Minun piti tehdä se tänä viikonloppuna. Lopettaa tämä taivallus täällä. Olen koko syksyn oireillut kaikin tavoin. Panikoinut kaikissa sosiaalisissa tilanteissa,kaupassa, pankissa, kirjastossa. Päivät olen itkenyt, öistä puhumattakaan.
Lääkärissä kävin joku aikaa sitten ihan muissa asioissa ja ällistyin että kohdalleni sattui terveyskeskuslääkäri joka välitti minusta.
Vein TK:n ajanvarauksen varmaan ihan sekaisin kun lääkärin luona viivyin yli tunnin.
Lääkäri ehdotti minulle varovasti masennusta ja antoi minulle kaksi viikkoa aikaa sulatella. Treffit on ensi viikolla =)
Mutta sitten se iski..... MIKSI MINÄ???? Miksi miksi miksi???
Olen ollut tämän viikonlopun yksin ja HELVETTIÄ tämä on ollut.Minulla on tunne että olen täydellisesti epäonnistunu.
No.... miksi en itsaria sitten tehnyt???
Satuin lukemaan täällä käytäviä keskusteluja ja ymmärsin etten taidakaan olla ainut.
Minua pelottaa kuinka selviän... Edessäni taitaa olla pitkä tie: lääkitys jne.
Mutta uskon että näiltä sivuilta löydän vertaistukea ja uskoa, vaikka täytyykin suodatinta käyttää. Toivon itse myös voivani olla tukena toisille. Yhdessä selviämme tämän päivän.... niin eiköhän huominenkin????
Lääkärissä kävin joku aikaa sitten ihan muissa asioissa ja ällistyin että kohdalleni sattui terveyskeskuslääkäri joka välitti minusta.
Vein TK:n ajanvarauksen varmaan ihan sekaisin kun lääkärin luona viivyin yli tunnin.
Lääkäri ehdotti minulle varovasti masennusta ja antoi minulle kaksi viikkoa aikaa sulatella. Treffit on ensi viikolla =)
Mutta sitten se iski..... MIKSI MINÄ???? Miksi miksi miksi???
Olen ollut tämän viikonlopun yksin ja HELVETTIÄ tämä on ollut.Minulla on tunne että olen täydellisesti epäonnistunu.
No.... miksi en itsaria sitten tehnyt???
Satuin lukemaan täällä käytäviä keskusteluja ja ymmärsin etten taidakaan olla ainut.
Minua pelottaa kuinka selviän... Edessäni taitaa olla pitkä tie: lääkitys jne.
Mutta uskon että näiltä sivuilta löydän vertaistukea ja uskoa, vaikka täytyykin suodatinta käyttää. Toivon itse myös voivani olla tukena toisille. Yhdessä selviämme tämän päivän.... niin eiköhän huominenkin????
Vastaukset 6
Vanhimmat
Terve!
Joo mäkin kävin tuossa viime viikolla lääkärille valittelemassa ja määräsi kuukauden sairasloman(jota en tosin pidä koska käyn koulua), sitten tuli paketti unilääkkeitä(että saan unirytmit yölle), sitten sain vielä masennuslääkkeitä(koska kaikki merkit viittaa masennukseen).
En mä ole koskaan pitänyt siitä että alkaisin vetää jotain tabuja, mutta päätin kuitenkin kokeilla jos noista jotain apua olisi. Olen nukkunut aamupäivät ja en ole herännyt kouluun, jo koulun ajatteleminen tekee kipeäksi ja stressaantuneeksi, pelkään sairastumista, kuolemaa ja kaikkea muutakin että joku ajaa autolla päälle tai että hukun yms....
Mä luulen että masentuneita paljon enemmän kuin mitä tilastot näyttää. Porukka ei mene lekurille ja hammasta purren sitten sinnittelee, otetaanhan päänsärkyynkin buranaa, miksei siis masennukseenkin lääkettä.(tosin olen vast alottelemassa kuuria, etten ehkä tiedä mistä puhun, mut uskon noin :) )
No mä yritän popsia nyt noita pillereitä ja vältän alkoholia, ja nukun yöt(enkä mieti kaikkia tyhmiä juttuja), yritän käydä lenkillä joka päivä, ootan talvea että tulisi vähän valoa kansalle. Näyttää porukka olevan näihin aikoihin aika väsynyttä ja äkäistä kun tuolla kaduillakin katselee, mut eiköhän se tästä...
tsemppiä sulle ja käy siellä lekurilla...:)
Kiitos..... Joskus tulee hyvä mieli aika pienistä asioista. Minulle ainakin sinun kirjoituksesta.
En taidakaan olla niin hullu kuin pelkäsin olevani =) Kun jakaa asioita toisten kanssa niin helpottaa. En tarkoita ettei minulla olisi ystäviä jne. mutta joskus tuntuu ettei "terve" aina ymmärrä ja pitää vaan laiskana.
Me selvitään...sinä ja minä.... toivon ainakin niin. Ja menen sinne lääkärille vaikka minäkin kammoan niitä lääkkeitä, kun kuulee kaikenlaista koukkuun jäämisestä yms. Mutta jos niin sitten minulle käy niin.......en mieti sitä nyt.
Kiitos sinulle ja jaksamista!
