Miksi raha ei tuo onnea?

Onnellisuus tulee sisältä päin,sinusta itsestäsi.Rahalla ei voi paikata huonoa itsetuntoa,sillä et saa aitoa rakkautta....onhan noita kun alkaa vain miettimään.Riippuu myös paljon millä tavalla on rahansa saanut,kestääkö polla,mietippä vaikka kuuluisuuksia kuten elokuvatähtiä tai muusikoita,aika paljon on päihde ja mielenterveysongelmia ja itsemurhia niissä piireissä,en tiedä onko raha siihen syynä vai mikä?

Koska rakkautta ei voi ostaa... ja elämän ilo pitää oivaltaa..

Raha on väline aivan kuten ruuvimeisselikin, ja siitä tuskin kukaan yrittäisi repiä irti onnea. Onnellisuuden löytämiseen voin suositella Alkuajatusta, sen avulla voi selvittää mistä se tulee, kannattaa ehdottomasti tutustua, jos elämänlaadun kokonaisvaltainen kohottaminen kiinnostaa.

Ei rakkautta mutta helpotusta

jouduin muuttamaan ruotsiin ja pelkästään siksi että rakastan rahaa yli kaiken

Raha tuo onnellisuutta tiettyyn pisteeseen asti. Kun perustarpeet on tyydytetty, ja tuloista jää vielä hieman yli omien kiinnostustenkohteiden toteuttamiseen, alkaa rahan onnellisuusfaktori olla käytetty.

Rahalla voi ostaa kaikenlaista, ja väitän että sillä voi ostaa myös rakkaudentapaista kiintymystä, mutta kaikki se mitä sinun pitää antaa itsestäsi, on korvaamatonta etkä voi sitä korvata antamalla rahatukkua toiselle.

Ehkäpä se heille tuo, jotka sitä haalivat. Itseä se ei ole koskaan kiinnostanut niin paljon, että uhraisin sille liikaa aikaa tai ajatuksia. On tietysti kiva, kun rahaa on senverran, että voi välillä hemmotella kultaansa, lapsiaan tai ystäviään tai auttaa jotain ihmistä vaikeassa tilanteessa. Siitä tulee onnellinen ja hyvä olo. On myös kiva, kun joskus voi tehdä jotain extraa tai hankkia jotain mukavaa, mutta tuskin se niin kivaa olisi, jos se ei olisi harvinaista.
On tietysti kiva, kun tulee sen verran hyvin toimeen, ettei tarvitse jatkuvasti säätää ja stressata, että saisi laskunsa maksettua ja murua rinnan alle.

Kyllä se varmaan toiset tekee onnellisiksi, kun viitsivät kuluttaa melkein koko elämänsä sen eteen raatamiseen. Itselle riittää kohtuullinen, vaatimaton elintaso. Häpeäisin, jos mulla olisi paljon rahaa, enkä jakaisi sitä ystävien, perheen ja tarvitsijoiden kanssa.

En usko, että siitä löytyy oman elämän tarkoitus, noin syvemmin, mutta jos joku tahtoo käyttää elämänsä materiaan, niin se on hänen oma asiansa.

Nämä ovat arvo- ja prioriteettikysymyksiä.

Minä olen keski-ikäinen mies ja minun mielestäni raha on onnen iso peruskivi. En tarkoita sitä, etteikö onnellinen voi olla ilman. Toki voi jos rahat riittää laskujen maksuun ja elämä on jossain maalla kaikesta missä voi elää luonnon antimilla mahdollisimman pitkälle. Mutta kun minä vaurastuin ja minä tarkoitan miljoonia, niin siitä päivästä asti olen pystynyt auttamaan läheisiäni, tuntemattomia ja tuonut perheelleni mahdollisuuden toteuttaa unelmia. Jokainen aamu herää ilman työpaineita, käyn hyvin syömässä, harrastan urheilua ja toteutan niitä asioita vaimoni kanssa mistä pidämme. Nyt tänä jouluna teen monet ystävistäni onnelliseksi kutsumalla ne mökilleni leville, vuokraan heille kelkat ja kustannan kaikki ruuat, juomat ja muut asiat. Ne on pieniä asioita, mutta heille ne on isoja. Olen sairastanut syövän ja osaan nauttia myös pienistä asioista, mutta tulen itse onnelliseksi kun voin myötäelää muiden iloa. Raha auttaa onnen luomisessa.

