Petetty mies

Sami 777

En olisi ikinä arvannut, että pettäminen sattuu näin paljon. tällaisen jälkeen, vie kaiken energian ja romuttaa koko ihmisen. Haluaisin jakaa kokemuksia petettyjen kanssa. Kuinka kauan teillä vei aikaa koota itsenne. Minulle pettäminen oli sokki, se vei ja vie edelleen työkykyäni ja keskittymiskykyni melkein kokonaan. Ei pysty nauttimaan mistään, pelkäsin tätä. Juuri kun elämä näyttää hymyilevän niin kaikki romahtaa, ihan kaikki! On kuin varjo entisestä itsevarmasta itsestään, ulkonäkökin perkele rapistuu kun ei jaksa/kiinnosta pitää huolta syömisistään/treenailusta. Kauankohan kestää saada itsensä ruotuun?!.....

88

2943

    Vastaukset

    • Kun kysyt, niin vastaan, että vuoden päivät se minulla otti. Vuoden päästä pettämisen paljastumisesta sain avioeron voimaan. Siihen asti avioliitto tuntui todella ahdistavalta. Mustaa ja masentavaa oli joka suhteessa, mistään ei löytynyt innostusta. Kävimme yhdessä perheterapiassa, mutta ei siitä apua ollut. Ex-vaimo pyysi jatkamaan, mutta kun luottamus on kerran mennyt nollille, sitä ei saa enää takaisin millään konstilla. Eron jälkeen helpotti, kun sai varmuuden, että huijaaminen on varmasti ohi.

    • Puolen vuoden päästä olin suunnilleen oma itseni. Ahdistus oli vain ajoittaista (ei edes joka päivä) ja ajatukseni olivat menneen sijasta tulevassa. Aloin suunnittelemaan omaa tulevaisuutani ja huomasin, että kävi miten kävi, tulevaisuus on valoisa. Huomasin hakeutuvani ihmisten seuraan ja nauravani vapautuneesti.

      Oli vaikea uskoa, kun ihmiset sanoivat, että aika auttaa, mutta kyllä se niin vaan on. Rämmi rauhassa, kiroile ja itke. Ota vastaan lohdutusta, vuoden päästä tiedät elämästä ja ihmisestä jotakin, minkä tietävät vain selviytyjät.

    • Useampi kuukausi meni minullakin tuossa nyt rämpimässäsi suossa, kaiken kaikkiaan reilusti yli vuosi, ennenkuin piinaavat mielikuvat alkoivat hellittämään.

      Edellisistä vastaajista poiketen, jatkoimme liittoamme, mutta se todella vaati paljon minulta sekä puolisoltani. Terapiaakin. Asiat eivät koskaan ole yksiselitteisiä, vaikka tällä palstalla helposti niin tuomitaankin. Pettäjäpaska pitäisi laittaa menemään, raukka petetty on kaikkein surkein, mikäli ei "uskalla" päättää liittoaan. Jokainen ihminen, jokainen elämä, on omanlaisensa, ei ole vain yhtä oikeaa vastausta ja toimintamallia. Parasta olisi, ettei vihapäissään tee päätöksiä suuntaan eikä toiseen. Menet sitten kohti eroa, tai anteeksiantoa, tie on aina kivinen.

      Ajatukseni ovat luonasi, kyllä se ajan kanssa helpottaa.

      • Itse olen ja elän sinun kaltaistasi tilannetta. Olen vielä tässä suhteessa kiinni, jossa pettäminen tapahtui. Kun haluan uskoa siihen, ettei kaikki tässä maailmassa mene saman kaavan mukaan ja pettäjä voi ottaa virheestään kerralla opiksi. Olen oppinut luottamaan häneen siinä suhteessa, etten kokoajan ole valvomassa hänen menojaan ja tekemisiään, luotan siis siihen, ettei hän petä uudelleen. Enemmänkin pelko kohdistuu ajatukseen jos hän löytää jonkun uuden ja jättää minut tätä kautta tarttuakseen uuteen puhtaaseen suhteeseen ja jättää tämän tarinan kesken.

        Hän puhuu yhteisistä suunnitelmista tulevaisuuden varalle, tämä on mielestäni hyvä juttu. Tässä ihmisessä on kuitenkin jotain hyvin erityistä minulle ja tiedän, että minussa on hänelle jotain taivaallista ainakin ollut. Anteeksiantoa kohti haluan mennä ja uskoa, että tämä kestäisi. Tällä hetkellä tietysti tuntuisi järkevämmältä oman mielenterveydenkin kannalta päästää irti, mutta olen tilanteessa etten halua, enkä pysty.


      • Minäkään en ole eronnut (vielä). Aluksi olin ihan varma, että tästä ei selvitä. Nyt olemme sinnitelleet harkinta-ajan, ja sitä mukaan, kun olen toipunut, on mahdollisuuksienkin määrä kasvanut. Ero ei ole enää ainut vaihtoehto.

        Kannattaa tosiaan antaa aikaa, sillä asiat näyttävät erilaisilta, kun niitä katselee matkan päästä rauhallisesti.


      • Jo helpottaa kirjoitti:

        Minäkään en ole eronnut (vielä). Aluksi olin ihan varma, että tästä ei selvitä. Nyt olemme sinnitelleet harkinta-ajan, ja sitä mukaan, kun olen toipunut, on mahdollisuuksienkin määrä kasvanut. Ero ei ole enää ainut vaihtoehto.

        Kannattaa tosiaan antaa aikaa, sillä asiat näyttävät erilaisilta, kun niitä katselee matkan päästä rauhallisesti.

        Kiitoksia näistä ajatuksista! Välillä tuntuu myös, että vaimoni on se joka tässä on välillä heikommalla jaksamisen suhteen, tapaus satutti häntä paljon. Uskoisin, että tämä asia on myöskin samalla tärkeää ajatellen tulevaisuutta hänen kanssaan. Hän on aidosti ja sydämestään pahoillaan ja tunnusti asian heti, sekä häntä sattuu ajatus irtipäästämisestä mahdottoman paljon.

        Tästä järjettömyydestä kuitenkin olen onnistunut saamaan vähän ajatuksia jo kokoon, matka on varmasti pitkä ja kivinen! Mutta vähän sitä valoa näkyy tunnelin päässä. Takaraivossa on kuitenkin vähän pelkoa siitä jos minä olen se joka loppujen lopuksi jaksaisikin taistella itsensä valmiiksi jatkamaan suhdetta "puhtalta pöydältä" ja vaimolla loppuisi virta tähän hommaan. Se varmasti satuttaisi vielä enemmän jos minä en tekisi lopullista päätöstä jatkamisesta/lopettamisesta. Hän kun kuitenkin tuntuisi kaiken tämän arvoiselta, siksi tässä ollaan vieläkin.


      • Sami 777 kirjoitti:

        Kiitoksia näistä ajatuksista! Välillä tuntuu myös, että vaimoni on se joka tässä on välillä heikommalla jaksamisen suhteen, tapaus satutti häntä paljon. Uskoisin, että tämä asia on myöskin samalla tärkeää ajatellen tulevaisuutta hänen kanssaan. Hän on aidosti ja sydämestään pahoillaan ja tunnusti asian heti, sekä häntä sattuu ajatus irtipäästämisestä mahdottoman paljon.

        Tästä järjettömyydestä kuitenkin olen onnistunut saamaan vähän ajatuksia jo kokoon, matka on varmasti pitkä ja kivinen! Mutta vähän sitä valoa näkyy tunnelin päässä. Takaraivossa on kuitenkin vähän pelkoa siitä jos minä olen se joka loppujen lopuksi jaksaisikin taistella itsensä valmiiksi jatkamaan suhdetta "puhtalta pöydältä" ja vaimolla loppuisi virta tähän hommaan. Se varmasti satuttaisi vielä enemmän jos minä en tekisi lopullista päätöstä jatkamisesta/lopettamisesta. Hän kun kuitenkin tuntuisi kaiken tämän arvoiselta, siksi tässä ollaan vieläkin.

        Minulla oli samoja tuntemuksia. Sanoin heti aluksi, että tämä on kriisi, josta selvitään, mutta puolisoni oli sitä mieltä, ettemme selviä ja etten minä pysty koskaan antamaan anteeksi. Hänelle suhde oli vielä niin roihuava, ettei hänen ollut siitä helppo irrottautuakaan. Miehelläni ei ollut missään vaiheessa aikomus kertoa minulle asiasta.

        Olemme molemmat yllättyneet matkan varrella. Minä olen huomannut, että en voi valita tunteitani ja että epävarmuuden kanssa pystyy elämään. Mieheni yllättyi siitä, että pystyin kuitenkin pääsemään asiasta yli. Hän näyttää myös yllättyneen tunteiden ja kiintymyksen määrästä, jota olen tuntenut ja tunnen edelleen häntä kohtaan, vaikka tiedänkin uskottomuudesta.

