Mutama kysmys ?

Siasta tulikin karhu mieleen!

Voiko muslimi syödä karhun lihaa; siinäkin on trikiinejä?

Lainaukset kirjasta Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila)

*****************************
MUHAMMAD OLI MURHAAJA:
*****************************

s. 249-253

Lopulta hän palasi Medinaan ja ahdisti siellä musliminaisia rakkausrunoillaan. Jumalan lähettiläs kysyi: "Kuka hoitaa minun puolestani Ibn al-Ashrafin? "Muhammad ibn Maslama vastasi: "Minä teen sen, Jumalan lähettiläs, minä tapan hänet." "Tee niin, jos vain pystyt", sanoi Jumalan lähettiläs.

"Jumalan lähettiläs, meidän on ainakin valehdeltava!" "Sanokaa mitä tahdotte", vastasi Jumalan lähettiläs, " te saatte siihen luvan!"

Silloin Muhammad ibn Maslama sopi Ka'bin surmaamisesta muutaman miehen kanssa. Nämä olivat: Abu Na'ila Silkan ibn Salama, Abbad ibn Bishr, al-Harith ibn Aus ja Abu Abs ibn Jabr.

He lähettivät Jumalan vihollisen, Ka'b ibn al-Ashrafin, luo Silkan ibn Salaman. Tämä meni Ka'bin luo, jutteli tovin ja lausui runoja hänen kanssaan – hän näet oli itsekin runoilija. Sitten hän sanoi: "Voi sinua Ibn al-Ashraf! Tulin luoksesi puhuakseni eräästä asiasta, mutta lupaa minulle olla kertomatta sitä eteenpäin!"

Ka'b lupasi, ja Silkan jatkoi: "Tuon miehen saapuminen on ollut meille yhtä kärsimystä! Nyt kaikki arabit ovat vihollisiamme ja käyvät meidän kimppuumme yksissä tuumin. Hänen takiaan meidän tiemme ovat tukossa ja meidän toimeentulomme uhattuna! Me ja perheemme olemme vaarassa joutua ahtaalle!"

Ka'b ibn al-Ashraf vastasi: "Minähän sanoin sinulle, Ibn Salama, että asia kehittyisi tähän!" Silkan sanoi: "Minä toivon, että antaisit meille ruokaa velaksi; me kyllä annamme sinulle pantin! Tekisit meille palveluksen!" Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?" Silkan vastasi: "Tahdotko sinä saattaa meidät häpeään? Minulla on samanmielisiä tovereita; olisin halunnut tuoda heidät luoksesi, jotta myisit meille kaikille ruokaa ja tekisit meille palveluksen. Me voimme antaa sinulle aseita riittämiin pantiksi." Silkan näet halusi, ettei Ka'b ihmettelisi heidän aseitaan, kun he tulisivat hänen luokseen. "Se riittää", vastasi Ka'b.

Silkan palasi tovereidensa luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Hän käski heidän ottaa aseensa mukaan. Sitten he lähtivät yhdessä Jumalan lähettilään luo. Ibn Hisham lisää: Kerrotaan, että Ka'b kysyi ensiksi: "Annattekote minulle pantiksi naisenne?" ja Silkan vastasi: "Kuinka me voisimme antaa sinulle pantiksi naisemme, olethan sinä koko Yathribin lemmekkäin ja parfymoiduin mies!" Silloin Ka'b kysyi: "Annatteko te minulle pantiksi poikanne?"

Jumalan lähettiläs kulki heidän mukanaan Baqi' al-Gharqadiin asti. Sieltä hän lähetti heidät eteenpäin sanoen: "Menkää Jumalan nimessä! Jumala, auta heitä!" Sitten hän palasi talolleen.

Oli kuudanyö. Silkan ja toiset jatkoivat matkaa Ka'bin talolle. Silkan huusi nimeltä Ka'bia, joka oli vastikään mennyt naimisiin, mutta hänen vaimonsa tarttui huovan reunaan ja sanoi: "Sinulla on paljon vihollisia! Ei mies, jolla on vihollisia, lähde tähän aikaan ulos." Ka'b vastasi hänelle: "Se on vain Abu Na'ila. Ei hän olisi herättänyt minua, jos olisi tiennyt minun jo nukkuvan!" Hänen vaimonsa sanoi: "Kautta Jumalan, minä aavistan hänen äänessään pahaa!" Ka'b kuitenkin vastasi: "Urhea mies vastaa, vaikka häntä kutsuttaisiin pistettäväksi!"

