Olen eroamassa naisesta, jossa minusta narsistisia piirteitä. Ero kakkosen voi laittaa joulukuussa. Varon kyllä lyömästä narsimi-korttia pöytään. Usein kun ero tulee, syytetään kumppania helposti narsistiksi.
Mutta miltä kuulostaa: Olen ollut alussa maailman ihanin mies, seksi on ollut loistavaa ja se onkin ollut asia, joka meitä näinkin kauan yhdessä piti.
Kaikki on tehty kuten hän on oikeaksi nähnyt, koska hän on omasta mielestään järkevä.
Lisäksi hän on tarvinnut minua apuna muutoissa yms. Kun on saanut arkensa rullaamaan, olen muuttunut tylsäksi. Liian erilaiseksi ja minun mielipiteeni ovat vääriä, jos ne sattuvat eromaan hänen mielipiteistään.
Jostakin syystä hän haluaa yllä pitää ns. ystävyyttä, vaikka käytännössä olemme eronneet.
Olen ajatellut, että siltä varalta, että voisi vielä jotenkin minusta hyötyä. Osaa vedellä oikeista naruista. Tekee upeita ruokia, kutsuu minut joskus viimeisen päälle laitetulle illalliselle ja päälle seksiä, joka on kieltämättä hienoa hänen kanssaan.
Hän ei ole koskaan arvostanut minun saavutuksiani, olen taiteellinen, kirjallisesti lahjakas. Hän ei ole kertaakaan ollut kiinnostunut edes lukemaan, mitä olen joskus väsäillyt. Muutkin saavutukseni ovat olleet -ei mitään-.
Sen sijaan hän korostaa mm., kuinka hän oli vanhemmalla iällä hankittuaan ammatin kurssinsa paras. Häntä on aina kehuttu työssä, man kertomansa mukaan. Hänen ystävänsä ovat fiksuja ja järkeviä, toisin kuin minun, rahvasta, tylsiä.
Lisäksi hän kuvittelee omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Osaa ennustaa, näkee enneunia, joita tulkitsee sitten oman mielensä mukaan itselleen parhain päin.
Kun tehtiin lopullinen eropäätös kysyin häneltä, onko hän ikinä katunut minulle sanomiaan ilkeyksiä, tai vastaavia. Vastaus oli. "En". Hänhän on vain sanonut totuuden. Lisäksi taakse päin kun muistelen, koskaan en kuullut hänen pyytävän anteeksi, vaikka tosiaan riidellä osasi ja haukkua minua ja sukulaisiani. Itse riitojen jälkeen yritin sopia ja pahoittelin malttini menettämistä, mutta hän ei tullut vastaan siten, että olisi sanonut hänessäkin olleen edes vähän vikaa.
Aika laiha sopuhan tuolla lailla tulee, kun toinen ei todella ole, kuten otsikossa kirjoitin "koskaan väärässä"
Olisiko vaimo täys- puoli-, tai edes osanarsisti?
narsistista persoonallisuushäiriötähän ei siitä kärsivä itse tunnista. Eikä sinänsä sellaisen henkilön syy, eikä vika.
Hankala on elää kuitenkin kaikkitietävän ja hallitsevan ihmisen kanssa.
kaiken lisäksi hän eron jälkeenkin on ohjeistanut minua, miten minun pitää elää yksityiselämässäni, mistä hakea seuraa ja millaista. Eihän se nyt helvetti hänelle enää kuulu.
Mutta vaikea on päästä irti, kun hänellä on keinonsa olla mitä hurmaavin halutessaan. ja tietää, millä keinolla minut olisi helppo saada pikkusormen ympärille. Mutta nyt lähden.
Mutta miltä kuulostaa: Olen ollut alussa maailman ihanin mies, seksi on ollut loistavaa ja se onkin ollut asia, joka meitä näinkin kauan yhdessä piti.
Kaikki on tehty kuten hän on oikeaksi nähnyt, koska hän on omasta mielestään järkevä.