        Vielä ei ole mitenkään varmaa, että jatkamme yhdessä. Vielä on monta kantoa kaskessa: monta epävarmaa asiaa. Jos olemme tyytyväisiä rauhalliseen, rentoon, toista kunnioittavaan yhteiseloon, niin jatkamme liittoa. Luulen mieheni kuitenkin kaipaavan suhteen tuomaa ihailua ja intohimoa ja itsekin huomaan joskus haaveilevani, että joku ihailisi ja rakastaisi minua intohimoisesti.


      • Sami 777 kirjoitti:

        Kiitoksia näistä ajatuksista! Välillä tuntuu myös, että vaimoni on se joka tässä on välillä heikommalla jaksamisen suhteen, tapaus satutti häntä paljon. Uskoisin, että tämä asia on myöskin samalla tärkeää ajatellen tulevaisuutta hänen kanssaan. Hän on aidosti ja sydämestään pahoillaan ja tunnusti asian heti, sekä häntä sattuu ajatus irtipäästämisestä mahdottoman paljon.

        Tästä järjettömyydestä kuitenkin olen onnistunut saamaan vähän ajatuksia jo kokoon, matka on varmasti pitkä ja kivinen! Mutta vähän sitä valoa näkyy tunnelin päässä. Takaraivossa on kuitenkin vähän pelkoa siitä jos minä olen se joka loppujen lopuksi jaksaisikin taistella itsensä valmiiksi jatkamaan suhdetta "puhtalta pöydältä" ja vaimolla loppuisi virta tähän hommaan. Se varmasti satuttaisi vielä enemmän jos minä en tekisi lopullista päätöstä jatkamisesta/lopettamisesta. Hän kun kuitenkin tuntuisi kaiken tämän arvoiselta, siksi tässä ollaan vieläkin.

        Jos vaimosi oli oma-aloitteinen ja tunnusti itse pettämisen, teillä on vielä hyvä lähtökohta yhdessä jatkamiseen. Se osoittaa, että hän jatkaisi mieluummin yhdessä kuin lähtisi pois. Kortit ovat nyt sinun käsissäsi. Jos pysyt henkisesti kunnossa jatkamaan suhdettanne, se voi jatkua.

        Usein pettäminen paljastuu petetylle muuta kautta kuin pettäjältä itseltään. Tilanne on silloin vaikea, koska pettäjä usein kiistää tapahtuneen. Ihmisen henkiseen puolustusmekanismiin kuuluu, että pettäjä alkaa tässä tilanteessa loppujen lopuksi tehdä petetystä syypäätä tapahtuneeseen. Minulle petettynä tämä oli se viimeinen pisara, joka teki liiton jatkamisen mahdottomaksi.


      • Jo helpottaa kirjoitti:

        Minulla oli samoja tuntemuksia. Sanoin heti aluksi, että tämä on kriisi, josta selvitään, mutta puolisoni oli sitä mieltä, ettemme selviä ja etten minä pysty koskaan antamaan anteeksi. Hänelle suhde oli vielä niin roihuava, ettei hänen ollut siitä helppo irrottautuakaan. Miehelläni ei ollut missään vaiheessa aikomus kertoa minulle asiasta.

        Olemme molemmat yllättyneet matkan varrella. Minä olen huomannut, että en voi valita tunteitani ja että epävarmuuden kanssa pystyy elämään. Mieheni yllättyi siitä, että pystyin kuitenkin pääsemään asiasta yli. Hän näyttää myös yllättyneen tunteiden ja kiintymyksen määrästä, jota olen tuntenut ja tunnen edelleen häntä kohtaan, vaikka tiedänkin uskottomuudesta.

        Vielä ei ole mitenkään varmaa, että jatkamme yhdessä. Vielä on monta kantoa kaskessa: monta epävarmaa asiaa. Jos olemme tyytyväisiä rauhalliseen, rentoon, toista kunnioittavaan yhteiseloon, niin jatkamme liittoa. Luulen mieheni kuitenkin kaipaavan suhteen tuomaa ihailua ja intohimoa ja itsekin huomaan joskus haaveilevani, että joku ihailisi ja rakastaisi minua intohimoisesti.

        Myös samanlaisesta kriisistä selvinneet ja jo pitkään siinä vaiheessa, että intohimo ja ihailu palautuneet. Löysimme oman keinomme ja kerrasta roihahti. Kannatti uskoa toisiimme ja rakkauteen sekä elää vahvasti eteenpäin. Tietenkin tulee kantoja kaskeen, mutta yhdessä selviämme niistä. Yhdessä olemme jotakin, hyvä tiimi, erikseen emme mitään. Jälkikasvukin oppi, että kriisistä voi selviytyä ja ainut ratkaisumalli ei ole eroaminen.


      • Jo helpottaa kirjoitti:

        Minulla oli samoja tuntemuksia. Sanoin heti aluksi, että tämä on kriisi, josta selvitään, mutta puolisoni oli sitä mieltä, ettemme selviä ja etten minä pysty koskaan antamaan anteeksi. Hänelle suhde oli vielä niin roihuava, ettei hänen ollut siitä helppo irrottautuakaan. Miehelläni ei ollut missään vaiheessa aikomus kertoa minulle asiasta.

        Olemme molemmat yllättyneet matkan varrella. Minä olen huomannut, että en voi valita tunteitani ja että epävarmuuden kanssa pystyy elämään. Mieheni yllättyi siitä, että pystyin kuitenkin pääsemään asiasta yli. Hän näyttää myös yllättyneen tunteiden ja kiintymyksen määrästä, jota olen tuntenut ja tunnen edelleen häntä kohtaan, vaikka tiedänkin uskottomuudesta.

        Vielä ei ole mitenkään varmaa, että jatkamme yhdessä. Vielä on monta kantoa kaskessa: monta epävarmaa asiaa. Jos olemme tyytyväisiä rauhalliseen, rentoon, toista kunnioittavaan yhteiseloon, niin jatkamme liittoa. Luulen mieheni kuitenkin kaipaavan suhteen tuomaa ihailua ja intohimoa ja itsekin huomaan joskus haaveilevani, että joku ihailisi ja rakastaisi minua intohimoisesti.

        Aika sitkeä olet! Onko miehesi suhde vieraaseen kokonaan ohi? Kunnioituksen, arvostuksen ja luottamuksen uudelleen löytäminen on molemminpuolinen asia. Myös sun miehesi pitää aidosti kunnioittaa sua edes sen verran, ettei vieraisiin enää mene.

        Mä olen ollut sun pöksyissäsi. Mulle tuli taisteluolo, en millään halunnut luovuttaa miestäni toiselle naiselle. Kuvittelin rakastavani ja olevani hyvin kiintynyt häneen ja seksiä teki koko ajan mieli hänen kanssaan. Mutta kun aikaa vieri, huomasin, että teeskentelin. Mua oli loukattu ja pahasti. En pystynyt luottamusta mieheeni luomaan enää. Tuli ajanoloon ero. Ja eron jälkeen parin viikon päästä paljastui, että miehen suhde oli jatkunut koko ajan. Pelkkää sananhelinää oli hänen halunsa jatkaa yhdessä. Valehtelua, että rakastaa vain mua. Ja mä hölmö muka uskoin. Toivottavasti sulle ei käy niin.


      • vahvaa elämää kirjoitti:

        Myös samanlaisesta kriisistä selvinneet ja jo pitkään siinä vaiheessa, että intohimo ja ihailu palautuneet. Löysimme oman keinomme ja kerrasta roihahti. Kannatti uskoa toisiimme ja rakkauteen sekä elää vahvasti eteenpäin. Tietenkin tulee kantoja kaskeen, mutta yhdessä selviämme niistä. Yhdessä olemme jotakin, hyvä tiimi, erikseen emme mitään. Jälkikasvukin oppi, että kriisistä voi selviytyä ja ainut ratkaisumalli ei ole eroaminen.

        Hei, jos luet tätä ketjua vielä. Olisi mielenkiintoista kuulla, mikä oli löytämänne keino. En tunne ketään, joka olisi tilanteesta selvinnyt, tai sitten selviytyneet pitävät asian omana tietonaan, joten yksikin onnistumistarina olisi valopilkku.

        Meidänkin kriisistä tietävät vain aikuiset lapsemme. Muiden silmissä olemme hyvin tasapainoinen ja onnellinen pari.


      • näin kävi meillä kirjoitti:

        Aika sitkeä olet! Onko miehesi suhde vieraaseen kokonaan ohi? Kunnioituksen, arvostuksen ja luottamuksen uudelleen löytäminen on molemminpuolinen asia. Myös sun miehesi pitää aidosti kunnioittaa sua edes sen verran, ettei vieraisiin enää mene.