Ka'b meni ulos ja puheli tovin heidän kanssaan, mutta sitten Silkan ja toiset ehdottivat: "Kuulehan, Ibn al-Ashraf, emmekö kävelisi Ajuzin solatielle ja puhelisi siellä lopun yötä?" "Jos tahdotte", vastasi Ka'b. Niin he lähtivät kävelemään.

Kun he olivat kävelleet hetken aikaa, Abu Na'ila liu'utti kättään Ka'bin palmikolla ja haistoi sitten kättään ja sanoi: "Enpä ole konsanaan haistanut näin hyvää parfyymia!" Kun he olivat kävelleet taas hiukan eteenpäin, Abu Na'ila teki jälleen samoin, niin että Ka'b tottui tähän.

Sitten he kävelivät jälleen eteenpäin, kunnes Abu Na'ila teki taas samoin. Tällä kertaa hän tarttui palmikoista tukevasti kiinni ja huusi: "Tappakaa Jumalan vihollinen!" Toiset löivät Ka'bia, mutta heidän miekkansa eivät läpäisseet hänen panssariaan.

…
Muhammad ibn Maslama on itse kertonut:
Kun näin, etteivät miekkamme läpäisseet hänen panssariaan, muistin ohuen pistomiekan miekkani kahvassa. Minä tartuin siihen. Tuo Jumalan vihollinen oli jo huutanut kaikki talot hereille: jokaisesta ikkunasta näkyi valoa.

Minä painoin pistomiekan häne alavatsaansa kiinni ja survaisin se voimalla alaspäin ja Jumalan vihollinen kaatui. Al-Harith ibn Aus oli saanut osuman omista miekoistamme, joko päähän tai jalkaan. Me lähdimme liikkeelle ja kuljimme Umayya ibn Zaid –heimon alueen halki ohittaen Quraizan ja Bu'athin, kunnes pääsimme Uraidin laavakentälle.

Haavoittunut toverimme al-Harith jäi meistä jälkeen. Hän oli menettänyt paljon verta ja meidän täytyi pysähtyä odottamaan häntä hetkeksi. Hän kulki meidän jälkiemme mukaan ja sai meidät pian kiinni. Lopun matkaa me kannoimme häntä ja saavuimme näin Jumalan lähettilään luo aamuyöstä.

Jumalan lähettiläs oli rukoilemassa, kun me saavuimme. Me tervehdimme häntä, ja hän tuli ulos luoksemme. Kerroimme, että olimme surmanneet Jumalan vihollisen, ja hän sylki al-Harithin haavaan parantaakseen sen. Sitten menimme kukin kotiimme.

Aamulla juutalaiset olivat peloissaan, koska olimme saaneet Jumalan vihollisen: jokainen juutalainen kaupungissa pelkäsi henkensä edestä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Huh, huh! Sen pituinen se. Muhammad surmautti miehen,
joka suri kuolleita ystäviään, sukulaisiaan, kirjoitti rakkausrunoja
ja polemiikkia Muhammadia vastaan. Onko tämä pyhä mies?

Huomaa myös, miten muslimi-salamurhaajilla oli lupa valehdella,
kunhan vain saavat murhattua juutalaisen miehen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*************************************************
'Jumalan lähettiläs' tilaa lisää murhia:
*************************************************

s. 389

Kun muslimit marssivat Mekkaan, Jumalan lähettiläs oli vannottanut johtajia, etteivät he saisi taistella ketään muuta vastaan kuin niitä, jotka itse ryhtyisivät vastarintaan. Eräät ihmiset hän kuitenkin oli määrännyt tapettavaksi, vaikka heidät löydettäisiin Kaaban verhojen suojista.

Yksi näistä oli Abdallah ibn Sa'd. Hän oli kääntynyt islamiin ja kirjoittanut Jumalan lähettilään ilmestyksiä muistiin, mutta palannut sitten monijumalaiseksi ja lähtenyt takaisin quraishilaisten luo. Nyt hän pakeni Uthman ibn Affanin turviin; Uthman oli hänen kasvattiveljensä.

