En jaksa enää

Hei, oletko käynyt lääkärissä? Jos et niin varaa aika ja kerro lääkärille tämä sama, mitä kirjoitit. Mene koulu- tai työterveyshoitajalle, ihan minne vaan.

Kaikesta selviää, usko pois. Minua ovat auttaneet mielialalääkkeet.. psykologi.. terapia.. positiivisen ajattelun opetteleminen. Olen itkenyt pienen järven verran kyyneliä epätoivoisen elämäntilanteeni (-tilanteideni) kanssa. Olen maannut sängynpohjalla, syönyt, ahminut, itkenyt lisää ja halunnut kuolla. Huonoja aikoja tulee mutta nyt selviän niistä.

Tärkeintä on ollut tajuta, että eiliselle en voi mitään. Huomiselle voin jotain. Ulkonäölleni en paljoa voi. Muiden ihmisten käyttäytymiselle en paljoa voi. Mutta voin vaikuttaa siihen, miten kohtaan vaikeudet. Voin kirkua ja itkeä. Tai voin todeta, että en voi asialle mitään ja keskittää energiani johonkin mille voin jotain.

Välillä romahdan. Mutta taistelen kaikin voimin, jotta muistan rajallisuuteni. En voi mitään sille, että äitini on sairas ja mahdoton. En voi mitään sille, että prinssi uljas ei ilmesty ovelleni. En voi sille mitään, että vanhempani eivät osanneet huolehtia minusta. Nielen kiukkuni tai ylpeyteni tai suruni ja katson eteenpäin. Etsin pieniä positiivisia asioita elämästä ja hyväksyn jotkut asiat sellaisina, kuin ne ovat. En voi niille mitään. En voi muuttaa esimerkiksi sitä, että työkaverini on mielestäni idiootti. Koitan vain miettiä, miten työntekomme onnistuisi parhaiten.

En osaa tätä selittää mutta voin luvata, että kun lopetat sellaisten asioiden murehtimisen, joille et kertakaikkiaan mitään voi - ja keskität energiasi sellaisiin asioihin, joille jotain voit - saat paljon enemmän positiivisia kokemuksia ja onnistumisen elämyksiä. Ne ovat ehdottoman tärkeitä jaksamiselle. Lääkitys voi korjata hormoneista johtuvia mielialahäiriöitä ja terapia voi olla hyvä apu uusien näkökulmien löytymiselle.

Voimia ja usko, että ajattelutapojen muuttaminen voi muuttaa elämääsi uuteen suuntaan.

...vaikka itsemurha tuntuu hyvältä ja helpolta ratkaisulta kaikkeen paskaan mitä elämä kaataa niskaan, niin se on lopullinen piste myös onnen mahdollisuudelle.

mulla on just nyt toi sama fiilis. mä en jaksa enää mitään, en elämää ja haluan pois tästä paskasta suosta.
mä inhoon niin paljon itteeni. mä en vaan voi sille mitään.

mutta silti, mussa elää sellainen pieni toivon murunen. sellainen pieni kimmeltävä timantti, että vielä joku päivä asiat muuttuvat paremmiksi. ja se toivo pitää mut elossa.

voimia!

tiedän ton tunteen,mulle tuottaa vaikeuksia joka aamu herätä kouluun ja muutenkin elämä menee ihan ohi,mulle on nukkuminen kaikki haluaisin vain nukkua niin ei tarvitsisi ajatella mitään