        Mä olen ollut sun pöksyissäsi. Mulle tuli taisteluolo, en millään halunnut luovuttaa miestäni toiselle naiselle. Kuvittelin rakastavani ja olevani hyvin kiintynyt häneen ja seksiä teki koko ajan mieli hänen kanssaan. Mutta kun aikaa vieri, huomasin, että teeskentelin. Mua oli loukattu ja pahasti. En pystynyt luottamusta mieheeni luomaan enää. Tuli ajanoloon ero. Ja eron jälkeen parin viikon päästä paljastui, että miehen suhde oli jatkunut koko ajan. Pelkkää sananhelinää oli hänen halunsa jatkaa yhdessä. Valehtelua, että rakastaa vain mua. Ja mä hölmö muka uskoin. Toivottavasti sulle ei käy niin.

        Olen pahoillani puolestasi. Koetan olla miettimättä menneitä ja katsoa tulevaisuuteen: pahin vaihtoehto on, että jatkamme yhdessä ja vuosien päästä selviää, että mieheni jatkoi koko ajan suhdettaan.

        Sen sijaan, että olisin lähtenyt rakentamaan uutta elämää rehelliselle pohjalle, olisin tuhlannut vuosia valheeseen vielä senkin jälkeen, kun tilanne minulle selvisi.

        Rehellisyys-sana on tämän kriisin myötä saanut aivan uuden aseman sanojen joukossa.


      • Sami 777 kirjoitti:

        Kiitoksia näistä ajatuksista! Välillä tuntuu myös, että vaimoni on se joka tässä on välillä heikommalla jaksamisen suhteen, tapaus satutti häntä paljon. Uskoisin, että tämä asia on myöskin samalla tärkeää ajatellen tulevaisuutta hänen kanssaan. Hän on aidosti ja sydämestään pahoillaan ja tunnusti asian heti, sekä häntä sattuu ajatus irtipäästämisestä mahdottoman paljon.

        Tästä järjettömyydestä kuitenkin olen onnistunut saamaan vähän ajatuksia jo kokoon, matka on varmasti pitkä ja kivinen! Mutta vähän sitä valoa näkyy tunnelin päässä. Takaraivossa on kuitenkin vähän pelkoa siitä jos minä olen se joka loppujen lopuksi jaksaisikin taistella itsensä valmiiksi jatkamaan suhdetta "puhtalta pöydältä" ja vaimolla loppuisi virta tähän hommaan. Se varmasti satuttaisi vielä enemmän jos minä en tekisi lopullista päätöstä jatkamisesta/lopettamisesta. Hän kun kuitenkin tuntuisi kaiken tämän arvoiselta, siksi tässä ollaan vieläkin.

        Olen petetty, ja olin se joka antoi anteeksi. Mieheni vain ei kestänyt jatkaa suhdettamme eli pettäminen kävi hänelle henkisesti liian raskaaksi, ja erosimme. Hän koki ettei ole arvoiseni, ja muutti heti sen naisen luo asumaan....


      • leijonaq kirjoitti:

        Olen petetty, ja olin se joka antoi anteeksi. Mieheni vain ei kestänyt jatkaa suhdettamme eli pettäminen kävi hänelle henkisesti liian raskaaksi, ja erosimme. Hän koki ettei ole arvoiseni, ja muutti heti sen naisen luo asumaan....

        Tätä kanssa petettynä ja tässä edelleen pohdiskelen. Olen päässyt yli siitä pelosta ettei kumppani petä enään, mutta pelkoni liittyy lähinnä siihen ettei hän koe olevansa enään arvoiseni! Todela pettynyt olo siitä jäisi jos minä petettynä annoin anteeksi ja toisen mahdollisuuden, mutta hän ei lupauksistaan huolimatta itse pystyisi jatkamaan!!


      • Matti2344 kirjoitti:

        Tätä kanssa petettynä ja tässä edelleen pohdiskelen. Olen päässyt yli siitä pelosta ettei kumppani petä enään, mutta pelkoni liittyy lähinnä siihen ettei hän koe olevansa enään arvoiseni! Todela pettynyt olo siitä jäisi jos minä petettynä annoin anteeksi ja toisen mahdollisuuden, mutta hän ei lupauksistaan huolimatta itse pystyisi jatkamaan!!

        Oletteko uunoja? Jos pettäjä pystyy pettämään, pystyy se myös sen itselleen anteeksi antamaan. Se, että pettäjä selittää, että "en itse pysty hyväksymään itseäni...plääplää" = on rakastunut toiseen, mutta halua nätisti lähteä suhteesta ja vaikka petetty haluaisi antaa anteeksi, se ei käy koska on rakastunut toiseen. Älkää nyt ihan kaikkea uskoko, mitä teille selitetään! Ettekö te yhtään osaa lukea toisen ilmeitä, eleitä ja olemusta (ne kertoo kuitenkin totuuden), suustaan voi päästellä valheita juuri niin paljon kuin keksii ja ehtii.


      • silmät auki eteenpäi kirjoitti:

        Oletteko uunoja? Jos pettäjä pystyy pettämään, pystyy se myös sen itselleen anteeksi antamaan. Se, että pettäjä selittää, että "en itse pysty hyväksymään itseäni...plääplää" = on rakastunut toiseen, mutta halua nätisti lähteä suhteesta ja vaikka petetty haluaisi antaa anteeksi, se ei käy koska on rakastunut toiseen. Älkää nyt ihan kaikkea uskoko, mitä teille selitetään! Ettekö te yhtään osaa lukea toisen ilmeitä, eleitä ja olemusta (ne kertoo kuitenkin totuuden), suustaan voi päästellä valheita juuri niin paljon kuin keksii ja ehtii.

        Samaa mieltä sun kanssa. "En ole sun arvoinen", voi jestas! Pelkkää löpinää. Ja taitavaa sellaista. Petetty käy miettimään, että mitä mä voisin tehdä, että pettäjä tuntisi olevansa mun arvoinen. Eihän sen niin pidä mennä. Petetyn pitäisi miettiä, enkö mä ansaitse puolisoa, joka ei petä. Joka kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa vain mua. Jokainen ansaitsee rinnalleen sellaisen ihmisen. Ja sitähän pettäjä ei ole. Hän ajattelee vain itseään. Hädän hetkellä päästelee suustaan älyttömyyksiä.

        Mä veikkaan, että monikaan pettäjä ei tekoaan kadu. Katuu vain sitä, että jäi kiinni ja elämästä tuli huomattavasti vaikeampaa.


      • Sami 777 kirjoitti:

        Itse olen ja elän sinun kaltaistasi tilannetta. Olen vielä tässä suhteessa kiinni, jossa pettäminen tapahtui. Kun haluan uskoa siihen, ettei kaikki tässä maailmassa mene saman kaavan mukaan ja pettäjä voi ottaa virheestään kerralla opiksi. Olen oppinut luottamaan häneen siinä suhteessa, etten kokoajan ole valvomassa hänen menojaan ja tekemisiään, luotan siis siihen, ettei hän petä uudelleen. Enemmänkin pelko kohdistuu ajatukseen jos hän löytää jonkun uuden ja jättää minut tätä kautta tarttuakseen uuteen puhtaaseen suhteeseen ja jättää tämän tarinan kesken.

        Hän puhuu yhteisistä suunnitelmista tulevaisuuden varalle, tämä on mielestäni hyvä juttu. Tässä ihmisessä on kuitenkin jotain hyvin erityistä minulle ja tiedän, että minussa on hänelle jotain taivaallista ainakin ollut. Anteeksiantoa kohti haluan mennä ja uskoa, että tämä kestäisi. Tällä hetkellä tietysti tuntuisi järkevämmältä oman mielenterveydenkin kannalta päästää irti, mutta olen tilanteessa etten halua, enkä pysty.

        Jätä ihmeessä pettäjä on kerran petettyään edelleen pettäjä. Sinua käytetään taloudellisesti hyväksi.
        Minä kävin erittäin syvällä ja pääsin ylös sekä otin eron nymfomaanipuolisostani. Siis naisesta. Sairas on sairas, minkäs teet.
        Nyt on helpottanut, kun olen päässyt siitä h....sta eroon. Elämä hymyilee ja kantaa. Suosittelen, että jätät petturin ja alat elämään omaa itsenäistä elämääsi sellaisena kuin sen itse haluat, Opettelua se vaatii, mutta onnistut varmasti.