Hei nimimerkki ex-masis!
Aivan ihanaa kuulla että joku on selvinnyt masennuksesta. Itse kamppailen sen syövereissä parhaillaan. Voisitko vielä kertoa kuinka kauan sinun masennusjaksosi kesti ja kävitkö esim terapiassa?
t.MaijaMainio
Heippa sulle ja hienoa, että jaksoit tämän viikonlopun yli.
Täytyy sanoa itsekin vakavan masennuksen läpikäyneenä, että se ei ole helppoa ja siitä "paraneminen" ei tapahdu hetkessä.
Ihan ensimmäisenä sinun pitää hyväksyä se tosiasia, että juuri sinun kohdallesi on sattunut
tämä suomen kansalle ne tyypillinen tauti kuin masennus ja et todellakaan ole ainoa ja kummajainen vaan yksi monien joukosta, jotka taistelevat tuota pahaa mustaa oloa vastaan.
Sitten hyväksyt sen, että lääkäri määrää sinulle lääkkeet ja syöt niitä ohjeiden mukaan ja kuulostellen miten ne vaikuttavat oloosi.
Vaikka joutuisit kulkemaan muutaman kuukauden "lääkehouruissa", mutta saat sillä pidettyä pahimman tuskan pois hyväksy se, sillä niistä lääkkeistä pääsee kyllä eroon , sitten kun sairaus on ohi (on kokemusta).
Terapia tai keskustelu ammatti ihmisen luona auttaa myös ja helpottaa oloa. Samoin jutteleminen yleensä ja kirjoittaminen.
Masennuksen oireisiin kuuluu juuri panikointi sosiaalisissa tilanteissa, sekä yleinen paha olo, nukkumisvaikeudet, itkuisuus, toisaikaisuus, herkkyys kaikkeen, pelkotilat ym.
Mutta masentuneen,niin vaikea kun se sillä hetkellä onkin, on vain hyväksyttävä se olotila ja vaikka olisi tunne, että koskaan tämä ei tästä enää paremmaksi muuta vaan pahemmaksi ja ikinä en enää pääse jaloilleni sanon kokemuksesta, että kyllä se päivä koittaa jolloin aurinko taas paistaa ja voit entistä ehyempänä ja voimakkaampana kulkea eteenpäin, koska sinulla on takanasi kokemus, jollaisesta selviäminen vaatii todella paljon työtä.
Älä siis luovuta vaan hammasta purren elä jokainen päiväsi läpi, sillä myöhemmin tajuat että ne eivät ole olleet sinulle kiroukseksi vaan siunaukseksi, sillä olet saavuttanut jotain mitä "tavallinen" ihminen ei edes ymmärrä.
Tsemppiä sulle, minä ainakin nykyään elän ihanaa elämää, mutta se masennus se oli todellista tuskaa.
Mutta entistä vahvempana seison nyt jaloillani sillä tiedän jotain mistä monikaan ei tiedä.
;))
Sinun sanasi on kuin lääkettä minun mielelle. Itken täällä lukiessani mutta jotenkin helpotuksesta, minulla on siis toivoa. Tiedän että en ole "terve" vielä huomenna ja tää kaikki ei ole Naps! ja ohi. Olen pohjimmiltani hyvin sosiaalinen ihminen ja minua pidetään hauskana ja aurinkoisena. Siksi kai olikin tyrmäävää huomata etten olekaan sitä.....
Vaikenta minulle tulee olemaan se hyväksyminen ja lääkkeiden käyttö. Olen varma että kompuroin ja tosi rankasti. Mutta kuka sanoi että elämä on helppoa. Minulla ei se sitä ole koskaan....joten sisukkaasti meinaan ihan kiusallakin selvitä tästäkin.
Kyllä sinä selviät, jos minäkin olen selvinnyt. Lähdetään siitä tilanteesta, että vessan ovessa oli lappu: käy suihkussa tiistaina ja lauantaina, verhot kiinni ja joku tuo ruokaa pussillisen ovelle. Ja nyt elämä hymyilee, eihän se samanlaiseksi muutu, mutta toimintakyky on palannut. Ja sitten muutama neuvo, ota ne lääkkeet vastaan ja syö niitä säännöllisesti (ei mitään hyötyä ottaa silloin tällöin), itse en nyt jäänyt minkäänlaiseen koukkuun, riippuu lääkkeestä, kysy lääkäriltä. Älä huoli lääkkeitä, jotka aiheuttavat riippuvuutta. Ja kysy lääkäriltä, täällä tulee nimittäin hirveä haloo, kun kerron, että masennus usein johtuu seron puutteesta eli aivosi luontaisesti erittää tätä ainetta aivan samoin kuin sappi erittää sappinestettä, masennuksessa tätä ainetta ei erity ja se vaikuttaa mielentilaasi. Cipramil on toki kemiallinen valmiste, jolla aivoihisi saadaan tätä ainetta, kunnes oma tuotanto taas lähtee käyntiin. Ja kyllä vitamiinit ja omega ovat hyviä tukihoitoja. Ja jos pääset terapiaan, ole rehellinen, siellä ei tarvitse esittää mitään.
Ei muuta kuin seuraavalle askelmalle, vaikka tikapuut korkeat olisivatkin.