova jano oli äiti nimisen naisen kanssa naimisissa, ihan mukavaa oli niin kauan kun kesti.
ps. Meitä lapsia oli yhdeksän, kun jälkeenpäin ajattelee miten iheessä me tulimme toimeen, ainoastaan isä oli töissä.
Oiettä ihanan paljo sisaruksia sulla. Meitei ole ollu ku kaksi tyttöä.
Ennen vanhaa tyydyttin siihe mitä oli. Ei ollu telkkaria, ei tietsikloita ekä muuta elektroniikkaa. Leikit pihalla oli ilmaisia, vaatteista kudotiin ja ommeltiin itse.Ruoka tehtiin ja leisottiin itse eikä ostettu eineksiä kaupasta. Vaatimatontakin mutta hyvää ja terveellistäkin.
Siis kyllä sitä tulee toimeen kun elää suu säkkiä myöten.
Rouva siilirouva :)
Sitä alkoi loma ni miten vietät, kotonako vaan.
Oho, tääl oli tämmönen.
Mua jäi vähä harmittammaan eilen kun yksi sisko jäi laskuista pois, onhan meitä tietenki kolome. Yks vaan on niin paljon nuorempi et omalta lapselta lapsineen paremminkin tuntuu :).
Mitennii "kotonako vaan"? Kotihan on paras paikka maailmassa :). Kun normisti kotona käy kääntymässä ja nukkumassa on luksusta kun lomaviikolla saa "vain" olla.
Eli oon kotona paitsi loppuviikosta meen nuorimman siskontytön kanssa hänen mumumolaansa (siis minun äiteeni tykö) yökylään ja siellä kekstään jottain kivaa. Siin on kivaa kaikille.
Muutoin vaan olen , nukun niin pitkään kuin nukuttaa ja en suunnittele mitään aikatauluja. teen mitä huvittaa ja jos ei huvita niin jätän tekemätä. Luultavasti koitan ulkoilla ainakin mahdollisimman paljon ja käyn kuntosalilla. Pari kirjaa ois tuossa lukijaansa oottamassa ja kyllähän nurkissakin on ana rappsuttamista. Lisäksi yksi pikkukaveri on jo jonkin aikaa odottanut elokuvissa käyntiä, joten siinäkin kuldyyrielämystä ois tarjolla :).
Pitäskö sanoa huometa :)
Kun koloomen jälääkeen nousin valvomaan, nii siinä käy kun kukahtaa ennen nukkumaa meno aikaa, tulleepa päivälle pituutta.
Viettele rento loma ihan niiku mieles tekkee, sitten jaksat pakertaa.
Huomenta joo :)
No parrauttahan oloneuvokessa olossahan on se et ei ressaa vaikkei aina nukuttaiskaa kun voi nukkua silloin kun nukuttaa. Jos ei ihan pyörähä rytmi niin et päivät nukkuu ja yöt kukkuu :). Näin ainaski tuntuis.
Kun tietää et kello soi vartin yli viis ja herräät kahelta , pikkasen ressaa et et saa uudelleen unen päästä kiinni ja et pitäsi nukkua et jaksaa päivän....... sillon joskus voipi vähä ottaa päästä. Mutta seuraavana yönä sitte nukuttaa sitäki paremmin tai ainaski voi ottaa työpäivän jäläkeen päikkärit.
Rento loma ois tavoiteena, ja ainakaa näillä näkyminen sille ei ole näköpiirissä esteitä.
Siilirouvalle oikein hyvää ja rentoa lomaa.
Ai siilirouva on lomalle lähdössä. Jos mitenkin joskus osut kohdalle, jos missä esitetään sellainen teatterikappale kuin
"Niin kuin ensimmäistä päivää" niin menepä katsomaan...
Siinä on meidän vanhushoidon kipukohdat pähkinänkuoressa, tragikoomisesti esitettynä...
Suosittelen tietysti muillekin. Siilirouvan kanssa on vain ollut keskustelua aiheesta useinkin...
Mutta hyvää lomaa sinulle, missä sen sitten vietätkin...
Kiitos eppu2
Demeter laitanpa mieleen, kiitos. Minä ostin itelleni nuo Kuolema Ehtoolehdossa ja Ehtoolehdon pakolaiset kun joku täällä jiitä mainosti, tosita jo pikkasen aloittelin ja ihan realistiseltakin hauskuutaan tunnostaa :).