      • Sain pari päivää sitten vahvistuksen epäilylleni. Vaimolla on ollut ainakin puoli vuotta ja ehkä on edelleenkin suhde ulkomaalaiseen mieheen. Olin jo pitänyt itseäni turhan mustasukkaisena, mutta näköjään petetty kyllä tietää vaikka ei sitä itselleen myönnä. Yhteinen ystävämme päätti avata sanaisen arkkunsa ja pari muuta vahvisti asioiden oikean laidan. Vaimoni on tällä hetkellä tyttäremme kanssa matkalla enkä ole vielä paljastanut tietäväni suhteesta.
        Paha paikka kun ylihuomenna pitäisi pojan kanssa liittyä vaimon ja tyttären seuraan. En halua pilata lasten lomaa, joten luultavasti sinnittelen ja kerron vasta sen jälkeen.
        Onneksi lapset ovat jo nuoria aikuisia!
        Tuntui muuten helvetin pahalle että niin moni on tiennyt ja itse on ollut hyväuskoinen ja sokea. Vaimo on kohtalaisen kiero kun vasta vähänaikaa sitten meni neuvomaan toista petettyä ja vannoi kuinka ei halua mitään salaisuuksia meidän valillemme.
        Kuvottaa ajatus siitä että olemme harrastaneet seksiä säännöllisesti koko tuon ajan.
        Voi eukko ihmetellä kun ukkoa ei enää kiinnosta. Aavistaisikohan tuo että tiedän?
        Ero on kyllä mielestäni ainoa vaihtoehto meillä.
        Pitänee pistää kämppä myyntiin!


      • säästä sukanvarteen rahaa. eropäivänä tilillä olevat rahat menee jakoon.. myy omaisuuttasi. jälkeenpäin ei saa kuin oikeudenkäynnin kautta tasattua tilejä. ja tähän ei moni ala..tee sinäkin puoli vuotta seläntakana suunnitelmia. itse menetin erossa taloudellisesti juuri sen vuoksi että toinen teki em. asioita jo monta vuotta. luulin itse sijoittavani perheeseen mutta maksoinkin uuden rakastajattaren viuluja...


      • veit sanat suustani kirjoitti:

        Samaa mieltä sun kanssa. "En ole sun arvoinen", voi jestas! Pelkkää löpinää. Ja taitavaa sellaista. Petetty käy miettimään, että mitä mä voisin tehdä, että pettäjä tuntisi olevansa mun arvoinen. Eihän sen niin pidä mennä. Petetyn pitäisi miettiä, enkö mä ansaitse puolisoa, joka ei petä. Joka kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa vain mua. Jokainen ansaitsee rinnalleen sellaisen ihmisen. Ja sitähän pettäjä ei ole. Hän ajattelee vain itseään. Hädän hetkellä päästelee suustaan älyttömyyksiä.

        Mä veikkaan, että monikaan pettäjä ei tekoaan kadu. Katuu vain sitä, että jäi kiinni ja elämästä tuli huomattavasti vaikeampaa.

        Olen tästä ihan samaa mieltä, pettäjät ei oikeasti kadu tekojaan, ovat harmissaan vaan siitä että jäivät kiinni. Uskon myös vakaasti siihen että kerran pettää aina pettää. Näissä ihmisissä ei kannata roikkua.


      • läpikäynyt kirjoitti:

        Olen tästä ihan samaa mieltä, pettäjät ei oikeasti kadu tekojaan, ovat harmissaan vaan siitä että jäivät kiinni. Uskon myös vakaasti siihen että kerran pettää aina pettää. Näissä ihmisissä ei kannata roikkua.

        Aika mustavalkoinen ajattelutapa tuo "kerran pettää, niin aina pettää". Läheskään aina ei niin ole. 80% petoksista on kännissä tehtyjä kertaluonteisia hazardeja. Ei toki tee siitä yhtään hyväksytympää. Mutta uskon että suurinosa pettäjistä on oikeasti pahoillaan eikä koskaan enää toista virhettään. Riippuu luontesta.. ei kannata yleistää!


      • Jo helpottaa kirjoitti:

        Minäkään en ole eronnut (vielä). Aluksi olin ihan varma, että tästä ei selvitä. Nyt olemme sinnitelleet harkinta-ajan, ja sitä mukaan, kun olen toipunut, on mahdollisuuksienkin määrä kasvanut. Ero ei ole enää ainut vaihtoehto.

        Kannattaa tosiaan antaa aikaa, sillä asiat näyttävät erilaisilta, kun niitä katselee matkan päästä rauhallisesti.

        Homoolet


    • Järkytys oli kova,kun paljastui kumppanin valehtelu ja salasuhde. Samalla moni asia sai uuden selityksen. Kumppani muutti pian pois. Lapset jäi minulle. Pakotin itseni arjen rutiineihin. Aloin lenkkeillä joka päivä. Menin metsään ulkoilemaan. Nyt näkyy jo elämän voittamisen merkkejä. Tulee asiat vielä pintaan mielessä toisinaan, mutta osaan jo ajatella tulevaisuutta ilman lähtenyttä kumppania. Arvet jää, mutta elämä on kuitenkin elämisen arvoista. Olen myös opetellut arvostamaan itseäni uudelleen. Etsinyt sitä kuka olen ja miksi olen mitä olen.

      • Hienoa, sama täällä. Minulla naispuolisoni petti minua kaiketi koko avioliiton ajan eli yli 20 vuotta.
        Paska ämmä, kävi seksualisesti poikkeavien kimppapanoissa ja harrasti itsensä näyttämistä netissä sitten näille paskiaisille.
        Arvet ovat oppimista ja osaat olla kuten olen koettanut olla itsekin varovaisempi uusien ihmisten suhteen.
        Minä aion elää itselleni ja korkeintaan kannustan lastani elämään omaa elämäänsä. Siinä riittävästi yhdelle miehelle, elämäntehtävää. :-D


    • Kuuntele itseäsi, itke, raivoa ja puhu kun siltä tuntuu. Jos koet että mikään ei auta hae terapiasta apua. Lepää, mutta yritä harrastaa liikuntaa mahdollisimman paljon. Tee asioita mistä ennen nautit ja liiku luonnossa. Älä tee mitään suuria päätöksiä lähiaikoina ja jos pettäjä haluaa jatkaa suhdetta hakeutukaa ehdottomasti parisuhdeterapiaan.

      Mies jäi kiinni reilu vuosi sitten parinvuoden sivusuhteesta ja siinä sivussa oli ollu muitakin. Olin shokkitilassa, haudoin itsetuhoisia ajatuksia ja lopulta olin sairaslomalla masennuksen vuoksi. Elämä on edelleen kausittain vaikeaa, mutta onnellisempaa.

      Petetyn selviäminen on yksilöllistä, mutta joillakin se vie vuosia.

      Käy www.väestöliitto.fi ja lue uskottomuusosio. Itseä auttoi se ja vertaistuki.

    • Itse ajattelin, että katson kortit loppuun asti. Jos käteen jää hantti, niin mitään en ole kuitenkaan hävinnyt, saanut vain varmistuksen. Nyt voin sanoa, että kujettu tie kannati. Tunnemme toisemme ja itsemme paremmin, vaikka oppi saatiin kyynelten ja tuskan kautta. Sattui niin saatanasti - tiedät kyllä!

      Ymmärretäävää, että pelkäät hänen kaikesta huolimatta löytävän toisen, aloittavan puhtaalta pöydältä. Hänkin voi pelätä, että sinä haluat kokeilla samaa, kenties kostaakin. Suosittelen, käykää terapiassa. On hyvä puhua jonkun kanssa, joka on neutraali.

    • Itse olen se nainen, joka petti. Nyt kun luen teidän kirjoituksianne, niin huomaan vieläkin palan nousevan kurkkuuni. Mieheni antoi minulle anteeksi ja tapahtumasta on nyt kaksi vuotta. Kriisi lähensi meitä ja opetti kommunikoimaan.
      Jokainen määrittelee pettämisen omalla tavallaan, itse en mennyt sänkyyn toisen kanssa. Ihastuin ja kävin kyllä mieheni selän takana kahvilla. Suunnittelin kyllä yhteistä viikonloppua ja pidin tekstiviestikivaa mieheni selän takana.
      Kun mieheni yhtäkkiä kysyi suoraan minulta, et onko kuvioissa joku ihastus, niin hajosin ja tunnustin kaiken.
      Olimme ajautumassa erillemme. Kaipasin enemmän huomiota, mutta miehelläni oli työstressiä ja kiirettä... unohdin itseni ja etäännyin... siksi oli niin itsekkään helppoa ihastua.
      Mieheni on kuitenkin kaikkeni. Olen tehnyt kaiken mahdollisen luottamuksen takaisin saamiseksi ja suhteemme eteen.
      Kai haluan tällä sanoa, ettei kannata luovuttaa liian helposti. Joskus kriisistä voi poikia jotain hyvääkin. Loukkaus on valtava ja nostaa paljon kysymyksiä... myös pettäjälle itselleen. Vaatii raaka työtä ja tunteiden sietämistä... sekä tahtoa selvitä.
      Meillä kävi hyvin.
      Viisautta ja voimia teille kaikille.

    • Mulla kesti neljä vuotta :( Enkä enää varmaan koskaan pysty luottamaan ihmiseen täysin...