Sanoisin, että raha helpottaa elämää, mutta onnellisuudella tarkoitetaan hyvää mieltä ja oloa, että kaikki on hyvin. Tietynlaista mielenrauhaa. Tietysti kyllä välillä pitääkin vituttaa, että ei kai kukaan aina voi olla onnellinen. Voisin olla, vaikka huippu laulaja ja en olisi sen onnellisempi kuin nyt olen. Näin arvelen. Kaikkeen tottuu... Sama juttu rahalla jos olisin rikas niin siihenkin tottuisi.

Olen tehnyt koko ikäni raskaimpia töitä, olen raskaankaluston asentaja ja metallimies. Olen melkein koko aikuisen ikäni tehnyt töitä vastuuntuntoisesti, itseäni säästämättä, ja tienannut ihan kohtalaisesti. Tänä päivänä olen yrittäjä. Olen menettänyt kolme suhdetta, lapsiini minulla on vain satunnainen kontakti, olen sosiaalisesti estynyt, jossain määrin hyvin yksinäinen ihminen. Ihmisiä, jota voisin sanoa ystävikseni, on vain muutama. Olen omistanut taloja, autoja ynm. Viime vuosina olen alkanut kyseenalaistamaan koko elämäni järjellisyyttä, omistavani tavarat ovat alkaneet tuntua myllynkiveltä kaulassani. Jos ostan uuden hienon auton, viikon kuluttua alan miettiä, mihin sitä tarvitsen ja miksi yleensä ostin sen. Minusta on alkanut tuntumaan, että jos saisin elää elämäni uudestaan, eläisin täysin eri tavalla. En ainakaan omistaisi elämääni työlle tai tavaran keräilylle. Haluaisin matkustaa ja tavata uusia ihmisiä, nähdä kaikenlaista ihmeellistä, mitä maailmalla on tarjolla. Haluaisin viettää enemmän aikaa ystävien ja rakkaitten ihmisten kanssa, pysähtyä "haisteleman kukkasia", kuten sanonta kuuluu. Tietysti ymmärrän , että elämiseen tarvitaan jonkin verran rahaa, mutta se ei saisi tulla itseistarkoitukseksi. Eikä ihmisen pitäisi elää tehdäkseen työtä, vaan tehdä työtä elääkseen. Joten väitän , ettei raha tuo onnea. Meidät täällä länsivaltioissa on aivopesty siihen, että meidän pitää toimia tuottoisasti , kasvattaa kapitaalia kaikin mahdollisin keinoin, ja totella valtiovaltaa ja suurkapitaalia sokeasti, kuluttaa ja "edistää hyvinvointia". Minusta meitä on kusetettu oikein olan takaa. Minusta jokainen saa uskoa Jumalaan tai joulupukkiin, jos niin haluaa , mutta jos uskoo mammonan kaiken parantavaan voimaan, saa mennä tutkituttamaan päänsä , tämä on minun vaatimaton mielipiteeni.

Raha ei tuo onnea mutta mielummin itken Jaguarissa hyvännäköisen, älykkään, hauskan ja itsensäkehittäneen kanssa.
Fakta, elämä opettaa.

Ei se raha itsessään vaan miten sitä käyttää, rikkaalla on huomattavasti enemmän keinoja hakea onnellisuutta.

No ei kait se raha tuo onnea . Mutta rahaa täällä tarvitaan ,jollei meinaa lähtee afrikkaan pakolaiseksi ... heh hee ... seksiä voi ostaa rahalla . Mutta ei rakkautta ...jollei sitten joudu kusetetuksi ..niin on käyny ...kyllä ne ihmset on aika ahneita rahan perään !!Monet on nainu rahaa .... ainakin jotku ? ei kaikki .rahaa ei ole helppo tehdä , ehkä joillekki helpompaa ... Rahalla saa jotain ei kaikkea tietenkään ... Toisaalta jos on aina ollu rikas niin ei ehkä tajuu pikku juttuja mitkä on pirun nastoja ..tulee hyvää fiilistä /sitä onnellisuutta tietääkseni ....

