Kuinka todellinen Jeesus teille on?

Kuuleppas, kyllä kun synti painaa mieltä, niin kyllä sitä rukoilee, ainakin minä rukoilen Jeesukselta, että antaisi anteeksi...vaikka enemminkin rukoilen, että antaisi voimaa ja rohkeutta panna se pois...(ts.pyytää evankeliumia)...Itse rukoilen päivittäin ja se ei välttämättä ole sellaista, että hiljentyisin johonkin huoneeseen, vaan vaikka koululuokassa, linja-autossa, kotiaskareissa, ihan missä vaan minä rukoilen ja huokaan Hänen puoleensa...Ei uskoa voi mitata rukouksien määrällä, eikä niiden sisällölläkään. Mutta vanhurskaan rukous on totinen.

Rukous on puhetta Jumalan kanssa. Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan, sillä tavoin kuin parhaaksi näkee(elämän johdatus). En minä ainakaan koe mitään konkreettista yhteyttä ylöspäin (kuulisin ääniä, näkisin näkyjä tai tuntisin jotain fyysisiä tuntemuksia).

Rukouksessa voi pyytää voimaa laittaa nimellistä syntikuormaa pois. Synnit pyhkii pois Jumala Pyhän henkensä kautta, siksi Pyhän Hengen lähettiläs tarvitaan paikalle.

Johanneksen evankeliumi, 13.luku

10. Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".
11. Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat".
12. Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?
13. Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.
14. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.
15. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.

Joskus nuorempana rukoilin paljonkin, mutta nykyään ei kiinnosta enää rukoilu.
Vaimon kanssa ei olla rukoiltu koskaan .

Anteeksi on kyllä pyydelty lukemattomat kerrat.
Ainoa rukous on lasten iltarukous ja sekin äitin ja lasten kesken.
Samanlaista se oli lapsuudessakin, että isä ei rukoillut eikä pyydellyt anteeksi.
Isä oli aina oikeassa.

Olin kerran eksynyt marjareissulla ja kun kaikki muu toivo oli mennyt, jäi rukous ainoaksi keinoksi selvitä eteenpäin.

Oli paahtava helle ja juomat sekä eväät oli loppuneet.
Kuivan kesän johdosta purot oli kuivuneet, eli vettä ei ollut helppo löytää.
Heinäkuun ilta vaipui mailleen ja olin jossain erämaan suolla.
Siihen aikaan ei ollut vielä kännykkää.
Tavallisesti minulla oli kompassi ja kartta, mutta ei sillä kertaa niitäkään.

Olin nääntynyt ja en jaksanut kävellä enää.
Sankossa olevat hillat eivät maistuneet, kun halutti suolaista.
Rukoilin siis maaten selällään katse kohti taivasta.
Olin puoliunessa ja heräsin vilun puistatuksiin.

Lähdin jatkamaan matkaa raitistuneessa yön ilmassa.
Nousin korkealle vaaran laelle ja sieltä näkyi kaukainen järvi ja sen likellä taloja.
Lähdin nyt kulkemaan tuohon suuntaan.
Mutta kun laskeusin vaaran päältä, eksyin uudestaan ja suuntavaisto tiheikössä meni taas sekaisin.
Rukoilin uudestaan ja jatkoin taas.
Tulin jollekkin metsäautotielle ja talsin tietä jonkun matkaa, kun takaani lähestyi auto.

Huidoin ja sain auton pysähtymään.
Kerrottuani olleeni eksyksissä myös autossa olevat mies ja nainen kertoivat samaa.
Matkaa oli niin pitkästi, että ellen olis päässyt auton kyytiin, olisin saanut kävellä aamuun asti.

Ei seuroissa koskaan rukoilla muuten kuin vain puhujan alku ja loppurukoukset.
Helluntailaisten parissa rukoiltiin kaikki yhdessä ja vuorotellen.
Rukoileminen lestadiolaisuudessa on jotenkin pinnallista.
Muissa uskonnoissa saatetaan olla polvillaan ja kukin ääneen vuorollaan rukoilla.
Rukoilua ei esim. iltakylissä harrasteta ollenkaan.
Esim. ruokarukousta ei meillä ole koskaan ollut.
Kansakoulussa 1960 luvulla oli aamuhartus rukouksineen ja samoin ruokarukous.
Liekö kouluissa enää edes päivänavausta, jollaiseksi aamuhartaus muuttui 1980 luvun kouluissa.

Puhuja rukoilee yleensä taivaan isää puheensa alussa ja lopussa, mutta päättää rukouksensa sitten Jeesuksen nimeen.
Esim. helluntailaisuudessa korostetaan Jeesusta enemmän kuin Jumalaa.
Meille on syöpynyt mieliin, että yksin ei voi Jeesukselta pyytää syntejä anteeksi.
Yksi on välimies ihmisen ja Jumalan välillä ja se on Jeesus sekä toinen uskovainen.

En jaksa uskoa, että selviän yksin synneistäni ilman toista uskovaista.
Olisko niin, että jotkut sellaiset synnit, jotka ovat tehty vain Jumalaa vastaan, voi häneltä suoraan pyydellä anteeksi. Esim. itsetyydytys, television katselu, tanssiminen jne.