    • 2,5 vuotta. Koko elmän meni murusiksi. Pikkuhiljaa nousin. Olemme eronneet. Pettäminen ei olisi enää maailmanloppu. Toisaalta olen menettänyt sieltä toisesta päästä uskon rakkauteen. Paneminen on panemista, kumppanuus kumppanuutta, ei mitään totaalista suurta rakkautta olekaan saati kaiken kestävää luottamusta. Ehkä helpompi elää näin. Pessimisti ei pety.

    • Sami tiedän täysin tunteen ja noi sun kirjoituksesi on ihan kuin mun tarinastani. Mulla meni yli puol vuotta ennenkuin pystyin jokseenkin normaalia elämää. Nyt on kulunut 8 kuukautta ja alan olla voiton puolella. Tosin ahdistuksia ja univaikeuksia on vieläkin (esim tänä yönä ei näköjään saa nukuttua), mutta sen kanssa on oppinut elämään. Luottamus vaimoon on periaatteessa palautunut aika hyvin, johtuen varmaan pitkälti siitä että hän on sitoutuneempi kuin koskaan meidän 10-vuotisen avioliiton aikana, ja haluaa että me tehdään kaikki yhdessä mitä vaan voidaan jne. Mutta oon silti saanut taistella paljon epäilysten ja pelkojen kanssa.

      Jos haluat jutella enemmän niin lähetä mulle meiliä martinzzzzzz7@gmail.com

      Voimia. Kaikki voi vielä järjestyä.

      • Melkein neljä vuotta. Ei kestänyt avioliitto sitä kriisiä (tai pettäjäpuoliso, joka jatkoi suhdetta edelleen salassa). Erottu, nyt mulla hyvä olla, puoliso pyörii edelleen siinä sopassa. Tsemppiä, päivä paistaa vielä!


      • Tsemppiä kirjoitti:

        Melkein neljä vuotta. Ei kestänyt avioliitto sitä kriisiä (tai pettäjäpuoliso, joka jatkoi suhdetta edelleen salassa). Erottu, nyt mulla hyvä olla, puoliso pyörii edelleen siinä sopassa. Tsemppiä, päivä paistaa vielä!

        Se aika, noin puoli vuotta, kun yritin jatkaa liittoa miehen suhteen paljastuttua, oli yhtä kärsimystä. Kun aloin olla oma vahva itseni taas, tein eropäätöksen, ja se oli suuri helpotus. En ole katunut hetkeäkään ja pettäminenkään ei enää haittaa. Mitä siis menetin? Valehtelevan miehen. On niin parempi olla ilman häntä!


    • Jos suhteeseen jää, pettäminen ei katoa mielestä koskaan. Anteeksi voi yrittää antaa mutta unohda ei koskaan. Riitojen yhteydessä pettäminen tulee helposti mieleen uudestaan. Usein kumppanin arvostus katoaa pettämiseen. Näin pettäjä pettää samalla itseään jos ajattelee päässeensä kuin koira veräjästä ja jatkavansa avioliittoa niin että seurauksia ei tule. Jos petetty menee elämässä eteenpäin ja ajattelee itseään, harrastaa, tekee asioita jotka tuo iloa eikä ajattele mennyttä pärjää paremmin. Uusi petetylle tuleva rakkaus tekee myös ihmeitä.

      • Täysin samaa mieltä omien kokemusteni kautta kirjoittajan "Vain ihminen" kanssa. Sellaisen vinkin voin antaa suhdetta vielä jatkaville, että jos löydätte jonkun uuden yhteisen mielenkiinnon tai harrastuksen, niin siitä olisi paljon apua. Ihan samantekevää, onko tuo yhteinen juttu sauvakävely, sukututkimus, geokätköily tai vaikka kirppareilla käynti. Uusi juttu on yhteinen löytöretki, joka vie ajatuksia muualle kummaltakin. Jos pettämistä on jatkunut kauan, niin oikeastaan kaikki vanhat jutut tuntuvat petetystä inhottavilta. Minä en esimerkiksi halua enää edes katsella vanhoja valokuvia, vaikka ennen pidin kuvaamisesta.


    • Täällä taas ap kirjoittelee. Väärä toisaalta sanoa näin, mutta tuntuu omaa oloa helpottavan kun tietää, että kohtalotovereita tännekin kirjoittelee ja löytyy sympatiaa ihmisiltä. Pakko olisi jotenkin nyt vaan tehdä henkisesti se päätös jatkamisesta ja yrittää kuopata menneet. Olen itse menettänyt huomattavan paljon läheisiä ihmisiä ja jotenkin tuntuu, että näiden menetyksien kanssa on jopa helpompi oppia elämään kun luottamuksen romuttumisen. Luottamuksen pettäminen on varmasti karvaisevimpia kokemuksia, jota voi kokea. Se vie pohjan luottamukselta yleensäkin ihmisiin ja olen alkanut kyseenalaistamaan varmasti turhaankin ihmisten motiiveja.

      Halu uskoa siihen, että tästä on mahdollista nousta on kuitenkin hyvin voimakas. Tunneyhteys toiseen ihmiseen on kummallakin täysin eri mittakaavassa edellisiin suhteisiin nähden, tämän tiedän todeksi myös vaimon puolesta. En halua uskoa siihen, että rakkaudelle löytyy mitään mittaria. Se on jokaiselle ainutlaatuista. Siksi en myöskään ennen tätä ole koskaan uskonut siihen että pettäminen on kaiken loppu. Minun kohdallani taustalta löytyy todella vaikeita asioita joita olen joutunut elämässäni käsittelemään. Näiden kokemuksien pohjalta tiedän kyllä ajan parantavan vaikutuksen.

      Tämä tilanne on kuitenkin minulle täysin uusi ja sitä on välillä vaikea suhteuttaa todellisuuteen. Ymmärrän että sokkireaktiolle on tyypillistä juuri tällaiset kokemukset todellisuuden kieltämisestä ja hämärtymisestäkin. Tiedän eläväni tällä hetkellä hyvin paljon normaalin suorituskykyni alapuolella ja sitä on vaikea peitelläkään ulkopuolelle.

      Täytyy olla uskoa unelmaan, kaikesta huolimatta. Rakastan häntä

    • Mies petti ja olen koittanut jatkaa hänen kanssaan eteenpäin. Se on kuitenkin todella vaikeaa koska en pysty enää koskaan luottamaan häneen. Ajatukset pyörii päässä aina kun mies on jossain itsekseen liikkeellä, missä on, mitä tekee, onko siellä missä sanoo jne.

      Pelkään koko ajan että kohta taas tulee vettä niskaan, elän tavallaan kaikki ikävät hetket uudelleen etukäteen joka ikinen päivä. Mies ei myöskään ole helpottanut tilannetta kannaltani koska menee edelleen miten lystää, miten se lisäisi luottamusta ainakaan?

      Rakastaa voi mutta on tosi vaikeaa enää elää normaalia ja varsinkaan onnellista elämää pettäjän kanssa. Minunkin on tehtävä ratkaisuja tulevaisuudessa, en voi elää jatkuvassa epävarmuudessa. En ole onnellinen, vaikka rakastan.

    • Pettäminen on naimista eii muuta.Lehtien salarakasjutut ym saa sen näyttämään kiinnostavalta ja houkuttelevalta.Sääli vaimoasi että on tuollaisen p.skan manipuloima ja unohda juttu.Se ei varmaankaan liity rakkauteen mitenkään.
      Täällä menee hyvin tuollaisen kusisen episodin jälkeen.

    • Pettämisen jälkeen pitää vain keskittyä itseensä, ja ajatella itseään vaikka se itsekeskeiseltä tuntuukin. Mulla mies petti 3 kk, ja päätettiin jatkaa ja jatkettiin 7 kk ja erottiin viime viikonloppuna. Mies pyysi heti toisen naisen luokseen asumaan. Kyllähän sekin kertoo jo arvostamisesta, ja hänen halustaan. Nyt alkaa tuntua siltä, että minulla on helppompaa ja uudet kuviot muodostuvat ihan itsestään. Paljonhan se vaatii ajattelu työtä pään sisällä. Pidä vaan ajatus siitä, että sinä toimit oikein ja toinen sössi suhteenne pahan päiväisesti..

    • Kokemukseni naisista on , ikinä en enää mieti suhdetta. Minut on petetty jo kaksi kertaa ja kolmatta kertaa en enää tule kokemaan. Kaksi kertaa naiset ovat yrittänyt aloittaa suhdetta ja olen lopettanut heidän kanssaan heti tuohon pisteeseen , kaveri voi olla mutta ei koskaan enempää en todellakaan kaipaa sitä kipua minkä saa kun toinen pettää exänsä kanssa tai työkaverinsa kanssa jonka saa kuulla omalta lapseltaan. Ensimmäinen 17v suhde otti yli kaksi vuotta , toinen on nyt ollut ohi jo vuoden kolmatta ei koskaan enää tule, yksin vaikka harmaan kiven läpi.

