En minä ole mustasukkainen. Mehän olemme kavereita. Sydämmeni vain käpertyy pieneksi miettiessään, oletko tänään jonkun kanssa. Enhän minä sillain tykkää sinusta, vaikka tyhjyys hiipii mieleeni, jos en kuule sinusta.
Enkä minä sillain kaipaa sinua muutoin kuin ystävänä, vaikka tiedän, kuinka paljon menetän ilman sinua :(
Pitää ottaa realiteetit huomioon. Olen realisti, vaikka minulla on sinua oikeasti välillä ikävä. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin ihastunut, vaan siitä, että saat minut kaipaamaan jotain.
Enhän minä ole ihastunut, vaan ihan hukassa, eikä se sovi ollenkaan.
Enkä minä sillain kaipaa sinua muutoin kuin ystävänä, vaikka tiedän, kuinka paljon menetän ilman sinua :(
Pitää ottaa realiteetit huomioon. Olen realisti, vaikka minulla on sinua oikeasti välillä ikävä. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin ihastunut, vaan siitä, että saat minut kaipaamaan jotain.
Enhän minä ole ihastunut, vaan ihan hukassa, eikä se sovi ollenkaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huh, kun sinä olet vaikeaselkoinen! Myöntöä ja kieltoa peräjälkeen, haluat ja et halua...
Ikävöit kuitenkin, mutta mitä?
Yritä edes vähän selkiyttää!
ollaanko me oikeesti kavereita vai leikisti vaan
Vaikuttaa kyllä siltä että sittenkin taidat tykätä. Et vaan halua myöntää sitä itselles jostain syystä?
Mullakin on vähän sua ikävä. Vaikka en kyllä haluaisi, että olisi. Asiaa ei yhtään helpota se, että tiirailet mua vaivihkaa, kuin ärsyttääksesi. Taidat olla vaan huomionkipeä. "Kaveruutemme" ei sisällä sellaista, että imartelen sua huvikseni ja käyttäydyttäisiin kuin oltaisiin pari vaikkei olla.
http://m.youtube.com/watch?v=u3u22OYqFGo
Susanna? Tämä kirjoitus muistutti epäilyttävästi vuodotuksiasi narsisti keskusteluun?
Kyllä minä olen ihastunut T:n Aurinkolahdesta
Miksei sitä nyt voi myöntää,
kun elämän karuus ja hetkellisyys paljastuu,
kun LÄHEISET KUOLEVAT YMPÄRILTÄ.
Enkä tiedä olemmeko edes ystäviä, vai jotakin hyvänpäivän tuttuja. Ei meillä ainakaan mitään suhdetta ole. Enkä todellakaan kehtaa olla mustasukkainen ihmisestä, joka ei ole millään tavoin minun omani - eikä ole ollutkaan.
Vihjailitte, että elämäni on palasina: Tavallaan onkin, kun ihmisiä ja eläimiä kuolee ympäriltä jne.
Mutta en minä tähän aio roikkumaan jäädä. En koskaan ole valinnut enkä tule valitsemaan PASSIIVISTA IHMISTÄ, joka salailee korttejaan eikä puhu tai pukahda.
Palailkoon ukko tähän ketjuun, ihmetellessään mihin minä olen palstalta kadonnut, LUKIESSAAN MUIDEN NAISTEN MUILLE MIEHILLE TAI HÄNELLE OSOITTAMIA EPÄMÄÄRÄISIÄ VUODATUKSIA, jotka eivät voi olla minulta hänelle.
En harrasta tuollaisia tämän ketjun aloituksen kaltaisia
EPÄMÄÄRÄISIÄ, RÖNSYILEVIÄ ja YMPÄRIPYÖREITÄ ALOITUKSIA, joissa varotaan PELAAMASTA AVOIMIN KORTEIN - ja antamasta itsestä toiselle liikaa.
Ehkäpä Tikkakosken tyttö on se kauan sitten mainittu "kalavati" eli olette kumpikin "SALAILEVIA, SALAMYHKÄISIÄ, TIUSKIVIA" Kalat-ihmisiä. (Ehkä todella sovitte yhteen. Ihmettelen vain, että jos näin on, miksette enää asu yhsdessä, vaan mies asuu äitinsä kanssa.)
Minkä löytää, mä avullasi voisin...lähtisin kanssasi etsimää sitä..tänäänkin, ei ole muita, eikä tule olemaankaan, ennenkö me olemme katsoneet polkumme päähän.
Kaipaat, minäkin kaipaan...sielun ja kehon kumppanuutta..aamusta iltaan.
Sinun kanssasi, koen tavoittaneeni jotakin, jonka luulin ikuisesti olevan saavuttamatonta. Se merkitsee minulle paljon. Ja se, että olemme kavereita.
Koen, että meissä elää syvä yhteyden kaipuu. Mitä se tarkoittaa, joskus ratkeaa.
Eilen nähtiin, tästä päivästä ja tulevaisuudesta en tiedä.