Tuntui kerran pahalta kun olin menossa aamulla kouluun ja kerrostalomme eteiskäytävässä oli pieni taapero yksistään. Se oli tutti suussa ja kyynelsilmässä ja hakkasi pikku tumppukädellään ovea ja äänteli hätääntyneesti. Pikkuinen ei siis osannut puhua. Luultavasti hänet oli jätetty nukkumaan todella vanhanaikaisen näköisiin rattaisiin (minulla oli sellaiset kun oli pieni, eli 70-luvulla). Menin pikkuisen luokse ja hän hädissään takertui kaulaani kiinni. Justiinsa oli varmaan oppinut kävelemään eikä sanaakaan osannut puhua, äänteli vain hädissään. Koppasin lapsen syliini, lohdutin tätä ja lähdimme soittelemaan ihmisten ovikelloja. Ylimmässä kerroksessa sitten eräs vanhempi nainen avasi oven ja hänen takaansa tuli luultavasti lapsen äiti ja nappasi äkkiä lapsen sylistäni. Kuului hiljainen kiitos ja ovi lyötiin kiinni. Minun teki mieli haukkua heidät pystyyn, mutta kuitenkin annoin asian olla. Paha mieli tuli kuitenkin pikkuisen puolesta...
Tuntui pahalta
Mape
0249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.