Koska raha on pilannut maailman, ihmisistä on tullut ahneita.

Ahneus, itsekkyys, hedonismi, narsismi.

Sopiva määrä rahaa toimii, mutta liika menettää merkityksensä. Rahalla ei saa aitoa välittämistä.

Tämäkin yhden ainoan ihmisen mielipide.
Juttu on niin että jokainen huolehtii omasta toimeentulosta.

Raha tuo onnea tiettyyn pisteeseen asti tai se, mitä rahalla voi saavuttaa. Rahaton on useammin onneton ja vaikeuksissa kuin rahaa riittävästi ja ylikin omaava.

Raha on kuin työkalu. Kun on rahaa ei tarvitse laskea ja pihistellä kaikesta. Voi vaikka ostaa oman asunnon, sellaisessa jossa viihtyy... Kun on rahaa ei tarvitse aina vatsa kuralla miettiä miten tulee toimeen tai saa lainansa maksettua. Kyllähän raha siis tuo tavallaan onnea tai ainakin mielenrauhaa tällaisten ns. maallisten asioiden suhteen.

Toisaalta rahasta ja omaisuudesta saattaa tulla se yksi ja ainoa asia elämässä. Ihminen alkaakin vain ajattelemaan rahaa ja miten sitä voisi olla vielä enemmän. Aletaan vain arvostamaan rahalla ja varallisuudella saavutettavia asioita.

Moni on varmaan miettinyt mitä kaikkea tulisi tehtyä ison lottovoiton jälkeen. Sen ajatteleminen saattaa olla aika kutkuttavaa ja tuottaa mielihyvää. Olisihan se mukavaa kun on pätäkkää takataskussa reilusti enemmän kuin tavallisella kadun tallaajalla! Luullaan, että ollaan ihmisenä jotenkin parempia, kun todellisuudessa ollaan, sen suuren tuntemattoman edessä, eli kuoleman jolloin rahalla ei ole juurikaan mitään arvoa.

Raha ei tyynnytä sisäistä ristiriitaa tai mielettömiä haluja ja kohtuuttomuuksia, vaikka niin voisi luulla. Tässä asiassa raha on kuin suklaa. Alussa se maistuu makean jopa viettelevän hyvältä suussa ja sitä haluaa lisää. Mitä enemmän sitä syö sitä
vähemmän siitä saa sitä samaa mitä ihan alussa oli ja kohta se alkaa jopa oksettamaan.

Raha ei varmaan myöskään ole syy onnettomuuteen, enemmänkin varmaan kuitenkin sen puute. Toisaalta molemmissa tapauksissa saatetaan olla yhtä sokeita. Jos ei ole rahaa ei osata toimia sen mukaan. Onko tulot ja menot tasapainossa tai paremminkin tulojen puolelle ainakin jonkin verran enemmän kallellaan? Onko omat vaatimukset ja odotukset sittenkin liian suuria? Monet pienet asiat, joista ei tarvitse välttämättä maksaa mitään antavat enemmän. Vaikka kun on pitkään miettinyt jotain todella vaikeaa asiaa, jota ei tunnu ymmärtävän ja jo ajattelee olevansa tosi tyhmä. Sitten kun sen yhtäkkiä oivaltaa sen ollessa muhineena jonkin aikaa päässä, niin on tosi hyvä tunne. Voiko sen ostaa? Tai, joskus vain saattaa tulla ihan mieletön hyvänolon tunne kun saa vain olla ja hengittää ja katsoa maailman menoa eikä juuri sillä hetkellä ole kiire, nälkä, väsynyt tai kipeä, kaikki on vain niin hyvin. Voiko sen ostaa? Tai saa toisen ihmisen ihan selvästi iloiseksi jollain ihan vähäisellä asialla, vaikka hymyilemällä ja puhumalla nätisti. Voiko sen ostaa?