Uthman piilotti hänet, kunnes tilanne oli rauhoittunut, ja pyysi sitten Jumalan lähettiläältä hänelle suojelusta. Väitetään, että Jumalan lähettiläs pysyi kauan aikaa hiljaa, ennen kuin vastasi: "Kyllä." Kun Uthman ja Abdallah olivat lähteneet, Jumalan lähettiläs sanoi niille tovereilleen, jotka olivat hänen luonaan: "Olin pitkään vaiti, jotta joku teistä olisi noussut lyömään hänen kaulansa poikki!"

Eräs ansari kysyi: "Miksi et antanut meille merkkiä, Jumalan lähettiläs?" Hän vastasi: "Profeetat eivät surmauta merkkejä antamalla."

Myöhemmin Abdallah ibn Sa'd kääntyi uudelleen islamiin ja Umar ibn al-Khattab antoi hänelle erään viran ja samoin hänen jälkeensä Uthman ibn Affan.

Jumalan lähettiläs käski surmata myös Abdallah ibn Khatalin, joka hänkin oli ollut muslimi. Jumalan lähettiläs oli lähettänyt hänet kokoamaan almuveroa erään ansarin kanssa. Heillä oli mukanaan palvelijana islamiin kääntynyt maula.

Kun he leiriytyivät, Ibn Khatal käski maulaa teurastamaan vuohen ja laittamaan heille ruokaa ja paneutui itse nukkumaan. Kun hän heräsi, maula ei ollut tehnyt mitään. Ibn Khatal kävi hänen kimppuunsa, surmasi hänet ja kääntyi uudelleen monijumalaiseksi. Ibn Khatalilla oli kaksi orjatyttöä, fartana ja eräs toinen. He tapasivat laulaa pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä. Jumalan lähettiläs käski surmata myös heidät.

Samoin hän käski surmata al-Huwairith ibn Nuqaidhin, joka oli kiusannut häntä Mekassa. Kun al-Abbas ibn Abdalmuttalib oli lähettänyt Fatiman ja Umm Kulthumin, Jumalan lähettilään tyttäret, Mekasta Medinaan, al-Huwairith oli pistänyt kamelia niin, että se heitti Fatiman ja Umm Kulthumin maahan.

Jumalan lähettiläs käski surmata myös Miqyas ibn Subaban, koska tämä oli surmannut kostoksi vahingossa surmansa saaneesta veljestään erään ansarin ja palannut monijumalaisena quraishilaisten luo.

Samoin hän käski surmata Saran, erään Abdalmuttalibin klaaniin kuuluvan naispuolisen maulan, sekä Ikrima ibn Abi Jahlin. Sara oli ollut yksi niistä, jotka olivat kiusanneet Jumalan lähettilästä Mekassa.

Ikrima pakeni Jemeniin, mutta hänen vaimonsa Umm Hakim kääntyi islamiin ja pyysi Jumalan lähettiläältä suojelusta miehelleen. Kun Jumalan lähettiläs antoi lupauksen, Umm Hakim lähti miehensä perässä Jemeniin ja toi hänet Jumalan lähettilään luo. Ikrima kääntyi islamiin.

Abdallah ibn Khatalin surmasivat yhdessä Sa'id ibn Huraith aja Abu Barza, ja Miqyas ibn Subaban surmasi Numaila ibn Abdallah. Toinen Ibn Khatalin orjatytöistä surmattiin, mutta toinen pääsi pakoon. Myöhemmin Jumalan lähettiläältä pyydettiin hänelle suojelusta, ja hän antoi lupauksen. Samoin Saralle pyydettiin suojelusta ja hän antoi sen. sara eli Umarin aikaan asti, jolloin eräs mies antoi hevosensa astua hänen päälleen Mekan laaksossa ja surmasi hänet. Al-Huwairith ibn Nuqaidhin surmasi Ali ibn Abi Talib.


*********************************************************************
JUUTALAISVIHA JA BANU QURAIZA NIMISEN HEIMON JOUKKOMURHA:
*********************************************************************

s. 254

Kun Jumalan lähettiläs sittemmin voitti juutalaisen Quraiza-heimon, hän sai neljäsataa miestä vangiksi. Pakanuuden aikana Quraiza oli liittoutunut Ausin kanssa Khazrajia vastaan.

Kun Jumalan lähettiläs käski lyödä vangeilta kaulan poikki, khazrajilaiset ryhtyivät toimeen ilomielin. Jumalan lähettiläs näki heidän tekevän työtä hymyillen, mutta ausilaisten pysyvän syrjässä. hän arveli tämän johtuvan Ausin ja Quraizan välillä olleesta liitosta. Kun quraizalaisia oli jäljellä enää kaksitoista miestä, Jumalan lähettiläs työnsi nämä ausilaisille, yhden quraizalaisen aina kahdelle ausilaiselle.

