Katoan paikalta energiani muuttuessa hajonneeksi jäämistöni säteilyksi.
Merkiksi siitä, että tässä olin, elin odottaen sinua.
Kaikki ylijäämät, turhat, käyttökelvottomat,
joko arkistoidaan tai tuhotaan.
Mitään jälkeä en jättänyt aikakirjoihisi,
elämäsi ohittaessaan minut kuin tsunami
liuuttaen sydämeni mannerlaattojen puolikkaat limittäin
nostaessaan rakkauden kaipauksen esirippua.
Maasta sinä olet tullut,
maaksi sinä olet jälleen tuleva.
Hienoksi tuulen nostattamaksi auringon
paljastamaksi leijuvan kuivaksi pölyksi
hajosivat unelmani.
Ylös leviten, häviten, raapien
jokainen hiukkanen eroosion terävillä reunoillaan
kovertaen maatani avonaisiksi haavoiksi,
joiden kanjoneissa kivun laavan hehku
polttaa sisintäni.
Eikä maani tule olemaan enää koskaan sama.
Kunnes aamuruskon sarastus
tuo esiin leijuvan pölyn,
kuin krematotiossa palaneen ruumiin tuhka.
Lopulta jähmettynyt laava palsamoiden
auki jääneiden kanjoneiden haavat.
Ja hengittämätön, raskas kalmiston hiljaisuus
hymisee jatkuvana huminana menetyksen tuskaa
kuolleen maiseman yllä.
Eikä minun maani ole enää koskaan sama.
Merkiksi siitä, että tässä olin, elin odottaen sinua.
Kaikki ylijäämät, turhat, käyttökelvottomat,
joko arkistoidaan tai tuhotaan.
Mitään jälkeä en jättänyt aikakirjoihisi,
elämäsi ohittaessaan minut kuin tsunami
liuuttaen sydämeni mannerlaattojen puolikkaat limittäin
nostaessaan rakkauden kaipauksen esirippua.
Maasta sinä olet tullut,
maaksi sinä olet jälleen tuleva.
Hienoksi tuulen nostattamaksi auringon
paljastamaksi leijuvan kuivaksi pölyksi
hajosivat unelmani.
Ylös leviten, häviten, raapien
jokainen hiukkanen eroosion terävillä reunoillaan
kovertaen maatani avonaisiksi haavoiksi,
joiden kanjoneissa kivun laavan hehku
polttaa sisintäni.
Eikä maani tule olemaan enää koskaan sama.
Kunnes aamuruskon sarastus
tuo esiin leijuvan pölyn,
kuin krematotiossa palaneen ruumiin tuhka.
Lopulta jähmettynyt laava palsamoiden
auki jääneiden kanjoneiden haavat.
Ja hengittämätön, raskas kalmiston hiljaisuus
hymisee jatkuvana huminana menetyksen tuskaa
kuolleen maiseman yllä.
Eikä minun maani ole enää koskaan sama.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaikka
en ole sinulle olemassa
olen tässä
vaikka
maa tulvi kyynelistä
sydämeni puna värjäsi taivaan
rakastan
Kauniisti kirjoitit rakkaudestasi. Kuitenkin niin urullisen koskettvaa, ettei hän tiedä.
hienoa tekstiä.
Vain sydämeni ajatuksia siitä, miltä siitä tuntuu luopua hänestä.
Kumpaakin sattuu niin jättäjää kuin jätettyä.
Aivan varmasti. Eroa sanotaankin pieneksi kuolemaksi. Mutta me emme olleet yhdessä. Tunteemme eivät kohdanneet. Toivoin niin kovasti, että kaikki olisi ollut toisin. Hyvä puoli, ettei hän kärsi.
Ottakaa uusi kierros. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi unelmat hajosivat.
Voisiko silti olla kipinän mahdollisuus?
Minun maani hedelmällisyys, ravinnotta taisteli.
Multani musta syvyys routaantui,
jo ennen kuin viljat puitiin.