Varmaankin liika raha sokaisee ja tekee ihmisestä Jumalaa seuraavan ellei vähän paremmankin. Voitaisiin pohtia onko hyväksi, että ihmisellä on suuri omaisuus yksityisesti käytössä. Onko tällaisella yksilöllä tarpeeksi taitoa käsitellä rahaa ja sen tuomaa valtaa muihin ihmisiin? Saatamme ihastella varakkaiden ihmisten elämäntyyliä, mutta minkälaista epäoikeudenmukaisuutta ja riistoa sellaisen loiston taakse kätkeytyy? Tiedetään, että ainakaan Suomessa ei omalla työllä rikastu, sillä se verotetaan pois. Kenen selkänahasta siis joidenkin varakkuus on revitty ja miten kyseenalaisin keinoin? Pohdin nyt kuitenkin enemmänkin miten tällainen asema vaikuttaa rikkaaseen itseensä. Onko tällainen ihminen henkisesti ihan tasapainossa ja kiinni reaalimaailmassa missä suurin osa muista ihmisistä on? Onko tällainen sokeus kadehdittavaa ja tuoko siis raha tässäkään tapauksessa onnea? Minusta se tuo enemmänkin vastuuta ja velvollisuuksia. Ensisijassa vastuuta teoistaan meidän luojamme ja omantuntomme edessä. Miksi vaimentaa omatunto rahan takia ja tavallaan syödä sitä suklaata liikaa? On kyllä arvokkaampaa voida olla selkä suorana rehellisenä tekojensa edessä kuin piilotella niitä!

Toisaalta ei rahaton köyhäkään ole automaattisesti syytön. Siksi pitäisi olla vain rohkea ja kohdata ihminen ihmisenä, yksilönä ja löytää se mahdollinen onni sieltä. Annetaan rahan olla vain työkaluna välttämättömyyksiin. Harva ihastuu jakoavaimeen tai vasaraan ja menee niistä sekaisin. Vai mitä?

Koska rahalla ei saa rakkautta. Vaikka olisi kuinka paljon rahaa ei rakkasta voi ostaa. Päinvastoin se voi viedä ne luotasi pois.

oon samaa mieltä paskat

Tärkein ehkä on, että rahalla ei saa aitoa rakkautta. Kyllä aidon rakkauden vaistoaa tunteetonkin. Raha on myös monesti saatu kyynärpäätaktiikalla ja itsekkyydellä, joten tällainen ihminen ei löydä onnea parisuhteessa. Vielä kun on paljon rahaa, niin on vielä vaikeampi löytää tasavertaista parisuhdetta. Tulee helposti epäileväksi toisten tarkoitusperistä ja vääränlaiset ihmiset kiinnostuvat. Varakkaalla itsensä kehittäminen saattaa myös jäädä puolitiehen, jos olettaa että rahalla saa kaikkea ja varakkaiden lapset ovat lähes aina täysin tuuliajolla elämässä, eivät käy töissä, opiskele ja käyttävät huumeita ja saattavat kuollakin niihin.

Olemme puolisoni kanssa melko varattomista lähtökohdista elämämme rakentaneet. Työtä tehneet, välillä opiskelleet, yhdessä vaiheessa oman firman perustaneet ja nyt sen myyneet. Puoliso jatkaa omassa työssään suuren organisaation palveluksessa. Rahaakin on tullut mutta sitä ei ole tuhlattu turhuuteen vaan sijoitettu huonoina aikoina asuntoihin ja arvopapereihin. Eläisimme kevyesti pelkillä pääomatuloilla mutta puoliso haluaa tehdä vielä töitä muutaman vuoden kansainvälisessä ilmapiirissä. Itse en tee enää työtä vaan käytän aikani sijoituksista ja omasta hyvinvoinnista huolehtien. Olemme olleet yhdessä jo 40 vuotta josta naimisissa 33 v. Meillä rakkaus tarkoittaa sitä että on mukava tulla kotiin ja sitä ettei tarvitse koskaan odottaa mitään parisuhteeseen liittyviä yllätyksiä. Ikääntyessä on terveys tullut yhä tärkeämmäksi osaksi elämää ja etenkin terveyden ylläpitäminen liikkumalla ja kuntoilemalla. Kun puoliso päättää lopettaa työnsä, muutamme talveksi johonkin lämpimämpään, näillä näkymillä ehkä Portugaliin, mutta palaamme aina kesäksi kotiin. Sukulaiset ja naapurit tietävät tilanteemme mutta välit heihin ovat silti hyvät. Kateelliset ja muuten epäluotettavat entiset ns. ystävät ovat kaikonneet mikä sinänsä on pelkästään positiivista. Tilalle on tullut tuttavia jotka kaikki eivät edes tiedä taloudellisesta tilanteestamme mitään, vaan säälien ihmettelevät koska emme ole hankkineet lapsia. Sisarustemme lapset ja lastenlapset saavat riittää ja tulevat aikanaan yllättymään. Tämä yllä kuvattu on meidän valitsemamme tie ja olemme tyytyväisiä ja jopa onnellisia valinnoistamme.