Lisäksi hän on tarvinnut minua apuna muutoissa yms. Kun on saanut arkensa rullaamaan, olen muuttunut tylsäksi. Liian erilaiseksi ja minun mielipiteeni ovat vääriä, jos ne sattuvat eromaan hänen mielipiteistään.
Jostakin syystä hän haluaa yllä pitää ns. ystävyyttä, vaikka käytännössä olemme eronneet.
Olen ajatellut, että siltä varalta, että voisi vielä jotenkin minusta hyötyä. Osaa vedellä oikeista naruista. Tekee upeita ruokia, kutsuu minut joskus viimeisen päälle laitetulle illalliselle ja päälle seksiä, joka on kieltämättä hienoa hänen kanssaan.
Hän ei ole koskaan arvostanut minun saavutuksiani, olen taiteellinen, kirjallisesti lahjakas. Hän ei ole kertaakaan ollut kiinnostunut edes lukemaan, mitä olen joskus väsäillyt. Muutkin saavutukseni ovat olleet -ei mitään-.
Sen sijaan hän korostaa mm., kuinka hän oli vanhemmalla iällä hankittuaan ammatin kurssinsa paras. Häntä on aina kehuttu työssä, man kertomansa mukaan. Hänen ystävänsä ovat fiksuja ja järkeviä, toisin kuin minun, rahvasta, tylsiä.
Lisäksi hän kuvittelee omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Osaa ennustaa, näkee enneunia, joita tulkitsee sitten oman mielensä mukaan itselleen parhain päin.
Kun tehtiin lopullinen eropäätös kysyin häneltä, onko hän ikinä katunut minulle sanomiaan ilkeyksiä, tai vastaavia. Vastaus oli. "En". Hänhän on vain sanonut totuuden. Lisäksi taakse päin kun muistelen, koskaan en kuullut hänen pyytävän anteeksi, vaikka tosiaan riidellä osasi ja haukkua minua ja sukulaisiani. Itse riitojen jälkeen yritin sopia ja pahoittelin malttini menettämistä, mutta hän ei tullut vastaan siten, että olisi sanonut hänessäkin olleen edes vähän vikaa.
Aika laiha sopuhan tuolla lailla tulee, kun toinen ei todella ole, kuten otsikossa kirjoitin "koskaan väärässä"
Olisiko vaimo täys- puoli-, tai edes osanarsisti?
narsistista persoonallisuushäiriötähän ei siitä kärsivä itse tunnista. Eikä sinänsä sellaisen henkilön syy, eikä vika.
Hankala on elää kuitenkin kaikkitietävän ja hallitsevan ihmisen kanssa.
kaiken lisäksi hän eron jälkeenkin on ohjeistanut minua, miten minun pitää elää yksityiselämässäni, mistä hakea seuraa ja millaista. Eihän se nyt helvetti hänelle enää kuulu.
Mutta vaikea on päästä irti, kun hänellä on keinonsa olla mitä hurmaavin halutessaan. ja tietää, millä keinolla minut olisi helppo saada pikkusormen ympärille. Mutta nyt lähden.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noita riittää. Narsismin oireisto on kuitenkin pitempi. Oletko googlettanut? Narsisti ei tapaa elää vuosia omassa onnessaan, vaan todellisuudessa hänen varsinainen itsetuntonsa on erittäin heikko ja olematon. Narsisti on impulsiivinen. Yllättävä agressiivisuus käsittämättömistä syistä laittaa kanssaeläjän nousemaan varpailleen.
Narsistilla on tapana myös systemaattisesti viedä uhrinsa itsetunto kokonaan, joka aiheuttaakin osaltaan sitä kuuluisaa riippuvuutta, jonka vuoksi uhri ei pääse helposti eroon narsistista. Uhri kokee itsensä niin heikoksi ja huonoksi lopulta, että ei usko enää kelpaavansa kenellekään eikä mihinkään.