    • Minua on petetty niin monta kertaa ja sellaisilla tavoilla, ettei kertakaikkiaan enää tunnu missään. On aivan yhdentekevää. Yhden kanssa kävi niin, että opiskellessani toisella paikkakunnalla lortto petti sen kuin kerkesi varmaan ties kuinka monen kanssa. Mm. kerran soitin hänelle ja puhuimme niitä näitä iha normaalisti. Muijalla oli mies yhtä aikaa kämpillä odottamassa kyrpä ojossa. Toinen jäi kerran pidemmäksi aikaa baariin. Löysin hänet aamuyöllä rappukäytävästä imuttelemassa vieraan miehen kanssa. Kolmannella oli kuukausia kestänyt suhde selkäni takana kunnes arvasin asian hänen käytöksestään. Neljäs oli toisessa kaupungissa vanhan kaverinsa luona kylässä ja olivat baarissa.Sieltä oli tarttunut vanha tuttu mukaan ja olivat naineet. Jälkikäteen tuli vaikka minkälaisia selityksiä, että hän nukkui humalassa ja mies oli sillä aikaa nusaissut ym. ja jopa että oli varmaan nähnyt unta. Tämä mieskin yritti soitella minulle ja selittää, ettei mitään ole tapahtut. Lopulta se sitten vahvistui, että yhdessä tuumin oli lähdetty naimaan. Viides puolestaan tapasi baarissa ollessamme vanhan lapsuudestaan tutun miehen. Heti alkoi jo näkyä, että nainen innostui. Jossain vaiheessa iltaa hän sitten ilmoitti minulle, että painu sinä vittuun ja että hän lähtee nyt panemaan. Niin sitten teki. Ja kyllä olen miettinyt, mikä minussa on vikana, kun löydän vain tuollaisia läpimahoja horoja! Olen hyvin koulutettu, hyvässä työssä, ihan ok näköinen ja fyysisesti kunnossa oleva mies, puhelias, sosiaalinen ja kaikkien pitämä mukava tyyppi, jossa on myös särmää ja jämäkkyyttä eli en todellakaan ole mikään lapatossu tai nyhjäke mammanpoika. Kohtelen ihmisiä ylipäänsä hyvin ja tasavertaisesti.

      • Valitse naisesi jostain muualta kuin baarista. Pubiruusut on känniääliöjakorasioita.


      • mulla naisope selittää ja pistää kaiken mun syyksi.mitä ihmeellisempiä juttuja ,ja keksii vielä ne jutut ja uskoo omat valheensa totena.Toi miehen kotiinsa kahvile,ja kertoi mulle miten huono mies olen koska tuo mies oli niin sanonut,vaik ei olla ikinä tavattukaan.


    • Minulla on vienyt vuoden toipua pahimman yli. Muistot eivät unohdu ikinä ja hylätyksitulemisenpelko jäytää niin, etten uskalla enää uuteen suhteeseen sillä tiedän etten jaksaisi enää. Parisuhteet ovat silkkaa tunteiden myrskyämistä, niin hyvässä kuin pahassa. Muistan joka hetken illasta ja sen jälkeisestä yöstä, kun kuulin joutuneeni petetyksi ja jätetyksi. Ensimmäinen reaktio oli hillitön vapina, itku ja epäusko. Pitkään aikaan mikään ei tuntunut miltään. Haave olisi löytää mies, joka olisi luotettava, uskollinen eikä petä, valitettavasti ei ole ikinä osunut kohdalleni enkä jaksa enää yrittää.

    • Eipä voi kuin päätä pyöritellä kun näitä viestejä lukee. Kaikenlaista vässykkää... Kunhan sen muistatte että petturi on AINA petturi. Puhua kyllä osataan ja leikkiä katuvaa kun todellisuudessa mietitään niitä sivupanon kanssa koettuja ihania seksihurjasteluja. Joten syyttäkää itseänne kun paljastuukin se seuraava pettäminen, sillä satavarmasti se tapahtuu.

    • Ex-vaimoni petti minua ja tämä tieto tuli minulle täysin puskista. Meillä on pieni lapsi ja olimme juuri ostaneet omakotitalomme, eli kaikki oli päällisin puolin hyvin. Ex kuitenkin oli ilmeisesti shokissa perhe-elämästä ja sen arjesta. Sillä perusteli pettämistään, kun kaikki oli liian tasaista ja normaalia. Ero ja pettäminen oli kova paikka minulle, olin muuttanut usean sadan kilometrin päästä naisen vuoksi ja hylännyt vanhan elämäni. Minulla meni täydelliseen toipumiseen n. 1v. Kyllä vieläkin välillä ajattelen asiaa, mutta vihaa ja katkeruutta en enää tunne. En olisi ikinä voinut enää luottaa ihmiseen, joten ero oli tavallaan lopulta loogista ja helppoa hyväksyä senkin vuoksi. Itsekunnioitusta pitää olla, enkä halua sietää moista kohtelua.

      En tiedä mikä ex-vaimoani vaivaa, seurustelimme 10v ja hän muuttui aivan toiseksi. Kuulin, että hän nykyäänkin tapaa varattuja miehiä, on lyhyissä seurustelusuhteissa eron jälkeen ollut uudelleen uskoton ym. Toisaalta sääliksi käy, toisaalta itsepä on elämäntyylinsä valinnut. Ja tokaisi vielä erotessaan että hän kokee että voisi saada paljon parempaa kuin minä. Toisaalta tuottaa siis hyvääkin mieltä, kun noin "hyvin" näyttää pyyhkivän elämässä. Joskus itku kurkussa soittelee ja purkaa oloaan kun joku mies on häntä loukannut. :)

    • Exvaimoni petti minuakin ja kun sain selville kyseisen asian niin kesti n.15min heitin kamppeet autoon ja lähdin tien päälle. Seuraavana päivänä talo myyntiin ja parit valitut sanat exälle ja katosin lopullisesti. Tuo pettäminen sattui todella kovaa ja menetin suurimman osan omaisuudestani jonka eteen olin tehnyt vuosia töitä mutta tekemääni ratkaisua en ole katunut. Tietysti joku voisi sanoa että olisitte puhuneet asiasta... ei todellakaan ole mitään puhuttavaa enään sen jälkeen. Minä olen sanani mittainen mies ja en todellakaan petä ketään ja luottamus on todella tärkeää parisuhteessa. Kerran kun sen luottamuksen pettää ei suhteella ole enään minkäänlaista pohjaa eikä siinä enään mitkään vakuuttelut auta.

      • hei Jääräpääpuupää :)
        Kunpa osaisin olla kuten sinä. Kerrasta poikki. Mä annoin viisi vuotta sitten miehelleni anteeksi pettämisen tai pikemminkin sivusuhteen. Tein rajusti töitä pääni sisällä että pystyimme jatkamaan yhteiselämää. Nyt mies jäi taas kiinni pettämisestä. Otin samantien kamat ja lähdin. Takaisin en ole mennyt enkä mene. Ainoastaan puheissa ollaan oltu. Hän ilmeisesti luulee että olen takaisin menossa. En ole.
        Toivoisin että olisin osannut tehdä kuten sinä, olen nimittäin aina sanonut, että se on kerrasta poikki. En edes tiedä miksi jäin sen ekan kerran jälkeen, tai tiedänhän, rakastin häntä niin paljon. Rakastan edelleen. Onnellinen en ollut pettämisen jälkeisinä vuosina. Joten hyvä näin. En vaan voi sanoin kuvailla sitä pettymystä ja tuskaa jonka tunsin kun tajusin hänen pettävän uudestaan.
        Voimia ja toivon sekä sinulle että itselleni että löytyy ihminen rinnalle joka ei petä. Mä en koskaan pettäisi, en kertakaikkiaan pystyisi enkä voisi tehdä toiselle niin, en koskaan, missään olosuhteissa. Ja turha tulla mulle selittään että "no tarpeeksi kännissä kun olet..." No kun en ole! Miksi helkkarissa joisin itseni siihen kuntoon etten tiedä kenen kanssa menen sänkyyn. En vaan ole sellainen. Luottamus on mulle yhtä tärkeää kuin itse rakkaus. Ilman toista ei voi olla toista.