Sitten hän käski: "Toinen lyököön ja toinen viimeistelköön työn!" Hän työnsi mahtavan quraizalaisen Ka'b ibn Yahudhan Muhayyisalle ja Abu Burda ibn Niyarille ja sanoi: "Muhayyisa lyököön ja Abu Burda viimeistelköön työn!"
Muhayyisa löi muttei saanut päätä irrotetuksi, ja Abu Burda viimeisteli työn. Huwayyisa, joka ei vielä uskonut (Islaamiin), sanoi veljelleen: "Tapatko sinä Ka'b ibn Yahudhan?" "Kyllä", vastasi Muhayyisa, ja Huwayyisa huudahti: "Mutta, kautta Jumalan, osa sinun vatsasi rasvasta on peräisin hänen omaisuudestaan! Sinä olet kurja, Muhayysia!"

Muhayyisa vastasi: "Jumalan lähettiläs käski minun surmata hänet ja vaikka hän käskisi minun surmata sinut, minä tottelisin häntä!" Huwayyisa hämmästyi hänen sanojaan ja lähti ällistyneenä pois. Sanotaan, että hän heräili keskellä yötä ajattelemaan veljensä sanoja. Kun oli aamu, hän sanoi: "Kautta Jumalan, tämäpä vasta uskonto!"

Sitten hän meni Jumalan lähettilään luo ja kääntyi islamiin.

s.321

Kun quraizalaiset olivat antautuneet, Jumalan lähettiläs vangitsi heidät Medinassa Bint al-Harithin taloon. Sitten hän lähti Medinan torille – tämä on yhä samalla paikalla – kaivatti sinne kaivantoja ja lähetti hakemaan quraizalaisia. Hän hakkautti heidän kaulansa poikki noiden kaivantojen partaalla.
Quraizalaiset tuotiin teloitettavaksi pieninä ryhminä. Heidän joukossaan oli myös Jumalan vihollinen Huyai ibn Akhtab sekä Ka'b ibn Asad, kansansa johtaja. Kaikkiaan quraizalaisia oli kuusi- tai seitsemänsataa; jotkut jopa sanovat heitä olleen kahdeksan- tai yhdeksänsataa.

Kun juutalaisia vietiin ryhmä kerrallaan Jumalan lähettilään luo, Ka'b ibn Asadille sanottiin: "Ka'b, mitä luulet meille nyt tehtävän?" Ka'b vastasi: "Ettekö te koskaan ymmärrä" Ettekö te näe, ettei kutsuja lopeta työtään eivätkä kutsutut enää tule takaisin? Kautta Jumalan, tämä tarkoittaa kuolemaa!" Näin jatkui, kunnes heidät kaikki oli teloitettu.

Kun Jumalan vihollista Huyai ibn Akhtabia tuotiin, hänellä oli yllään punakoristeinen viitta, jonka hän oli repinyt sormenlevyisiksi palasiksi, jottei sitä saataisi häneltä saaliiksi. Kun hän tuli Jumalan lähettilään luo kädet niskaan kahlehdittuina, hän sanoi: "Kautta Jumalan, minä en moiti itseäni siitä, että vastustin sinua: joka hylkää Jumalan, tulee itse hylätyksi."
Sitten Huyai astui ihmisten eteen ja sanoi: "Ihmiset, ei Jumalan käskyä käy moittiminen. Tämä on vain kirjoitus, kohtalo ja vaino, jonka Jumala on säätänyt Israelin lapsille." Sitten hän asettui istumaan, ja hänen kaulansa katkaistiin.



***********************************************************
ALLAH ON PAHOLAISTEN HERRA JA MUHAMMAD OLI VARAS:
***********************************************************

s.357

Mu'attib ibn Amr on kertonut:

Kun Jumalan lähettiläs näki Khaibarin, hän sanoi tovereilleen, joiden joukossa minäkin olin: "Seis!" Sitten hän jatkoi: "Jumalan, taivaan ja maan ja kaiken niiden välissä olevan Herra! Paholaisten_ja_heidän_harhaan_johtamiensa_Herra_! Tuulten ja niiden nostattaman tomun Herra! Me pyydämme Sinulta, että annat meille parhaan osan tästä kaupungista, sen asujaimista ja omaisuudesta! Me haemme sinusta turvaa niiden huonointa osaa vastaan! Eteenpäin, Jumalan nimeen!" Näin hän tapasi sanoa aina ennen kuin eteni johonkin kaupunkiin.