Perseaukisten keksintö ettei muka toisi.

Raha on kaiken pahan alku ja juuri. Aatelkaa nyt sanoja raha ja paha, miksi ne ovat melkein yksi ja sama sana.

Rahan ahneus on tehnyt maastamme jälleen luokkayhteiskunnan, jossa toisilla on rahaa aivan liikaa ja toisilla tuskin riittää elämiseen. Rikastumiselle pitäs olla jokin katto. Yksittäinen ihminen ei tarvitse miljoonia mihinkään.

Koska kaikkea ei voi ostaa rahalla. Kaikki se, mikä on ostettavissa oman elämänlaadun kohentamiseksi on varmasti hyvä asia ja jos vielä on sydäntä käyttää sitä muidenkin hyväksi, niin sekin on luonnollisesti hyvä asia. Raha helpottaa elämistä, mutta onko se hyvä vai paha, on luultavasti yksilökohtaista. Se antaa toki mahdollisuuksia toteuttaa asioita, mutta onnellisuutta ei voi ostaa.

Kun pystyy ostamaan asioita, siis ihan kunnolla, tulee helposti halu ostaa aina vain hienompia ja kalliimpia asioita, jotta koti olisi entistä hienompi, tyyli entistä tyylikkäämpi ja ulkonäkö vielä enemmän "täydellinen". Kun on kuitenkin mahdollisuus aina vain uudistaa niitä varusteluitaan, ei enää ole tyytyväinen yhtään mihinkään. Aina voisi olla kivempi telkkari, nätimpi auto tai hienompia kenkiä...

Varakkuus ajaa ihmisen usein varkkaisiin piireihin, joissa rahan merkitystä korostetaan entistä enemmän, mikä usein valitettavasti vaikuttaa ihmiseen saaden hänet himoitsemaan yhä enemmän tavaraa ja rahaa, jolla sitä voi ostaa. Lisäksi kateus muita raharikkaita kohtaan lisää himoa entisestään. Lopulta ei olla enää tyytyväisiä mihinkään.

Köyhyys ei tietenkään ole kivaa eikä tavoiteltavaa. Toimeen on hyvä tulla. Raha kuitenkaan ei ole mikään itseisarvo tai tavoitteiden tavoite, ei sen pitäisi olla.

Ei kokemusta, sorry.

Aina voi miettiä, mikä on onnen hinta. Mitä on valmis maksamaan vaikka terveydestään? Paljonko olisi vlmis maksamaa, että näkökyky säilyy, pystyy kävelemään, elää kivuitta.

Paljonko maksaa luotettava ystävä, vuosia kestänyt ystävyys. Mistä määrästä rahaa olisi siitä valmis luopumaan. Paljonko oman lapsen saaminen maksaa, olisko jokin määrä rahaa sitä korvaava?

Fakta: Mitään et mukaasi hautaan saa. Kun olet rikas, et tiedä oletko siksi suosittu vai onko ystäväsi kanssasi vain rahan takia. Myös miljonääri sairastuu, suree, menettää...raha ei korvaa milloinkaan menetettyjä, kuolleita ihmisiä.

Ihminen jolla on vain omaisuutta ja rahaa on hyvin köyhä.

Ihmisen luonne ratkaisee pitkälti. Eikö kelpaa itselleen riisuttuna, ilman rekvisiittaa?
Etkö ole hyvä ja pidetty tyyppi ilman varakkuutta tai titteleitä.
Kaiken voi menettää sekunnissa, rahat, maineen, omaisuuden, hengen tai terveyden.
Siinä luonto ei rikasta suosi. Varakas joutuu myös pelkäämään, että menettää kaiken.