Kiitos, vietän lomaa ohan täällä kotioloissa, jos ei pieniä pyrähdyksiä oteta lukuun.
Pieniin pyrähdyksiin täytyy minunkin tyytyä - tätä nykyä, siilirouva.
Huomenna pääsen katsomaan Mielensäpahoittajaa. Kirjan olen lukenut, mutta kaikki ovat kehuneet elokuvaa...
Ehtoolehto-kirjat ovat kiinnostaneet, mutta lukemiseen ei nyt kyllä ole ollut aikaa eikä energiaa. Mutta lisätään listalle....
Mielensäpahoittaja minullakin on ollut listalla mutta lähikaupungissa ainakin niin loppuunmyytyjä et ei ole ollut mahdollisuutta toistaiseksi päästä katsomaan.
Nautinnollista teatterihetkeä :).
En vietä. Isäni kuolemasta on jo yli 25vuotta ja vanhempani eivät olleet juhlaihmisiä. Hyvä on juhlia, kunnioittaa ja kiittää perheenjäseniä, mutta eiköhän nämä kaikenlaiset vuosijuhlat ole biesnesmaailman tapa saada kauppaa käydyksi.
On meilläkin rako, mutta se ei ole hiljainen. :)
Laitan ruoan koko köörille, hirvipaistia ja lisäksi paistan pienen juhlakinkun. Lisukkeena uunijuureksia, parsakaalia ja tuoresalaatti.
Kahvin kanssa on kakkua, kanelipullia ja pikkusia leipiä.
Glögin kanssa herkutellaan pipareista juustolla ja jos joku haluaa hehkuviiniä sitäkin on pikkasen, eli näin yhdistetään pikkujoulu ja isänpäivä.
..niin ja oma isä on jo kuollut, mutta aina me muistimme häntä isänpäivänä jollain pikku lahjalla ja juotiin äidin laittamat kakkukahvit.
En ole muutenkaan "päiväihminen", vähiten isänpäivä sellainen.
Lapsemme saattavat joskus jälkikäteen lähettää tekstiviestin tai sähköpostin ko. aiheesta. Tai sitten ei.
Vaimoni muistaa lastemme syntymäpäivät ja onnittelee mutta materia ei liiku.
Lastenlasten ristiäiset ja synttärit ovatkin sitten toinen juttu.
Olen 60 isä ja äiti ovat siellä valossa, jonka me kaikki näemme kerran.
Oma isä kuollut ajat sitten, omat lapset tekevät miten parhaaksi näkevät.
ei oo issää, ei oo äitii!
Eikä ole miestäkään, joten en vietä!
Oli "isä", oli "mies" ja nyt menen Elma-messuille katsomaan muita eläimiä :-D
Aina pitää juhlia, kun aihetta on. Puolison lapset ja lapsenlapset tulevat, omani ovat isänsä luona, toivottavasti.
Kotoista ruokaa on tarjolla: lihakeitto, vatkattu marjapuuro, mansikkakakku (just koristeltu)... Simppeli lista, mutta tuttua huttua - kaikille kelpaa...
Mun miehen lapset tulee tänne huomenna syömään. Minä teen iisiä ja broileria, yksi miniäehdokaista nääs ei syö punaista lihaa. Sitten gluteiiniton mangujuustokakku, häytynee tehdä jo illalla valmiiksi hyytymään.
Minunkin lapseni muistavat isäänsä molemmat parhaaksi katsomallaan tavalla :).
Onko tulevana viikonloppuna suomessa isäinpäivä?
Jos on niin hyvää isäinpäivää kaikille isille. Me aijomme viettä rauhallisen viikonlopun, ehkäpä ostan jotain kivaa kumppanilleni. Olemme lentäneet tukka putkella koko täällä olo ajan nyt on aika rauhottua ja valmistella viikon päästä tapahtuvaa Suomeen paluuta.
Minä tallustan hautausmaalle kahden kynttilän kanssa.
Vien isäni ja mieheni haudalle.
Pyhäinpäivänä vein myös. Miten kaunista kaunista kaunista voikaan olla hautausmaalla, kun pimeän keskeltä loistaa aivan mahdottoman paljon kynttilöitten loistoa.
Oonkohan mä puoliksi vainaja, kun niin tykkään kuljeskella hautausmaalla.
Kesällä siellä on niin rauhaisaa ja siistiä vihreyttä ympäriämpäri.