**********************************************************************
MUHAMMADILLE KUULUIVAT KAUNEIMMAT NAISET RYÖSTÖSAALIISTA:
**********************************************************************

s.359

Dihya al-Kalbi oli pyytänyt Jumalan lähettiläältä Safiyaa itselleen, ja kun Jumalan lähettiläs otti hänet itse, hän antoi molemmat serkkutytöt Dihyalle. Muut vangit jaettiin muille muslimeille.



******************************************************************************
MILTÄ MAHTAISI TUNTUA NÄHDÄ KOKO OMA SUKU MUHAMMADIN MUSLIMIEN TEURASTAMANA?:
******************************************************************************

s.361

Kun Jumalan lähettiläs oli valloittanut Qamusin, Abul-Huqaiqin suvun linnoituksen, hänelle tuotiin Huyai ibn Akhtabin tytär, Safiya, erään toisen naisen kanssa.

Bilal toi heidät ja kuljetti heidät kaatuneitten juutalaisten ohi. Safiyan seurassa oleva nainen alkoi huutaa, raapia kasvojaan ja heittää tomua päänsä päälle. Jumalan lähettiläs näki tämän ja sanoi: "Viekää tuo paholainen pois luotani!" Safiyan hän käski panna seisomaan taaksensa ja heitti vaatteensa hänen ylleen, jotta muslimit tietäisivät hänen valinneen Safiyan itselleen.



*************************
MUHAMMAD KIDUTTAJA:
*************************

s.362

Khaibarin aarrekätkö

Jumalan lähettilään luo tuotiin myös Kinana ibn ar-Rabi', jonka hallussa Nadir-heimon aarteet olivat. Jumalan lähettiläs kysyi häneltä aarteista, mutta hän kielsi tietävänsä, missä ne olivat.

Eräs toinen juutalainen saapui Jumalan lähettilään luo ja sanoi: "Minä näin Kinanan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu. "Jumalan lähettiläs kysyi Kinanalta: "Mitä arvelet? Jos löydämme aarteen sinulta, surmaanko minä sinut?" "Kyllä", vastasi Kinana.

Jumalan lähettiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aarteesta löytyikin sieltä. Hän kysyi Kinanalta, missä loput olivat, mutta Kinana kieltäytyi näyttämästä niiden paikkaa hänelle. Jumalan lähettiläs käski az-Zubair ibn al-Awwamia: "Rankaise häntä, kunnes saat hänestä kaiken irti!"

Az-Zubair iski hänen rinnastaan tulta tulikivillä, kunnes hän oli kuolla. Lopulta Jumalan lähettiläs antoi Kinanan Muhammad ibn Maslamalle, joka surmasi hänet kostoksi veljestään Mahmudista.



********************************
IDEOLOGIA AL-QAIDAN TAKANA:
********************************

s.372
Abdallah ibn Rawaha rohkaisi joukkoja: "Ihmiset, kautta Jumalan, se mitä pelkäätte, on juuri se mitä varten me olemme lähteneet liikkeelle, marttyyrius!
Emmehän me taistele sotilaiden lukumäärän tai joukkojen vahvuuden varassa, vaan me taistelemme tämän uskonnon varassa, jolla Jumala on meitä kunnioittanut. Lähdetään liikkeelle, sillä meitä odottaa toinen kahdesta hyvästä, voitto tai marttyyrius."


s.258

Jumalan lähettiläs vastasi heille: "Ei yhdenkään profeetan sovi ottaa haarniskaansa pois, kun hän on sen kerran pukenut, ennen kuin hän on taistellut vihollista vastaan!" Sitten hän marssi ulos tuhannen toverinsa kanssa. (Uhudin taistelu, jossa Muhammad oli vähällä saada surmansa).


s.268

Malik ibn Sinan imi veren Jumalan lähettilään kasvoilta ja nielaisi sen. Jumalan lähettiläs lausui: "Jonka verta minun vereni koskettaa, ei joudu Helvettiin."


s.271
"Jumala vihaa ankarasti niitä, jotka veristävät Hänen profeettansa kasvot!"


