Perheestä kuoli noin vuoden aikana 3 lasta ja äiti, näistä 2 lasta ja äiti kolmen kuukauden sisään toisistaan. Oliko silloin liikkeellä joku kulkutauti, vai oliko kyseessä vain todella harmittava sattuma? (lapsikuoleisuus on suuri ennenvanhaan)
Onko mitenkään mahdollista saada kuolinsyytä tietoon?
Onko mitenkään mahdollista saada kuolinsyytä tietoon?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Useimmiten se kuolinsyy on merkitty siihen kuolleiden luetteloon. Rippikirjassa sitä tietoa ei ole.
Noin uusia tietoja ei ole saatavissa kuin seurakunnasta kysymällä.
Parin-kolmen vuoden kuluttua tulevat julkisiksi, kun täyttävät 100 vuoden rajan.
Eivät muuten tule. Rajaa nostetaan ja on jo nostettu. Rahastus ja salailu pysyy ja lisääntyy koko ajan. Joku ei tunne muuten itseään tärkeäksi kuin kiusaamalla muita. Tyypillistä Suomen virkailijoille.
Ruotsissa aikuisväestön tiedot osoitteita ja syntymäpäivämääriä myöten on netissä: http://www.birthday.se/ Muutkin samassa osoitteessa asuvat.
Samoin uudemmat kuolin- ja hautatiedot: http://gravar.se/
Ei kuitenkaan kuolinsyyt.
Seurakunnasta ei paljoa apua ole "voi voi, meillä on niin paljon kiireellisempaakin tekemistä, ettei me näitä sukututkimuksia tehdä ollenkaan"
Omat selvitys ollut 7kk jumissa kun olen odotellut seurakunnasta tietoja.
Aikaisemmin sukututkijoiden annettiin tutkia kirkonkirjoja seurakunnan tiloissa, mutta sitten latvuksissa päätettiin, että itsepalvelu lopetetaan ja sukututkimus tehdään tuntityönä. Siinä ei varmasti kanslistien mielipiteitä mitattu kun päätös tehtiin.
Jokainen sukututkimusta harrastanut tietää kyllä. millainen työ on etsiä kaikki sukuun kuuluvat vuosikymmenien ajalta. On ilman muuta selvää, että toimihenkilöillä ei ole tähän aikaa ja halua, sillä työ on tarkkaa ja virheitä voi tulla.
Kuka vastaa virheistä, kun sukututkija julkaisee työnsä tulokset ja jossakin on virheellinen esivanhempi, jonka jälkeiset tiedot eivät kuulu tutkittavaan sukuun ollenkaan!
Sukututkijalla ei ole mitään mahdollisuuksia huomata virhettä, jonka kanslisti on tehnyt.
Jos samasta perheestä kuoli useampia, voidaan arvella tuberkuloosia eli ns "lentävää keuhkotautia" syyksi. Se tappoi koknaisa perheitä vielä 1920-luvullakin. Tunsin muinoin miehen joka itse jäi henkiin, mutta vaimo ja kaksi aikuista poikaa kuolivat.
Minun sukukirjastani löytyy vuosisadan vaihteesta perhe, jossa vanhemmat ja 7 sisarusta saivat kaikki keuhkotaudin. Vuorotellen perheenjäsenet kuolivat ja jälkeen jääneet hautasivat läheisensä. Viimeiseksi jäi nuorin lapsista, joka 17-vuotiaana nuorenamiehenä jäi täysin yksin hoitamaan kotitilaa. Myöhemmin hän avioitui, ja vaimo ja tytär kuolivat keuhkotautiin. Mies itse eli pitkän elämän, lopulta jälleen yksinään kotitilallaan. Hän kuoli vasta 70-luvulla.
espanjantauti ympäri eurooppaa ja myössuomen harmina
Keuhkotauti oli hyvin yleinen kuolinsyy noina aikoina. Sukututkimuksessani törmäsin murheelliseen tapaukseen, missä monilapsisen perheen nuorimman pojan osaksi tuli jäädä ainoaksi perheessä, missä kuoli molemmat vanhemmat ja kaikki muut sisarukset keuhkotautiin muutaman vuoden sisällä. Tämä 1900-luvun taitteessa. Mies avioitui nuorena, ja joutui hautaamaan vaimonsa ja ainoan lapsensa. Itse eli yli 70-vuotiaaksi. Häneen ei keuhkotauti tarttunut.