      • EhkäSelviän...oli niinkuin mun elämästä tuo. 2014 mieheni jäi härskisti rysän päältä kiinni...itki ja vannoi monta päivää, ettei tee enää koskaan minulle niin, ja vannoi rakkauttaan. Itse olin aina ollut kerrastapoikki- ihminen, mutta siinä tuli paljon asioita...hänen äitinsä kuoli, aika nopeasti tuon jälkeen, ja kaikkea muuta paskaa. Olin vielä niin kiltti, että tein perunkirjoituksen hänen puolestaan, järjestin ja laitoin hautajaiset ym. kun hän oli rikki. Itse en päässyt pettämisestä aiheutuvia tunteitani käsittelemään millään lailla, kun piti olla tukena ja vahvana ihmisenä siinä rinnalla. Yllätyin, kuinka nopeasti mies toipui kaikesta..myös äitinsä kuolemasta...ja tänä kesänä 2015, tismalleen samana päivänä 17.7. mies petti taas...olin todella shokissa, en pystynyt kun itkemään, en ajatellut mitään, enkä tuntenut mitään muuta kuin vitutusta...nöyryytystä, epäuskoa, ja taas vitutusta...yritti vielä valehdella, ja tehdä minusta luulosairaan, mutta sillä reissulla hänen kotiavaimensa oli hukkunut, ja hänen niitä etsiessänsä, heitin nopeasti: "jos ne jäi sinne naisen luokse"...johon mies saman tien vastasi: "ei ne sinne voinu jäädä"....
        Siihen loppui minun ja sen sankarin yhteiselo...en voinut luottaa mieheen enää ton eka kerrankaan jälkeen...saatikka sitten enää tämän..toivon voimia meille kaikille petetyille. Tämä on aika raskas tie, koska se vie itsetunnon täysin nollille, ja luottamuksen muihin ihmisiin...


    • Itselläni kesti vuosia toipua. Melkein menetin terveyteni koska teko/teot olivat todella törkeitä. Laihduin, nukuin huonosti, työt kärsivät jne. Ensimmäisen pettämisen tyhmänä annoin anteeksi. Mutta vuosia myöhemmin sain selville että käynyt nussimassa toisten miesten kanssa entiseen malliin. Ja on uskomatonta miten taitava hän oli peittämään jälkensä. Mutta luotin vaistooni ja salapoliisityö tuotti tulosta. Mutta ei myöntänyt vaikka selvät todisteet olivat. Sanonta menee niin että pettäjä ei myönnä mitään, pitää paikkansa. Se on tyyliin sitä että esim kun mies tulee kotiin ja löytää vaimonsa sängystä toisen miehen kanssa hän sanoo: Ei se ollut vielä sisällä, en siis ole pettänyt. En varmaan koskaan pysty enää luottamaan toiseen parisuhteessa, niin syvät arvet jäivät. On sanottu että pettäminen on henkinen murha. Pitää paikkansa. Itse olen nykyään sitä mieltä että jos kerran pettää se on siinä. Kaputt, finito,slut, it`s over. B suunnitelma pitäisi olla sen varalle jos tulee tilanne missä sopassa on useampi lusikka. Valmiudet häipymään vaikka vartissa jos mahdollista. Pettäjälle kun annat anteeksi, kynnys on matalampi ja tulee lisää jännitystä jääkö hän kiinni kun luvannut uudelleen uskollisuuttaan. Jotkut todella saavat kiksejä tuosta. Kun ei ole moraalia/omaatuntoa. Mutta tsemppiä ja voimia kaikille petetyille! Te ansaitsette paljon parempaa!

    • Vaimo jäi kiinni useasta suhteesta noin kaksi vuotta sitten. Takana pitkä suhde, lapsia jne. Alistuin kohtaloon, en keksinyt ulospääsyä. Koko jutun paljastuminen romutti itsetuntuni totaalisesti. En uskonut sattuvan kohdalle, mutta niinpä vain kävi. Pettäminen aina on ollut alhaisinta, mitä tiedän ja en ole sitä koskaan hyväksynyt. Kaikki se pettymys itseeni, häneen, parisuhteeseemme, on saanut minut väärälle raiteelle. Kanavoin katkeruuteni treenaamiseen, etsin uusia harrastuksia. Etäännyin suhteesta. En ole toipunut, vaan muuttunut juuri sellaiseksi, jota olen aina halveksinut. Minulla ei ole ollut montaakaan suhdetta ennen puolisoani ja ei ainoatakaan suhteen aikana - ennen pettämisen paljastumista. Kuvittelin, että itsetuntu palautuu, kun saan huomiota muilta naisilta. Viimeisen vuoden aikana "hoitoja" on ollut yli kaksi kymmentä, en edes ole enää jaksanut laskea. Katkerinta on, että valtaosa "varattuja" naisia. En suosittele, älkää jääkö kaunaan kiinni. Erotkaa ja rakentakaa uusi elämä luotettavan kumppanin kanssa tai antakaa vain anteeksi, rakentakaa luottamus uudelleen ja jatkakaa elämää toivoen, että ei toistu.

      • Kuin kopio minun tarinastani..


    • Mieheni jäi vuosi sitten kiinni pettämisestä,sitä myötä minä tipuin mustaan kuiluun.Alussa oli viikkoja,joista minulla ei ole muistikuvia,en saanut unta,en pystynyt syömään,keskityin hengittämään,ja pitämään huolta lapsista.Pikku hiljaa päivät jatkoi kulkuaan,ilma alkoi kulkea.Kehitin ympärilleni suojamuurin,että selviän,ettei minua pysty enää satuttamaan uudelleen.
      Olemme edelleen saman katon alla,olen hyväksynyt että minä katson tämän loppuun itseni ja lasten takia.En usko että luottamus voi koskaan täysin enää palautua,toisaalta uskon että entisen suhteen tilalle voi tulla jotain parempaakin,kun kaikki vanhat roolit ja odotukset on jääneet.En halua jäädä katumaan päätöstä joka perustui hetken tunneryöppyyn.Se mistä olen huolissani,on se että huomaan eksyväni deittipalstoille,miettimään millaista olisi olla jonkin toisen miehen kanssa...

    • Itse naisena koin sellaisen helvetin,jota en voinnut ikinä kuvitella. Siinä meni viimeinenkin itsetuntoni. En tiedä toivunko asiasta koskaan. Ensimäinen vuosi meni aivan sumussa ja tuskassa.Ainoa on se minkä vuosi olen vielä "täällä" on oma lapseni.
      Välillä yritän olla muistamatta ikäviä kauhuksia.Pahinta on,että menitin myös sosiallisen kanssa käymisen melkein kokonaan.
      Tämä kuitenkin opetti minulle,että miten häikemätön ja kiero toinen kumppani voi olla toiselle. Nykysin näen hyvin helposti ihmisistä millainen on,jopa pienetkin asiat voivat paljastaa todellisuuden. Tuskin koskaan luotan enää kehenkään,enkä usko,että kukaan pystyy murtamaan sen lukon minulta.
      Tapauksesta on mennyt jonkun verran aikaa,mutta sitä en koskaan unohda. Sisäinen minä on aina varullaan.
      Sen verran selvisin tästä nöyrytyksestä,että "olen elävien kirjoissa".
      Tärkeintä on arjen ja elämän säännöllisyys(rutinit). Välillä on huonia hetkiä,mutta silti osaan jo edes hymyillä elämälle välillä. Mutta huomaan,että en ole enää se eloisa nainen,joka janoi elämää,vaan vaaroja aistiva.
      Ja usko siihen rakkauteen on mennyt,jota siitä huolimatta koitan antaa lapselleni ja opettaa myös mikä on ihmellisyys,kunnioittaminen,itsensä luottamista ja olla valppaana elämälle. Sillä mies jätti myös kauheat arvet lapseeni,mitä hän todella teki lapselleni,jota en tiennyt silloin. Ei riittänyt,että mies rikkoi minut,mutta myös lapseni.
      Pahinta on,että en edes aavistanut asioita,jotka tuli niin puun takaa.
      Haaveni onkin nähdä lapseni kasvavan ehjäksi aikuiseksi,ihmelliseksi ihmiseksi ja vastuun kantajaksi.
      Ainut on se,että en menettänyt omaa "ihmellisyyttäni",vaikka menitin ihmisarvoni.
      Asioiden kanssa voi silti elää....................

    • Erosin vuoden 2014 alussa. Tein nopean päätöksen, kun totesin tekojen ja sanojen ristiriidan. Kävin terapiassa ja ammatti-ihminen opetti minut näkemään itseni. Läheisriippuvuus oli minulla syy siihen, että luulin suhteemme kestävän elämän loppuun asti. Olen vuosien varrella niellyt kaikenlaista saadakseni läheisyyttä ja "rakkautta". Nyt opettelen elämään yksin pitkän suhteen jälkeen. Välillä tulee surullisia hetkiä, vihantunteita ym. mutta "notkahdukset" ovat lieventyneet koko ajan. Lue juuri hiljattain ilmestynyt kirja Erosta eteenpäin. Kirjoittaja on Marika Stolbown.

    • No voi helvetti. Milloin sen pettäjämiehet tajuaa miten se heidän kumppaniin sattuu??? Kun itse saa samaa niskaansa, sittenkö vasta?

      • Tuskin silloinkaan. Aika monelta puuttuu kyky empatiaan. Pettäjä ajattelee vain itseään ja omia halujaan.


    • Sellainen ihminen ei koskaan näe mitään vikaa itsestään,vaan aina on vika muissa.
      Eli aina löytyy uusi,joka taas uskoo häneen.