Aloittaja kirjoittaa kauniisti niistä asioista, joista itse olen kirjoittanut huomattavasti karkeampaan sävyyn ex narsistimiehestäni.
Lue näitä sivuja, mitä tänne on kirjoitettu. Voit yllättyä miten samankaltaisia ne ovat vaikka ovatkin suurin osa naisten kirjoituksia.
Nimimerkki Masa18 kirjoittaa ex narsistinaisestaan. Etsi hänen kirjoituksia.
Narsistista on yllättävän vaikea päästä irti. Hän ensin hurmaa, sitten latistaa uhrinsa, mutta osaa kuitenkin pitää saaliinsa satimessa. Keinoja löytyy. Nostaa latistamaansa uudelleen ylös. Antaa toivoa. Ja sitten sama alkaa uudelleen.
Narsisti imee itselleen voimaa uhreistaan kuin vampyyri, tai hämähäkki. Erona, että hämähäkki tappaa, vampyyrikin kai?
Onko uhreille tukiryhmiä?
"Onko uhreille tukiryhmiä?"
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tukea/
http://www.narsistienuhrientuki.fi/auttavat_tahot/
Tiedättekö mistä saatte hupia? Lähettäkää narsistille lasipurkillinen hämähäkkejä. Vielä suurempi hupi tulee, kun laitatte näitä lukkeja hänen pöksyynsä. Karvaisia, pitkäjalkaisia, pienempiä...
????? : / : \
Vaikka olisi mikä, niin laita vain ne lukit omiin housuihisi.
Ihan uteliaisuudesta: Liittyykö hämähäkkikammo narsismiin? Omalla narsulla sellainen on?
Miten on koppakuoriaisten laita? Kammoaako niitä myös?
Kammoaa molempia, jos ei saa määrätä, millä tavalla ne elämäänsä elävät.
Te molemmat tunnutte arvostavan eri asioita. Toisella on vahvempi itsetunto ja toinen on käytöstavoiltaan määräävämpi.
Te olette liian erilaisia-- ei näe tekstin perusteella muuta.
Yhteydenpidot voi olla katsomista onko toinen jotenkin muuttunut.
Niin. Voi olla noinkin.
Aika näyttää. Mutta minusta meillä molemmilla vahva itsetunto.
Tuo erilaisuus, josta kirjoitit, kai se suurin kompastuskivi?
Harmi, ettemme löytäneet sitä oikeaa harmoniaa, jolla parisuhde toimisi.
Ehkä kaksi narsua kohtasi toisensa? Minä yritin enemmän antaa periksi, mutta narsuuteni esti olemasta alistettu. Siksi varmaan eroamme?
Parempi kai näin, kuin käydä loppuelämä valtataistelua.
Harmi sikäli, että niin paljon hyvää kaksi narsistia kokivat yhdessä. Kumpikaan ei loppupelissä antanut periksi.
Hieno pari oltiin. Ja kokemukset, nehän kasvattavat ja opettavat.
"Ehkä kaksi narsua kohtasi toisensa? Minä yritin enemmän antaa periksi, mutta narsuuteni esti olemasta alistettu. Siksi varmaan eroamme?"
Kaikki ei ole narsua mikä liikkuu...
Se on ihmisyys, mikä estää olemasta alistettu.
Entinen puolisosi kuulostaa ihan tyypilliseltä mustavalkoiselta ihmiseltä.
Kirjoituksesi perusteella oma egosikaan ei ole mitenkään poikkeuksellisen huono...
Kirjoituksen perusteella voi aika suurella todennäköisyydellä sanoa, ettei hän ole narsisti...mutta se ei ole varmaan olennaistakaan.
Tärkeämpi kysymys on se, miksi sinä haet edelleen oikeutusta erollesi, päähän taputusta..."hyvä poika, teit oikean ratkaisun"?
Mikään tekstissäsi ei viittaa narsismiin.
Ota selkoa siitä, mitä narsismi on.
Omat mielipiteet ovat toki sallittuja.