Keuhkotauti yleisin syy. Tietysti kuolinsyy voi olla jokaisella perheenjäsenellä erikin, mutta keuhkotauti on vienyt perheistä joissakin tapauksissa melkein kaikki.
En usko että sisällissodan aikaisia tietoja annetaan julkisiksi koskaan. Täällä on niin paljon "päsmäröintiä". Tässä menee muuten sen ajan isojen talojen maine.
Ei niitä kaikkia tapauksia noilta vuosilta ole välttämättä merkitty kirkonkirjoihin ollenkaan. Sukulaiseni mies, kaavaaja Tampereelta, häviää kirkonkirjoista noihin aikoihin. Kaksi lastaan kuolevat pieninä (Tampere salaa tutkijoilta kuolinsyyt kuten Helsinkikin!) ja vaimo kuolee joskus 1960-luvulla erittäin pahamaineisessa Koukkuniemen vanhainkodissa Tampereella. Tämäkään kuolinaika ei selviä mistään.
Tulee olemaan mielenkiintoista tutkia miten sisällissodan aikaisiin kirkonkirjoihin, lähinnä kuolleiden luetteloihin, on asiat kirjattu valkoisten pappien toimesta. Samoin kuin henkikirjat tuolta ajalta ovat varmaan mielenkiintoista luettavaa. Kohtahan 1918-kapinasta tulee 100 vuotta täyteen kirjat tulee julkisiksi.
Historia on lahjomatonta. Olisi todella karhunpalvelus, jos kuolinsyyt eivät olisi totuudenmukaiset kirkonkirjoissa.
Jos kirjoja pitivät "valkoiset papit", niin eikö heille ole suorastaan vakaumuksellista merkitä kuolinsyyksii petturiporukkaan kuuluneen seurakuntalaisen kuolinsyy! Miksi sitä salaamaan! Jumalan ja oikeuden puolesta! Petturit lakoon.
Netissä on "sotasurmat", joista voi löytää v. - 17-18 sotatilanteissa kuolleitten tiedot. Kyllä sieltä löytyy myös telotetut. Olen itsekin järkytyksekseni löytänyt erään sukuun kuuluvan, joka oli telotettu vain viikko Viipurin valtauksen jälkeen. Kirkonkirjoja en ole nähnyt. On muistaakseni niin, että Mikkelin maakunta-arkistossa ei ole kaikkia Viipurin rippikirjoja. Olen tutkinut niitä ennen kuin tämä typerä kielto astui voimaan. Vainajien suojelu ja suoranainen salailu estää sukututkimuksen tehokkaasti Suomessa.
Olisi jo varmaankin aika saada historiankirjoituksia myös sisällissotamme ajalta. Se on ollut niin raskas ja repivä aika, että yhä vielä torjutaan asiallinen tutkimustieto. Muistan, että vain muutama vuosi sitten erään yhdistyksen lehdessä yritettiin julkaista rintamilta saapuneita kirjeitä, joissa kotiaan kaipaavat pojat kertoivat kokemuksiaan. Vaikka näistä tapahtumista on kulunut jo 100 v. oli kirjeiden julkaisu lopetettava, koska ne herättivät niin paljon kiivaita muistikuvia lukijoissa.
Minkä vuoskai "Koukkuniemen vanhainkoti on erittäin pahamainennen"?
Se on Tampereen suurin, vanhin ja tunnetuin.
Et sitten ole lukenut lehtiä? Joskus olisiko kymmenkunta vuotta sitten vai ylikin, siitä kirjoitettiin paljonkin ja sen vanhusten epäinhimillisistä oloista ja kohtelusta. Oli oikein yleisenä aiheena lehdistössä, esimerkkinä siitä miten kehnosti vanhoja kohdeltiin. Joku muu ehkä tietäisi paremmin, esimerkiksi sieltä eläkkeelle päässyt hoitaja. Nimiä tuskin saa kertoa, mutta kaikesta muusta saa.