Päästä se ikävä purkautumaan niin helpottaa. Ota yhteyttä häneen vaikka olisit varattu. Silloin alkaa pelottaa, kun hän vastaakin. Mietit että kelpaatko enää, oletko muuttunut liikaa, rupsahtanut ja kulahtanut. Yhtäkkiä et enää tahdokaan juosta hänen luokseen vaan ajatus kääntyy omaan kotiin, siihen joka siellä odottaa, vaikka hän onkin kasvanut sinusta kauemmas. En taidakaan uskaltaa, siksi otin askeleen taaksepäin. Ei kumpikaan meistä taida pystyä kertomaan mitä tuntee, sillä pelko on, että toinen tunteekin vähemmän. Heitin pallon sinulle, tuskin enää heität sitä takaisin.
Palloleikkejä
Pakenen
23193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En heitä takaisin. Tällä pallollaon kiva heittää koreja. Tosi hyvä pallo!
Kiitti pallosta!
Pelaat padelia yksin.
Kavereiden kans pelataan katukorista iltasin.
Ei joukkue pelejä yksin pelata.
Uusi tieto.
no sit oot ihan helevetin tyhymä jos tota et tienny.
koska ei ole ikävä ja koska kaikki on hyvin. Tässä mitään kauemmas olla kasvettu :)
Olisipa hienoa jos ei olisi ikävä ja kaikki olisi oikeasti hyvin, siis molemmilla. En voi sille juuri nyt mitään, että minulla kuitenkin on ikävä pois kotoa toisen luo.
Olen mäkin ikävän suossa rämpinyt ja osaan samaistua. Mutta Luojan kiitos aika auttoi, vaikka meinasin uskoni siihen ajan auttamiseenkin jo menettää. Voimia sulle!
Kiitos. Eihän siinä muu kuin aika auta ja on auttanutkin. Mutta tää on vähän niinkuin syöpä, joka uusiutui ilman mitään näkyvää syytä. Tai onhan siihen syy, ja se syy löytyy omasta itsestä ja siitä, miten toiveet ja todellisuus ei kohtaakaan. Ja se ajatus lähtee vaeltamaan sinne, missä aika on kullannut muistoja jo aivan naurettavan paljon. Ohihan tämä menee todennäköisesti uusiutuakseen taas sopivan ajan kuluttua. Mutta kyllä se silti kirpaisee.
Aika paha :(
En muutakaan keksinyt tätä kuvaamaan. Tää ikävä on sellainen, jonka luulin jo hävinneen ihan kokonaan juuriaan myöten. Mutta ilmeisesti jotain oli jäänyt jonnekin, kun se yhtäkkiä taas puski esiin kovempana kuin koskaan. Enkä tiedä miten tässä käy, sillä ikäväni kohteen kanssa olen ollut yhteydessä, en siis jäänyt vain haikailemaan. Ja nyt pelottaa, tekee mieli perääntyä ennenkuin hän taas satuttaa minua.
Kyllä siinä niin käy että jutella voitaisiin, tavata, olla kavereita, ihminen ihmiselle. Jos molemmilla olisi siihen tarvetta ja uskallusta, positiivista, rakkaudellista, toisen ja itsen hyväksyvää elämäniloa.
Itse voin päättää vaan omasta puolestani. Minä aijon nauttia kyydistä täysin siemauksin.
noin jonkun kanssa. Hienoa jos sinussa on nuo kaikki sanomasi asiat, minä en niitä löytänyt etkä niitä näyttänyt minulle etkä halunnut tavata etkä puhua.
Ihminen ihmiselle, sitä olisin kanssa toivonut.
mitä hohottamista on elämän hienoimmissa asioissa? vai se että kertoo ja hokee niitä taivaan tuuliin?? en ymmärtänyt vai oliko pilkkaa?
kaikkia ja oletko sellainen ollut hänelle, siis sille oikealle ihmiselle? Mielestäni tärkein kohta oli tuo ihminen ihmiselle.
Minäkin olen jo noussut siihen kyytiin, mutta tuntuu että ajetaan pimeää tietä ilman valoja vastaantulijan kaistalla. Hyvää matkaa.
Sinä ja minä ollaan " samalla puolella" eli meidän kohteet on niitä jotka eivät ole tajunneet.
Jotkun eivät vain tajua että kaikki on selvitettävissä, jos on lähimmäisenrakkautta. Kukaan ei ilman sitä täällä ole onnellinen pitkään. Rakkaus on rajatonta. Jotkut ei tietty tajua sitä ikinä, kuin joku osa puuttuisi sieltä moottorista. Vaikeepa on tyhjästä nyhjästä.
Tämä vastaus siis vastaukseen jonka mulle kirjotit.
En ollut hänelle täysin ihminen ihmiselle siinä mielessä että tein virheen puoliksi tahallaan koska pelkäsin ja ajattelin että tosirakkaus ja kohtalo kestää sellaisen. Toisaalta ihminen ihmiselle on juuri sitä että voi tehdä virheitä. Joten kuka tietää oliko tämä reittini parempi. Vai onko reitti vielä avoinna.
mut ohi meni.
äläkä hohottele nolosti täällä, ikävän kuvan sai, pilkallisen.
Toivon ettei se, jota minä ikävöin tehnyt virhettä tahallaan. Se virhe nimittäin maksoi meidän yhdessä olemisen verran. Kun hän kokeili voisiko virhettä korjata, oli minulla jo toinen, eikä hän halunnut tulla väliin. Nyt meillä molemmilla on joku toinen ja silti samassa kyydissä istutaan taas ja todennäköisesti meillä molemmilla on paha olla, sillä meidän pitäisi keskittyä kyyditsemään niitä, jotka olemme valinneet, ei toisiamme.
Teillä on todella kaikki mahdollisuudet, usko pois. Sellaista valintaa ei nimittäin ole että ollaan vain puoliksi elossa.
Minä tein sellaisen virheen, koska en tiennyt että henkilö on niin lyhytjänteinen. Pidin häntä täydellisenä, joka ymmärtää kaiken. Koska olin hulluna rakastunut. Menin ihan sekaisin ajatusteni kaa. Mietin, että jos teen näin niin tapahtuuko näin ja jos teen niin niin tapahtuuko niin. Lopulta tein sen "väärän" valinnan.