jännittäminen

Muakin pelottaa aina hirveesti ennen esitelmää mut hyvin ne kuitenkin on menny. Aluks tuntuu et puhuu liian nopeesti ja kukaan ei saa selvää, mut sit ku on vähä aikaa ollu siel luokan edessä nii alkaa helpottaa. Ja omalle luokallehan on helppo pitää ku tuntee kaikki, hirveempää ois pitää ihan vieraille ihmisille. Hengität vaan syvään ennen esitelmää ja uskot ittees. Ja jos oot harjotellu sen asian hyvin ennen esitelmänpitoa nii silloinhan siitä on viel helpompi puhuu ku asia on tuttu. Ja jos saatte pitää tukisanalistaa mukana nii et unohda mistä piti puhua. Mä aina pidän sen esitelmän ensin perheelle ja kysyn niitten mielipidettä. Siinä on hyvä harjotella. Ja sit voit valita sielt luokast jonkun jolle puhut ja ajatella et oot kahestaan sen kanssa etkä välitä niist muista. Ite en kyl koskaan pysty kattoo kavereitani koska mua alkaa naurattaa. Mut jos kerran onnistuu pitää hyvän esitelmän nii se on seuraavalla keralla vieläki helpompaa. Toivottavasti tästä oli vähäsen apua...

Ajattele se tilanne etukäteen mahdollisimman hyvin. Mietit ihan siitä lähtien kun lähdet pulpetin äärestä ja kävelet luokan eteen. Mieti myös esitelmän jälkeinen tilanne.
Kannattaa valmistella mahdollisimman hyvin. Ole sanojesi takana.
Lue tekstiäsi etukäteen monta kertaa, silloin menee sujuvammin.
Tukisanalista on parempi kuin paperista lukeminen. Jos tekisit vaikka jonkinlaisen kalvon, muut eivät tuijota sinua vaan piirtoheitintä.

Mulla oli ala-asteella kans aika pahemmanlaatunen esiintymispelko, ja pelkäsin jopa ihmisille puhumista. Nykyään olen tullut paljon sosiaalisemmaksi, eikä esitelmänkään pito hetkauta. Itseasiassa juuri tänään meillä oli vapaamuotoinen esitelmä omasta tet-viikosta, ja mä kälätin vartin putkeen ihan innoissani! :D Mut kokeiles tota seuraavaa juttuu:


JÄNNITTÄÄKÖ ESIINTYMINEN?
TEE SARNOFFIN RUTISTUS

Istu suoraselkäiseen tuoliin. Työnnä rintakehäsi eteenpäin,
mutta älä istu kuin seipään niellyt. Nojaudu hiukan eteenpäin.
Vie nyt kämmenet yhteen edessäsi, kyynärpäät sivulle
sojottaen, yhdessä olevat sormenpäät ylöspäin. Työnnä niin,
että kämmenissä ja käsivarsien alapuolella tuntuu
vastajännitys. Sihise sssssss kuin vesihiisi hississä. Kun
puhallat ulos, jännitä vatsalihaksiasi ikään kuin soutaisit
vastavirtaan. Lihasten pitäisi kiristää kuin korsetti. Rentouta
lihakset uloshengityksen päätyttyä ja hengitä kevyesti sisään.

Näiden lihasten jännittäminen estää elimistöä tuottamasta
noradrenaliinia tai efedriiniä, jotka ovat omia pelkokemikaale-
jamme. Kun odotat esiintymisvuoroasi, jännitä vatsalihaksiasi
ja sihise äänettömästi suu hiukan raollaan alahampaittesi yli,
eikä mikään - ei todellakaan mikään - kykene enää
hermostuttamaan sinua.

- Dorothy Sarnoff

Mulla on sama juttu, että jännitän hirmusesti ennen kuin esim. pidän esitelmää luokassa, joskus tuntuu ettei saa kunnolla henkeä mutta yritän hengittää syvään ja tärisen.
Mulla ainakin auttaa se, että on keränny tarpeeksi tietoa siitä asiasta josta on esitelmä ja tiivistänyt ne sopivaan kokoon ettei tule mitään romaania.
Ennen kuin meen luokan eteen ajattelen: Kyllä se menee hyvin, ei mitään hätää.
Sitten, kun oon luokan edessä katson luokan oikealta laidalta vasempaan laitaan ennen kuin aloitan kertomaan esitelmää. Se auttaa, tuntuu vähän helpommalta vaikka alussa on pikkuisen jännitystä niin kyllä esitelmän edetessä jännitys katoaa vähitellen.

Mulla on auttanut se, et oon perehtynyt tosi hyvin siihen asiaan mistä oon pitänyt esitelmän. Sit on paljon itsevarmempi olo kun tietää mistä puhuu. :) ennen esitelmää sit oon vaan hengitellyt toosi syvään ja rauhoitellut itseäni. Nykyään oon lukion kolmosel ja päässyt esiintymisjännityksestä lähes kokonaan, kun niitä esitelmiä on joutunut pitämään niin älyttömästi, et ne on jo ihan arkipäivää. Harjoitus tekee mestarin ;)