Sykkivä sydämeni taisteli, luovutti.
Jokaisella iskullaan, sisälläni
löi kovaa ja armotta.
Hiljaa katsoin, voimattomana tuskaani itkin,
näin miten lämmin vereni rantakiviin pisaroi.
Minun oli niin kylmä,
jäätävän kylmä.
Hienosti kirjoitat. Kirjoitatko runoja ihan muutenkin kuin tänne ? Suosittelisin :) Minä kirjoitan vain joskus tänne, mitä mieleeni tulee. Enkä ole koskaan aikaisemmin niitä kirjoittanut. Vain täällä ollessani, kun tunteet lyövät yli. Tänne voi anonyyminä kirjoittaa tällainen huonompikin kirjoittaja.
Sama täällä. Suoraan kännyllä näpyttelen mitä mieleen tulee. Sanojen kanssa on kiva leikkiä, pitäisi harjoitella enemmän.
Tuo sinun ensimäinen teksti on aika huima! Erilainen ja melko syvällinen.
Oliko se aiempi "Järjen valossa" myös sinun?
Oli, enkä tiedä, oliko se edes runo. Kunhan kirjoitin. Olen laiska harjoittelija. Haluan vain ilmaista tunteitani. Joskus syvien tunteiden edessä tuntuu, etteivät sanat riitä. Silloin kirjoitan jotain, mitä tunnen ja tulee kyseistä tekstiä.
Mutta sinullahan on todella hieno tyyli, taito. Kirjoita lisää, haluan kuulla enemmänkin runojasi :)
Eli jälleen törmäsimme, kirjoitin sinne sen so far so close. Näköjään molemmat vuodetaan sanojamme tänne vuoronperään. :-)
Voiko tuota runoilua niin harjoitella tai ehkä paremmin, kannattaako? Voi olla parempi antaa tekstin tulla sellaisena kuin se on, harjaantumattomana ja siloittamattomana... onpahan erilaista ja omanlaista, vai mitä luulet?
Ahaa, Kävin lukemassa uudelleen runosi. se oli koskettava, koska sain nopeasti tunteestasi kiinni ja elin sen tuntien ne tunteet. Niin, itse haluan kirjoittaa vain pienesti.
Hyvää yötä :)
Kirjoita lisää ihania runojasi
Haluat kirjoittaa pienesti? Nuohan on hienoja tekstejä ja sisältää niin paljon, lisäksi ihailin sinun tapaasi käyttää laajaa sanavarastoa. Jatkahan itsekin samaan malliin!
Hyvää yötä! :-)
Hei taas ! En yllä samanlaiseen kirjoitukseen kuin sinä. Sinun runosi ovat älykkäästi koottuja. Voisin kuvailla tuntein, mitä ajatuksia ne herättvät.
Ajatuksesi toimii kuin mainarin hakku,
joka irrottaa elottomasta kalliosta
häikäiseviä timantteja,
muuttaen ne rakkaudesta eläviksi.
Ja auki kirjoittamasi kultasuonet
virtaavat ihmisten
huokaileviin sydämiin,
saaden heidät toivomaan,
ettet koskaan sammuttaisi
ajatustesi
kultaista virtaa :)
Kauniisti sanottu ja erityisen hienosti kirjoitettu! :-)
Jatka itsekin kirjoittamista, sinun tekstit on hyviä ja niitä on mukava lukea!
Lukemisiin! :-)
turhaa
en tahdo, että minusta jää mitään jäljelle
edes muistoa
miksi pitäisi?
mikä tarkoitus tällä räpistelyllä on?
Sydämesi tuskien äärirajoja uhmaten,
räpistelet kuin siipirikko.
Yön tähdistöön yhä uudelleen kuiskaat,
ihmetellen miksi.
Vastausta en osaa sinulle löytää,
en sitä nähdä voi.
Silti tuulen huokausten mukaan minä laitan,
pienet sanani sinun luo.