Äitini, 63, avioitui keväällä 27v. gambialaismiehen kanssa. Olemme sisarusten kanssa järkyttyneitä. Tämä mies hädin tuskin osaa kirjoittaa tai lukea. Puhuu kyllä englantia mutta ei osoita merkkejä halusta suomenkielen opiskeluun.
Äiti elättää tätä miestä ja vaatettaa hänet. Käy töissä ja yrittää saada rahan riittämään miehen trendivaatteisiin. Mies jää kotiin makaamaan ja herää puolinpäivin. Ei osallistu kotitöihin. Kuulemma kulttuurikysymys.
Fb on paljon naisia kaverina ja uusia tulee. Hilluu kavereiden kanssa illat kaupungilla.
Minullekin iskenyt silmää ja vahingossa kokeillut peppua. Kehuu aina pitkiä hiuksianija selvästi flirttailee.
Aluksi äiti oli paljon onnellisempi. Kävimme heillä syömässä ja yhdessä erilaisissa tapahtumissa... äitini kävi rintaleikkauksssakin miehen takia. Nyt tapaamme harvemmin. Minun mieheni ei voi sietää tätä äidin nuorta miestä juuri flirtin ja epäkunnioittavan käytöksen takia.
Olen huolissani.
Voiko tästä tulla mitään hyvää?
Äiti elättää tätä miestä ja vaatettaa hänet. Käy töissä ja yrittää saada rahan riittämään miehen trendivaatteisiin. Mies jää kotiin makaamaan ja herää puolinpäivin. Ei osallistu kotitöihin. Kuulemma kulttuurikysymys.
Fb on paljon naisia kaverina ja uusia tulee. Hilluu kavereiden kanssa illat kaupungilla.
Minullekin iskenyt silmää ja vahingossa kokeillut peppua. Kehuu aina pitkiä hiuksianija selvästi flirttailee.
Aluksi äiti oli paljon onnellisempi. Kävimme heillä syömässä ja yhdessä erilaisissa tapahtumissa... äitini kävi rintaleikkauksssakin miehen takia. Nyt tapaamme harvemmin. Minun mieheni ei voi sietää tätä äidin nuorta miestä juuri flirtin ja epäkunnioittavan käytöksen takia.
Olen huolissani.
Voiko tästä tulla mitään hyvää?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mitkä seikat saa sinut epäilemään ettei juttu päättyis onnellisesti.
Jos miehille suoraan onni nuoremman rinnalla niin miksi et äidilles samaa sois.
Eipä tuhon osssaa mitttäää sanoa ku ei oooo kokkeemusta asiasta,
---- eipä kehtais lapsiani nuorempaa miestä ottaa rinnalle, huh huh
Siksikökö et pidä, kun miehesikään ei pidä.
Kuunnellaan ja katsotaan, josko oppisi piankin jurottavaksi suomalaiseksi?
Oli miten oli, vaikkei olisi mitenkään, äitisipä päätöksensä tekee.
Mies viellä oppimisen iässä, äitisi voi kouluttaa vanhuuden varaksi hyvinkin.
En pidä nuoresta miehestä siksi, ettei osallistu yhteiseen arkeen. Liehuu kylillä yöt ja flirttailee avoimesti... aluksi oli onnea ja äiti oikein loisti rakkautta. Nyt näyttää surulliselta ja soittaessani on paljon yksin. Mies liehuu jossain yömyöhään.
Ehkäpä kaipaan yhteisiä aikoja ja sitä kun lapseni olivat mummin ilo... tehtiin yhdessä asioita. Se on jäänyt kokolailla pois avioliiton myötä.
Ehkä pelkään äitiäni hyväksikäytettävän. Tai suren entisiä hyviä aikoja...
en tiedä. Haluaisin äidilleni hyvää.
Minkä ikänen olen aloittaja kun täällä 60 palstalla.
olen = olet
Olen 42. Halusin saada näkökulmaa vanhemmilta ja viisaammilta asiaan.
Surullista varmasti sinun silmiisi.Täysin tuntemattomana on mahdoton ottaa kovin syvältä kantaa.
Asioista tietämättömänä, eikö mies olisi kannattunut ennen avioliittoa ottaa koekäyttöön, saattoihan niin ollakin.
Äitinäsi en alkaisi kasvattamaan miestä, kuin lasta, jota en ole synnyttänyt.
Olen myös huolissani siitä, ettei heillä ole yhteistä kieltä. Äitini puhuu ihan perus englantia mutta syvällisempiä eivät kykene keskustelemaan... äitini on aina ollut keskusteluista nauttiva, analyyttinenkin.
En tiedä mikä häneen meni.?
Kiitos kaikille kommentoijille. Kaikesta asiallisesta on tukea ja apua.
Kuka näitä mielikuvitusjuttuja tänne vääntää !!!!!!!!
Voi kun olisikin mielikuvitusta. Meidän perheessä tilanne on totista totta.
Olisin olettanut, että tässä ikäryhmässä vastaukset ja keskustelu olisi ollut asiallista. Kuten aina, yksi mätä omena pilaa koko sadon.
