Onko mita joilla ujous/arkuus on niin paha, että ei ole kyennyt hankkimaan itselleen ammattia saatika käymään töissä tai edes hakemaan apua ujouteen?
Jos jotakin kiinostaa jutella laita sähköpostiosoitteesi näkyviin.
Jos jotakin kiinostaa jutella laita sähköpostiosoitteesi näkyviin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käy osoitteessa: http://www.pelokkaat.net/
Moi!
Laita postia tulemaan niin kirjoitellaa ja jutellaan.
[email protected]
Oon aina ollu hiljanen ja ujokin ja mun on vaikee tutustuu ihmisiin. Mietin paljon enemmän kun puhun ja mun on vaikee saada ajatuksiani ulos siispä jään aika usein yksin, aina joskus yritän oikeen rutistaa ja hankkiudun tilanteisiin jossa voin tutstua ihmisiin mutta sitten en keksi mitään puhuttavaa pelkään näyttäväni typerältä ja siihen se sitten jää. Viime aikoina oon jo päässy siitä vähän eroon.
Et ole ainut. Minä olen ollut ujo lähes elämän. Ala-asteella oli tyttöystävä mutta seurustelu loppui lyhyeen, koska en uskaltanut erityisesti jutella. Kunnes menin viime vuonna Ammattiopistoon niin siellä juttelin alusta alkaen oppilaiden kanssa niin se auttoi hieman. Koulu menee hyvin ujoudesta riippumatta, mutta edelleen on ongelmana tyttöjen/naisten kanssa juttelu.
Minulla on niin, en voinut mennä kouluunkaan 9 lk. jälkeen, joka harmittaa mutta ei vain uskaltanut. Minua kiusattiin koulussa. Ei se toki siitä johdu. Juuri ja juuri uskallan mennä kauppaan :/
Sosiaalinen pelko ja ujous on eri juttuja. Itsellä ei ole sinänsä kai varsinaista sosiaalista pelkotilaa. Isoissa joukoissa ahdistaa varsinkin yksin hieman, mutten vältä niitä totaalisesti. Sen sijaan ihmisiin tutustuminen on eri juttu. Lisäksi kärsin masennuksesta.
Mulla ei ole sosiallisten tilanteiden pelkoa ja pärjään hyvin opiskeluissani, mutta ihmisiin tutustuminen onkin vaikeempaa. En saa sellaisia läheisiä ystäviä tai seurustelukumppania.
Heips!
Ajattelin kirjoittaa tänne, koska itsellä ei ole mitään ongelmia, en tod. ole ujo, ja tutustun ihmisiin hyvin hyvin helposti. mutta: minulla on 2 ystävää, jotka olivat OIKEASTI hyvin ujoja. itse olen hyvin ulospäin suuntautunut ja muutenkin sellainen räpätäti. niillä kahdella ystävälläni ei ollut yhtään kavereita, ennenkun tutustuin heihin, nykyisin niin monia, ettei sormet ja varpaat riitä. minun ulospäinsuuntautuneisuus siis auttoi heitä tulemaan ulos kuorestaan. Ei ole vaikea tutustua ihmisiin, menee juttelemaan mitä sylki suuhun tuo, ja jos ei tuo mitään, niin sitten ei. ja helpointa kun menee juttelemaan jonkun ei niin ujon kanssa, niin ainakin toinen sanoo jotain jos ei itse keksi mitään... :)