s.276

Jos Jumala antaa minun päästä vielä voitolle Quraishista, minä silvon kolmekymmentä miestä heidän joukostaan!"
Kun muslimit näkivät Jumalan lähettilään surun ja hänen vihansa sen takia, mitä hänen sedälleen oli tehty, he sanoivat: "Kautta Jumalan, jos me vielä joskus voitamme heidät, hän antaa heille sellaisen opetuksen, ettei kenellekään ole vielä sellaista opetusta annettu!"


s.278

Jumalan lähettilään miekan nimi oli Dhul-Faqar.


s.283

UHUDIN TAISTELUN MARTTYYRIT

Jumalan lähettiläs sanoi: "Kun veljenne Uhudissa kuolivat, Jumala asetti heidän sielunsa vihreisiin lintuihin, jotka asuvat Paratiisin virtojen varrella. He juovat niiden vettä, syövät hedelmiä ja asuvat kultaisissa häkeissä Jumalan Valtaistuimen varjossa. Kun he huomasivat, miten suloista heidän ruokansa ja juomansa oli ja miten viehättävä heidän lepopaikkansa, he sanoivat: ' Kunpa veljemme tietäisivät, miten Jumala on meitä kohdellut, jotta he halukkaasti kamppailisivat Jumalan tiellä eivätkä kavahtaisi sotimista'."

Kun Abdallah ibn Mas'udilta kysyttiin tästä jakeesta [3:169]: "Älä pidä kuolleina niitä, jotka on surmattu Jumalan tiellä. He elävät Jumalan luona", hän kertoi:
Mekin kysyimme tästä ja meille kerrottiin, että kun veljemme kuolivat Uhudissa, Jumala asetti heidän sielunsa vihreisiin lintuihin, jotka asuvat Paratiisin virtojen varrella ja syövät siellä hedelmiä. He asuvat kultaisissa häkeissä, Jumalan Valtaistuimen varjossa. Jumala katsoo heihin ja kysyy: "Palvelijani, haluatteko te vielä jotain?" He vastaavat: "Herramme, ei ole mitään enempää kuin mitä olet jo meille antanut: Paratiisi, jossa voimme syödä hedelmiä halutessamme!"
Sitten Jumala katsoo heihin toistamiseen ja kysyy: "Palvelijani, haluatteko te vielä jotain?" He vastaavat: "Herramme, ei ole mitään enempää kuin mitä olet jo meille antanut: Paratiisi, jossa voimme syödä hedelmiä halutessamme!"
Sitten Jumala katsoo heihin kolmannen kerran ja kysyy: "Palvelijani, haluatteko te vielä jotain?" He vastaavat: "Herramme, ei ole mitään enempää kuin mitä olet jo meille antanut: Paratiisi, jossa voimme syödä hedelmiä halutessamme!" Tosin me tahtoisimme, että palauttaisit henkemme ruumiiseemme ja että meidät palautettaisiin maailmaan, jotta me voisimme taistella Sinun puolestasi ja tulla toisen kerran surmatuksi Sinun puolestasi."

Yhudib taistelun jälkeen joukko miehiä Adal- ja Qara-heimoista tuli Jumalan lähettilään luo. He sanoivat: "Jumalan lähettiläs, me haluamme kääntyä islamiin. Lähetä joukko tovereitasi opettamaan meille uskontoa, lukemaan Koraania ja kertomaan islamin laeista."

Muhammed lähetti joukon miehiä suoraan Adal- ja Qara-heimolaisten ansaan. Eräs näistä miehistä oli Asim.

Asim oli vannonut Jumalalle, ettei enää koskettaisi monijumalaisia, eikä antaisi monijumalaisten koskettaa itseään, sillä he olivat saastaisia.

Umar ibn al-Khattab sanoi kuullessaan ampiaisten suojelleen Asimin ruumista: "Jumala suojeli uskovaista palvelijaansa! Asim oli vannonut, ettei koskettaisi monijumalaisia eikä antaisi monijumalaisen koskettaa itseään niin kauan kuin hän oli elossa. Kun hän kuoli, Jumala suojeli häntä niin kuin hän oli suojellut itseään eläessään!"



*************************************
MITÄ ISLAM TEKEE PERHESUHTEILLE:
*************************************

s.377

Abu Sufyan meni tapaamaan Jumalan lähettilästä. Hän meni ensimmäiseksi tyttärensä, Jumalan lähettilään puolison Umm Habiban luo. Kun hän aikoi istahtaa Jumalan lähettilään vuoteelle, Umm Habiba kääri sen pois ja siirsi syrjään.