Olen varakkaassa perheessä elänyt lapsuuteni, rahaa oli ja materiaa. Vanhempani olivat menestyneitä.
Olin hyvin yksinäinen ja onneton. Vanhempani olivat alkoholisteja. Kotona oli väkivaltaa, turvattomuutta, rakkaudettomuutta. Lapsuuteni oli hyvin synkkä, siinä ei matkat ja kalliit lelut auttaneet.

Tämän takia en ole perustanut mihinkään rahallisuuteen elämääni. Olen onnellinen, rakastettu, tyytyväinen. Myös sellaisina päivinä kun tili on tyhjä. En vaihtaisi ikinä elämääni pelkkiin kuoriin, jotka usin rahalla rakennetaan. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Totta nuokin.
MUTTA.. En nyt ainakaan ihan heti allekirjoita sitä väitettä, että raha ei tuo onnea.
Eihän se sitä itsessään tuokaan, mutta mietipä köyhää, joka joutuu joka kuukausi sinnittelemään pakollistenkin kulujensa kanssa. Että riittääkö rahat ruokaan ja laskuihin jne jne. Enkä nyt tarkoita mitään tenu-ukkoja tai vastuuttomia hölmöjä, jotka eivät tajuakaan huolehtia asioistaan. Vaan ihan rehellistä köyhää.
Asiahan on niin, että jos ihminen saa rahaa riittävästi peruselämiseen ja voi sen lisäksi harrastaa sekä saada säästöön edes vähän jotain. Niin totta kai sellainen ihminen on iloisempi, kun ei tarvitse laskea joka helkkarin asiaa, että onko mulla vara siihen tai riittääkö mun rahat...
Ja kun ihmisellä ei ole tolkutonta stressiä taloudellisesta pärjäämisestään, niin sitä tosiaan on iloisempi ja iloisuudesta kehittyy yleensä onnellisuutta.
Joten, raha ei tuo onnea mutta helpottaa ainakin huomattavasti onnelliseksi tulemista.
Toki ihminen tarvitsee onnellisuuteensa muutakin. Juurikin harrastuksia ja hyviä, turvallisia ihmissuhteita. Muun muassa.
Mutta sitä onnellisuutta on helpompi saavuttaa ja tavoitella, kun perusasiat ovat varmalla pohjalla. Näin mä ainakin ajattelen asian.
Olen myöskin aika pienituloinen, joskaan en köyhä, niin uskoisin tietäväni, mistä puhun.

Jos rahaa on, jotkut ihmiset lähestyvät vääristä syistä. Raha on vaan materiaa, helpottaa toki elämää muttei todellakaan tuo onnea. Vauraampi nainen on miehille no-no, paitsi sitten niille jotka rahaa havittelevat.

Onnella voi saada rahaa.
Onnella voi saada työpaikan
Onnella voi saada ystävän
Onnella voi saada kullan kainaloon
Rahalla taas voi ostaa vain kultasormuksen rakkainpansa sormeen hänen huolekseen.

Onni on olla omanlaisensa ja tehdä sydämensä ja ymmärryksensä avulla hyviä asioita. Onni on antaa omastaan. Onni on olla vapaassa maassa vapaana uhkakuvista ja pelosta. Rahaa voi säästää ja myöhemmin tarpeisiin käyttää, kukin tavallaan.

Kaikki mikä on sinun ulkopuolellasi ei tuo onnea vaan hetkellistä mielihyvää koska kaikesta sinun tulee luopua...
Todellinen onni on sisälläsi jota et voi kadottaa tapahtukoon ulkopuolellasi mitä vain...
Siksi siitä ei tarvitse luopua se seuraa aina sinua se on sisälläsi..
Olemisen ilo joka sisältää tietoisen läsnäolon...

Olet oikeassa että raha ei tuo onnea. Mutta täytyy sanoa raha kyllä antaa paremmat lähtökohdat onnen saavuttamiseen. Esim; Jos on rahaa niin jää aikaa enemmän itsensä kehittämiseen eikä tarvitse kaiken aikaa pohtia miten selviän laskuista.

Rakkautta ei saa raha on ihmisen luomaa fantasiaa jolle on annettu arvo. Vanhaan aikaan tavaraa vaihdettiin tavaraa vastaan. Talja ruokaa vastaa, eläimen rasva kynttilöihin puita vastaan.