Kiitos Pirkko ja muut asialliset kommentoijat. Otan mielelläni vastaan edelleen vinkkejä ja ajatuksianne.
Joskus se kylmäkin soppa on vaan syötävä, ellei tajua eroa hakea.
Haetko vastauksia omaan oloosi vai äitisi. Olisiko oman ikäluokan neuvot parempia sinulle.!!!!!!!!
Mikä tyyppi sä oikein olet? Hyökkäät ihmisten kimppuun asiattomasti. Tämä ei ole mikään suljettu ryhmä vaan avoin keskustelupalsta. Sinä tuskin voit määritellä minun tarvettani saada vastauksia itselleni. Jos yritän ymmärtää äitiäni niin miksi keskustelisin nelikymppisten kanssa asiasta? Uskomatonta käytöstä ikäiseltäsi ihmiseltä.
Voit laitella niitä huutomerkkejä ihan miten paljon jaksat, itseäsi siinä vain likaat. Kannattaa hieman tutustua nettikirjoittelun eettisiin ohjeisiin.
Totta... ehkäpä mun on vaan oltava saatavilla jos jotain kurjaa tapahtuu. Ehkä tilanne voi tasaantuakin.
Olisin toivonut, että joku samanlaisessa tilanteessa oleva henkilö olisi kertonut omasta tilanteestaan ja olisin löytänyt rauhaa sitä kautta... tuntuu vaikealta, että äitini on etääntynyt myös lapsenlapsistaan. Ihan kun työntäisi omaa perhettään pois.
Itselläni on lapsiani nuorempi mies, suomalainen.
Meillä on tasa-arvo, elämme tahollamme, näemme viikonloppuisin ja lomilla. Ollaan oltu toistakymmentä vuotta yhdessä kaikki miehen vapaat. Hän käy töissä ja asuu kaempana.
Äitisi hullantui nuoremman miehen energisyyteen, kyllä hän järkiintyy ennemmin tai myöhemmin.
Itsekin passasin miestä alkuun ja ostelinkin kaikenlaista. sitten ajattelin että loppukoon suhde, en ala piiaksi enkä ylläpitäjäksi, miehellä on hyväpalkkainen työ.
Ei suhde loppunutkaan, hän maksaa puolet kuluista, saan jopa kalliita lahjojakin.
En silti osaa sanoa tulevaisuudesta mitään, osanneeko kukaan mitään varmaa.
Kiitos, että kerroit omasta elämästäsi. On ihanaa kuulla, että olette löytäneet tasapainon suhteessanne.
Miten lapsesi suhtautuvat asiaan? Tai oletko kohdannut ennakkoluuloja?
Mietin viestisi luettuani, että miten oma suhtautumiseni muuttuisi, jos mies olisi suomalainen. Ehkä en pelkäisi niin paljon hyväksikäyttöä... oleskelulupa-avioliittoa jne... taas tuli lisää ajateltavaa. Kaikkea hyvää teidän suhteeseenne.
Eihän lapset varmasti pitäneet aluksi.
Sopeutuivat ihmeen nopeasti. Pärjäävät keskenään, en muuta heiltä odotakaan. Kai sekin auttoi kun näkivät että mies oli minulle aina kunnioittava ja avulias.
Lapset asuvat kaukana, aina kun tulevat käymään he ovat etusijalla, myös lapsenlapset.
Mies tietää kuinka suhtaudun ja kunnioittaa sitä.
Avioliitoista kariutuu suuri osa vaikka ikäeroa ei olisikaan, pitää ottaa se minkä elämällä on annettavaa, väliaikaista kaikki on täällä.
Uskon että äitisi tekee ratakaisunsa melko nopasti, ei täällä suomessa nainen suostu miehen palvelijaksi ja elättäjäksi kovin pitkään jos miehellä ei ole muuta annettavaa kuin nuoruutensa.
Ja miten sinun kommenttisi liittyy aloittajan aiheeseen?
Luulisi, että tämän ikäluokan ihmiset olisivat valmiita keskustelemaan ko. aiheesta.
Yksi ystäväni kollega solmi avioliiton .samanlaisessa tilanteessa. Hän halusi tarjota nuorelle miehelle uudenlaisia mahdollisuuksia. Mies toimi korrektisti ainakin ensimmäiset vuodet järvi-Suomen kaupungissa.
Ehkä äidin pitäisi määritellä rajoja miehelleen. Onko äiti muistanut tehdä avioehdon liittoa solmitessaan? Jos on ehto, saattaisin suositella eroa, ellei mies paranna tapojaan. - Onko mies ollut kyllin kauan Suomessa, jotta karkotusuhka ei pelota?
Ehdotus: Hulttiomies pihalle kasvamaan, ellei hän saisi puolta omaisuudesta erottaessa.
En usko pätkääkään puheisiisi.!!!!