Abu Sufyan kysyi: "Tyttäreni, en ole varma, tahdoitko sinä siirtää vuoteen pois, jotta minä en koskisi siihen vai jotta se ei koskisi minuun." Umm Habiba vastasi: "Se on Jumalan lähettilään vuode ja sinä olet saastainen monijumalainen, enkä tahtonut sinun istuvan sillä!"

Abu Sufyan huudahti: "Kautta Jumalan, tyttö, sinäpä olet heittäytynyt pahaksi lähdettyäsi luotani!"


s.306

Ali jatkoi: "Niinpä minä kutsun sinua Jumalan, Hänen lähettiläänsä ja islamin luo!"
Amr vastasi: "Sitä minä en tahdo." Ali huusi: "Sitten minä kutsun sinua kaksinkamppailuun jalan!" "Miksi, serkku-hyvä?" kysyi Amr. "Kautta Jumalan, en minä sinua tahdo tappaa!" Ali vastasi: "Mutta minä, kautta Jumalan, tahdon tappaa sinut!"



**********************
Muhammad the pedophile:
**********************

Paitsi ryöstelyn ja tappamisen alalla, Muhammad kunnostautui myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön alueella:

s.454

Jumalan lähettilään vaimoja, joita kutsuttiin Uskovaisten äideiksi, oli yhdeksän:
A'isha bint Abi Bakr
Hafsa bint Umar ibn al-Khattab
Umm Habiba bint Abi Sufyan ibn Harb
Umm Salama bint bint Abi Umayya ibn al-Mughira
Sauda bint Zama'a
Zainab bint Jahsh ibn Ri'ab
Maimuna bint al-Harith ibn Hazn
Juwairiya bint al-Harith ibn Abi Dirar
Safiya bint Huyai ibn Akhtab

Kaikkiaan Jumalan lähettiläällä oli kolmetoista vaimoa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Khadija bint Kguwailid. Hän synnytti Jumalan lähettiläälle kaikki hänen lapsensa lukuun ottamatta Ibrahimia (lapsena kuolleen Ibrahimin äiti oli Maria Koptilainen, joka oli Jumalan lähettilään jalkavaimo, eikä häntä siksi mainita vaimojen luettelossa).

A'isha bint Abi Bakrin Jumalan lähettiläs otti vaimokseen Mekassa, kun tämä oli seitsenvuotias. Jumalan lähettiläs saattoi avioliiton täytäntöön Medinassa, kun A'isha oli yhdeksän- tai kymmenvuotias. Hän oli ainoa Jumalan lähettilään vaimoista, joka oli neitsyt.
Jumalan lähettiläs nai myös Zainab bint Khuzaiman, jota kutsuttiin nimellä Köyhien äiti, sillä hän sääli heitä ja oli heille lempeä.
Nämä ovat ne yksitoista, joiden kanssa Jumalan lähettiläs pani avioliiton täytäntöön. Kaksi heistä, Khadija ja Zainab bint Khuzaima, kuoli ennen Jumalan lähettilästä, muut yhdeksän kuolivat hänen jälkeensä.
Lisäksi Jumalan lähettiläs otti kaksi vaimoa, joiden avioliittoa hän ei pannut täytäntöön. Nämä olivat Asma' bint an-Nu'man ja Amra bint Yazid.
Asma'n Jumalan lähettiläs otti vaimokseen, mutta huomasi hänen sairastavan lepraa ja palautti hänet perheelleen lahjan kera. Amra puolestaan oli vasta äskettäin kääntynyt islamiin. Kun hänet vietiin Jumalan lähettilään luo, hän huudahti: "Jumala varjelkoon minua sinulta!" Jumalan lähettiläs vastasi: "Jumalasta turvaa hakeva on loukkaamaton!" Niinpä hän palautti hänet perheensä luo.

**************


s.305

Mu'attib ibn Qushair jopa sanoi: "Muhammad lupasi meille Persian ja Bysantin keisarien aarteet, mutta eihän tässä uskalla enää paskallakaan käydä!" – Toiset tosin väittävät, ettei Mu'attib kuulunut teeskentelijöihin, sillä hän oli mukana Badrin taistelussa.

kysymyksesi on laajaa ja en tiedä kovin paljon kaikesta vastamaan.