Ei tuo. Kokemusta asiasta löytyy.

JOO heititpä kysymyksen. No rahalla ei voi ostaa kaikkea. Rahahan on paperisilppua tai kolikoiden kilinää. Sillä ei saa yleensä todellista rakkautta, terveyttä ainakaan kaikilta osin. Ystäviä, yleensä ystävät vähenee rahan myötä. Mutta paljonhan raha auttaa suuremmissa hankinnoissa se on myönnettävä. Kun on lähtenyt köyhistä oloista niin on pitänyt tehdä tosi tiiviitä päiviä töitä. Mutta toisaalta ymmärtää paremmin rahan käytön päälle.

Ei oo rahhaa eikä kyllä onneakaan...

minä olen erittäin rikas

Rahamiehet sortuu huumeisiin https://youtu.be/HEy2r1BLhVA
Onni löytyy sydämestä sekä tasapainosta,rauhasta ja ystävyyssuhteista.

Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä onnellisuutta :)

Tuo tai ei. kuitenkin on parempi kun on rahaa kuin että, ei ole. Voihan rahalla tuottaa toisille hyvää...
Sitä voi lahjoittaa, voi auttaa muita erinlaisten tarpeiden mukaan. Luulen että, kokee siinä onnen tunteita kun tekee hyviä töitä, rahalla.

jejejfjdjdjdjdjdjdhdhfhfhhfhdjfjgjfjfjjfjdjdjdjdjdjdjdjjdjdjdjdjvzjvdjdvjvdidbibbjaaaromikänaaaro maaakiekaa

Rahalla ei voi ostaa rakkautta eikä ystäviä. Onni tulee sisältä päin. :)

Kärsimys kirkastaa. Jos olisi rahaa jokapäiväiseen ruokaan ei osaisi arvostaa lahjana saatua ruokakassia. Jos olisi rahaa uusiin vaatteisiin ei osaisi arvostaa hyvää kirpputori löytöä. Jos olisi rahaa alkon tuotteisiin ei osaisi arvostaa onnistunutta kiljusatsia. Jos olisi rahaa prostituoitujen palveluihin ei osaisi arvostaa ryyppyyn vaihdettuja pikaisia lemmenleikkejä bussi katoksen takana kassi-Alman kanssa

Rahalla voi ostaa vapautta eli onnea et saa tehdä joka päivä mitä haluaa eikä olla pakkotyössä yhdeksästä viiteen.

Rahalla voi hankkia ja tuottaa onnea, mutta se onni pitää olla sinulla jo olemassa siemenenä. Pelkkä raha ei tuo onnea lainkaan.

Vertauksin sama asia on sanoa, että kylvä siemen (=raha) huonoon maahan ja tulet onnettomaksi entistä enemmän, tai kylvä siemen hyvään maahan ja onnesi kukoistaa.

Matt. 6:24 Sillä rangaistus oli Hänen päällään, joten uusia lakeja on turha ottaa rangaistuksekseen.

Niinhän sinä kuvittelet.

Vie epäonnea, joka ei ole onnen vastakohta.

Olen aina haaveillut siitä, että olisin rikas. Että olisi rahaa niin paljon, ettei tarvitsisi miettiä ja laskeskella. En ole voittanut lotossa, mutta rakastuin, menin naimisiin ja sain kolme tervettä lasta. Viime aikoina miehen firma on alkanut menestyä todella hyvin ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Enkä ole koskaan ollut onnettomampi. Avioliittomme on surkeassa kunnossa, mieheni ei arvosta minua enkä minä arvosta miestäni. Rahattomana olin onnellinen. Nauroin ja iloitsin pikkujutuista. Nyt lähinnä itkettää ja ärsyttää koko elämä. Mikään ei tunnu enää miltään.

Todellakin tuo onnea.Voi esimerkiksi lähteä sellaisesta työstä pois mistä ei tykkää.

Rahalla ei voi ostaa rakkautta, eikä ystäviä. Mutta rahaa tarvitsee tässä maailmassa moneen asiaan. Sillä pääsee etsimään onnea monesta paikasta ja voi toteuttaa unelmiaan.