Mulle kertoi yksi työkaveri (nuori nainen vähän päälle komekymppiä) samanlaisesta tapauksesta. Hänen vanhempansa olivat olleet oliko se nyt hopeahäämatkalla Barbadoksella ja rouva oli rakastunut paikalliseen nuoreen rastapoikaan ja tuonut sen mukanaan Ruotsiin. Vanhemmille tuli tietenkin ero, isä muutti ulos ja äiti instaloi rantaleijonan heidän taloonsa Uppsalan lähelle. Tytär oli hyvin katkera, sanoi että mies ei osaa eikä viitsi tehdä mitään, ei siivoa, ei laita ruokaa, ei aja autoa, ei opettele ruotsia ....istuu vain koneen edessä ja pelaa pelejä kaiket päivät.
Kommentoin tätä aikaisemmin ja joku valopää sanoi että ei se rouva tuonutkaan mukanaan sitä miestä siivoamaan, laittamaan ruokaa......jne.
Tästä on nyt mennyt jo jokunen vuosi ja en tiedä mikä on tämänhetkinen tilanne, onko nuori urho löytänyt rikkaamman emännän vai jopa kiintynyt vanhaan rouvaan ja tekee edelleenkin hänet onnelliseksi.
Ymmärrän kyllä huolesi.
Kiitos myötätunnosta.
Kannattaako minun ottaa huoleni äidin kanssa suoraan puheeksi? Äitini kyllä tuskastuu aiheesta. Hänen mielestään osaa jo tuohon ikään elää elämänsä. Tottahan se onkin... mutta esim. Lastenlasten etääntymisestä haluaisin sanoa. He kaipaavat mummia. Lisäksi haluaisin sanoa, et oon aina olemassa vaik mitä tapahtuu... niinku äitini on tukenut mua aina.
Olen myös kokenut olevani huono tytär kun en osaa pyyteettömästi iloita äitini onnesta. Isäni on kuollut kun olin 12v. Sen jälkeen äidillä ei ole ollut virallisesti miestä. Äitini sanoi aina, et hän sai kokea elämänsä rakkauden eikä halua ketään siihen isän tilalle. Oltiin aina hyvä tiimi ja tosi tiivis perhe.
Kyllä minä ottaisin asian esille äitini kanssa, etenkin että lapsenlapset tarvitsevat kyllä mummoaan ja uskonkin että jonkinlainen kompromissiratkaisu löytyisi.
Äitisi on varmaan oikeassa siinä että hän on jo päässyt ikään missä osaa tehdä omat valintansa ihan itse ja minulla on myös tytär joka on ohjaillut sulhaskandidaatteja ovelle, koska (mieheni ja lasteni isä kuoli kun lapseni olivat vain 6 ja 7 ) hänen isukkinsa paikkaa ei ota kukaan. No, vuodet menivät ja tytärkin varttui aikuiseksi, kypsyi ja ymmärsi että äiti ei ole onnellinen yksin.
Diplomaattisesti asiaa on lähestyttävä ja anna ajan kulua: mies kyllä näyttää tapansa ennen pitkää. Todennäköisesti äitisi aikuisena naisena on ottanut tietoisesti sen riskin että mies lähtee omille jäljilleen ennen pitkää tai palaa takaisin. Eli hän nautti onnestaan niin kauan kuin sitä kestää. Suo se hänelle.
Äitisi on hullaantunut ja se yleensä menee ohi.
Kerroit, että alkanut etääntyä lapsista.
Olisikohan niin, että hullaannus alkaa helpottaa ja ajatukset muuttua.
Huomaa, että arki on tullut eikä se olekaan sitä ihanuutta mitä kenties kuvitteli.
Ehkä häntä on ruvennut tilanne hävettämään, kun huuma haihtuu.
Joka tapauksessa valinta oli äitisi. Jokaisen on itse elettävä oma elämänsä.
Ajattelen, että voit olla ikäänkuin kuulolla, jos äitisi kaipaa jossain vaiheessa apua, pulmia saattaa tulla. Kertomuksesi perusteella niitä saattaa jo olla, ehkä etääntymiseen on sekin syy, että äitisi haluaa salata asioita.
Näin, kun sivusta katsoo, on vaikea kuvitella, että liitto tulee kestämään.
Kiitos kaikille kommenteista!
Sain paljon tukea ja voimaa malttaa vielä hetken. Ehkä jouluna kerronkin vain kuinka mukavaa on olla yhdessä ja että ikävä on ollut kaikilla kova. Myös lapsenlapsilla. Tänään taidankin soittaa vain hyvänyön puhelun ja olla utelematta mitään erityistä.
Olette kultaisia kun autatte.
Olen onnellinen äitisi puolesta. Hänellä on ihana tytär tukenaan.
Onnea toivon äidillesi ja viisautta sinulle tytär, ettet sotkeutuisi äidin elämään liiaksi.
Äidilläsi on oikeus päättää omasta elämästään kuten sinullakin omastasi.
Emme me ole kultaisia, vaan hyvin arkipäiväisen harmaita äitisi ikäsiskoja ja -veljiä,
jotka eivät sallisi kaltaistesi tyttärien puuttua elämäämme.
Täältäkö niitä bumstereita löytyy?
Hakulomake:
http://sinkkutreffit.fi/deitti/bumsteri/
Tässä keskustelua bumstereista.
http://www.naimisiin.info/yhteiso/topic/96131-gambia/