Talvella sitten niitä kynttilöitä. Talvisin meen hautausmaalle pimeän aikaan, en paljon koskaan päivällä.
Heikulle
Ei hautuumaalla kuolleet vaeltele, siellä vaeltelee ihmiset jotka uskaltaa kuunnella mitä sielu huutelee.
Ei missään oo sellasta rauhaa ja seesteisyyren tunnetta ku siellä, usein kattelen sammaleisia paasia.
Kiinostavan nimen kohralla joskus pysähtyenkin ,nimiä lukien ja niitä eloon kuvitellen ,jokapäiväisiin askareisiin sovitellen.
Kuten kirjoitit ,ne kynttilöitten valot jokanen liekki kun näen ,ne ikään kuin vahvistaa mun pikkasen lapsellistakin ajatustani.
Uskon valtaosan ihmisistä haluavan toisilleen hyvää.
Meen hetikohta aamusta hämäräsyssyn aikaan kynttilän viemään.
Isillä oikeus muuhunkin kuin maksumiehenä, yle uutiset.
Kallista, jos pari vaikka kerran tapaa ja tuloksena lapsi.
Näitä on paljon,
Ps. Varvin hinnalla sais hyvän asuunon.
Tämä arkitotuutta, hyvää isin päivää kuitenkin ja on onnellisia isiä muitakin kuin minä.
Niitä isiäkin on moneen junaan. On niitäkin isiä, jotka sanovat; lapsi tai minä, ota abortti tai lähden. Herranjestas, mustasukkaisia omille lapsilleen. Luistavat elatusmaksuista, muistavat lapsilisäpäivänä heillä olevan lapsia ja tulevat "lainaamaan" rahaa.
Kaikkea ei mitata rahassa. Rakkaudella ei ole hintalappua.
En viettänyt.
Tihkusateista iltapäivää olisin parilla oluella juhlistanut, mutta kaikki kaupat olivat kiinni vaikka kaikissa luki isoilla kirjaimilla S 12-18.
Näinkin meitä kauppiaat huijaa.
Tuosta huijauksesta yritin tehdä netissä kantelun Kuluttajaneuvostoon vai mikä se nyt oli. Monen mutkan takaa löytyi lomake, jonka täytin. Ei hyväksy paria kohtaa, jotka ovat asiallisesti valikosta valitut. Ei ole myöskään lähetä -nappia. Eikä ole yhteystietoja muita kuin maksullinen puhelinnumero ei sunnuntaisin sekään.
Näin meitä Virkamies huijaa. Saa rauhassa torkkua torkkupeiton alla.
Samalla lailla toimii tämäkin nettilomake kuin muutkin Virkamiesten lomakkeet: Ei toimi nettilomake rikosilmoituksesta (paperilla onnistuu, mutta Poliisi ei tutki rikosta koska "meillehän ei näistä virkavelvollisuuden laiminlyönneistä tule sanktioita" kuten Oulun Poliisi jo kauan sitten kehui ja allekirjoituksellaan vahvisti).
Ei toimi verolomakekaan netissä. En muista olenko muita kokeillutkaan ja turhaa se olisikin.
On se Virkamiehen olo lokoisaa kun ei asiakkaat häiritse. Ja jos häiritsee, niin aina löytyy joku lomake mikä pitää ensin täyttää jne. Ja jos ei löydy, niin Virkamies äkkiä lomakkeen tekaisee. Eihän Virkamiehen ole koskaan ollutkaan tarkoitus saada mitään asiaa toimimaan vaan taata itselle ikuinen leipä.
Menipä aika rankasti alkuperäisen aiheen sivuun, mutta menköön!
Juhla-ateriaksi korkkasin hernekeittopurkin. Puolet siitä jo söin. Vinkiksi muille nälkäisille: Chilillä terästetty puolukkahillo ei sovi purkkihernekeiton kanssa. Ainakaan minun makuhermoni mukaan. Siltikään, vaikka se chili olisi itse kasvatettua.
Ja se isähän kuoli jo 11,5 vuotta sitten. Ei aivan saanut sataa vuotta hänkään täyteen.
Tuostapa tuli mieleen, että isäni täyttäisi sata vuotta parin viikon päästä, jos olisi elossa. Täytyykin laittaa perhejuhla taas pystyyn. Vietettiin edesmenneen äitinikin satavuotispäivää.
Joku Siwa on aina auki.
Saattaa jossakin olla. En vain tiedä missä.