    • Tuossa olen niin samaa mieltä vaeltavan varjon kanssa. Kun puhutaan että pettäminen ei kosketa lapsia,vaan on aikuisten välinen asia,niin se on täyttä paskaa!! Se koskettaa koko perhettä,hajottaa myös lapsilta turvallisuuden tunteen ja luoton,ja tuskin lapsille tekee hyvää nähdä toisen/molempien lasten hajoavan...työn puolesta törmään tähän niin valitettavan usein.
      Ja kyllä,paljon minulta on pettämisen takia viety,mutta itse voin valita jäänkö elämään vain petettynä naisena,vain luonko elämän jossa on asioita joista minä nautin,ja edelleen minulla on ne lapset.Jos toinen ei arvoani tajua,niin toivon että edes itse sen ymmärtäisin..Todella toivon että kaikella on tarkoituksensa.

    • Risteilyt, lapinlomat ja muu hauska viikonloppu on vuoteen avaus.
      Lakanat laulaa ja ihmisillä hyvä mieli.
      Seksiä kaikille.

    • Kaikista pahinta jos vielä valehtelun päälle,tartuttaa tauteja puoisoonsa.Pettäjä ei kunioita ketään.

    • Aina kun tytöt lähtee reissuun. Se on Seksiä.
      Sama miehillä

    • Niin,no pitääpä kokeilla jos maailma tosiaan näin pyörii..

    • Pikkujoulut,risteilyt ja lapin lomat myös naisille yhtä juhlaa ja lakanat laulaa.
      Pattaya meininki

    • Parhaiten pääsee yli kun antaa turpaan kunnolla. Sakot yms. seuraamukset ovat sen arvoiset.

      • Heh, sillähän se asia ratkeaa ja saadaan pois päiväjärjestyksestä. Pettäjälle vai kakkoselle?


    • En tosiaankaan tiedä miten tästä noustaan, tuska on niin voimakas ja mielikuvat pyörivät kokoajan silmissä. Olen niin alkuvaiheessa että kk sitten tapahtunut. 15 v.liitto ennen tätä!! Niin huono olo ja surkeuden tunne!

    • Samanlainen tarina kuin monella muullakin, vaimo jäi kiinni suhteesta. Pari vuotta sitten tunnusti yhdenillan kännisekoilujutun jonka pitkin hampain onnistuin aika hyvin antamaan anteeksi ja saatiin elämä jatkumaan. En viitsinyt lopettaa muuten hyvää pitkää suhdetta yhteen mokaan. Silloin oli meillä muutenkin hankalaa ja oltiin eron partaalla. Asiassa oli kuitenkin jotain mätää mielestäni aina vaikka aika hyvin yli päästiinkin. Nyt keväällä asia nousi taas mieleen ja sain tivattua vaimolta tunnustuksen: olivat tavanneet muutaman kerran ja seksiä oli joka tapaamisella monta kertaa, vaimo oli sen luona kun olin töissä ja se mies oli meillä kun olin itse poissa...

      Alkushokin jälkeen ajattelin kuitenkin että yritetään vielä kun vaimo on todella katuvainen ja viime aikoina mennyt muuten varsin hyvin. Ensin anteeksianto tuntui ihan mahdolliselta mutta nyt parin kuukauden jälkeen kokoajan vahvistuu tunne että ei tästä enää hyvää tule. Uskomatonta miten monista asioista se petos voi tulla mieleen ja pilata päivän. Eikä asiaa auta että kuljen päivittäin töihin baarin ohi mistä mies löytyi...

      2 vuoden valehtelu vei luottamuksen kokonaan ja koko jutussa on niin ällöttäviä piirteitä että ei taida anteeksianto onnistua. Katson kuitenkin avioeron harkinta-ajan loppuun ja varmistan sillä ettei vanha suola ala ikinä janottamaan. Riippuu toki tilanteesta ja ihmisistä mutta en usko että kovin kauan kannattaa aikaa tuhlata ja anteeksiantoa yrittää jos oikein pahalta tuntuu, kunnon toipuminen alkaa ehkä vasta eron jälkeen?

    • Mun kumppani petti kolme kertaa, eri miestenkin kanssa vielä. Oli yksi kuukausien mittainen seksisuhde, sitten kaksi yhden yön juttua...jäi kiinni omaa huolimattomuuttaan. Kerran jätti jopa kumin pois, onneksi ei mitään tullut mutta testeissä kävi ja pyyteli anteeksi toilailujaan. Annoin anteeks mutta ei sitä unohda...aina tulee varjostamaan liittoa. Meneehän siinä usko ja luottamus eikä sitä niin vain takaisin saakkaan. Naiset ovat aina niitä äänekkäämpiä haukkujia ja arvostelijoita kun mies mokaa mutta kun se tulee naisen kohdalle niin ei mukasmas ole mitään tapahtunut.

    • Olen myös petetty. Yritän toipua. En eroa koska uskon kuitenkin ihmisen hyvyyteen. Näkee että yrittää kaikinkeinoin hyvittää. Näen kuinka surullinen on ja häpeää. Ainut positiivinen asia on se nyt että läheisyys ja kosketus on tullut tämän jälkeen mikä puuttui suhteestamme vuosia. Olen jotenkin onnellinen enkä osaa muuta kuvailla. Uskon ja toivon että selviämme! Toisaalta ehkä tarvittiin molemmille tämä kokemus että heräsimme omaan suhteeseen. Jotenkin tuntuu että kiitän tuota kakkosta suhteesta. Antoi meille uuden alun. Puoliso kertoikin että miksei kyennyt minusta eroamaan. Syitä oli paljon.Ei luottanut tuohon kakkoseen koska alkoi suhteeseen vaikka tiesi olevan varatun. Onhan tuokin asia ongelma. Toisaalta itsekin petokseen langenneena.toki selittää tekojaan nyt paljonkin. En tiedä kakkosen motiiveja. No päätökset ja anteeksiannot tehty.

    • Täällä petetty nainen suree itseään. Yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen selviää, että kaikki on ollut valhetta. Onneksi pettäjä piti itse huolta, että erotaan jäätyään kiinni puolen vuoden suhteesta. Muuten minä olisin jäänyt kiinni suhteeseen ja olisin aika nopeasti huomannut olevani henkisesti kuollut. Nuorempana jäi pari kertaa kiinni ja minä kilttinä ihmisenä annoin anteeksi. Vuosien varrella varmaan alitajuisesti tiesin asiasta, koska itsetuntoni oli aina vain huonompi ja henkinen hyvinvointi muutenkin. Nyt tiedän, että tästä vielä noustaan ja elämä tulee menemään aina vain paremmin. Kohta on kulunut puoli vuotta paljastuksesta. Nyt on sellainen tunne, että haluaisin tutustua johonkin uuteen ihmiseen. Mutta en ole vielä valmis, en uskalla mennä treffeille. Tajusin, että jossain vaiheessa uskallan mennä treffeille, mutta en uskalla sitoutua / en uskalla ihastua / en uskalla luottaa. Tuntuu tosi surulliselle, miksi hänen on pitänyt rikkoa minut näin pieniksi palasiksi ja näin pitkään?

    • Olen mies 42v rakastuin ensi rakkauteeni uudestaan,ollessamme kumpikin parisuhteissa.
      Ei ollut tarkoitus näin käydä,vaan kumpikin huonoissa suhteissa oltiin.Kaikki alkoi viestistä jossa vain kuulumisia tämä ensi rakkauteni kysyi.
      Viestit jatkui ja päätettiin tavata kerran...ihan vaa menneiden takia.
      Tavattiin yhden vuoden aikana lopulta noin 60 kertaa ja kaikki tuntui hyvältä ja oikealta(niin ja seksiä oli vain yhtenä viikonloppuna jonka yhdessä olimme)siihen ei mikään perustunut.
      Hyvää oloa,läheisyyttä,avoimuutta kaikkea mitä ei minulla ollut ikinä ennen ollut.
      Erosin entisestä nopeasti koska en voinut olla rakastuneena toisen kanssa.
      Nainen jota rakastin ei lupauksista huolimatta näin tehnyt ja lopulta sanomatta mitään vaan päätti jatkaa entistä eloaan.
      Omien sanojen mukaan hänen avopuoliso oli narsistinen sovinisti,alistava,itsekäs jopa alatyylisiä ilmaisuja hänestä käytti.
      En tiedä kuka petti ja ketä,mutta tämä nainen minusta petti avopuolisoaan ja minua.
      Avopuoliso ei tiedä ja heillä elämä jatkuu nyt ennallaan.
      Minä olen täysin hajalla ja vailla sitä uskoa mikä vaan kerran voi elämässä olla...uskoin että rakastimme aidosti.
      Moraalista voi kuka vaan olla mitä mieltä tahansa,panemiseen tai himoon tämä ei perustunut,vaan oikeesti itse tunsin jotakin mitä ei koskaan enää.

      Petetty olo...niin petetty kun olla voi.

      The end

    • Rohkeita kirjoituksia!
      Harvemmin miehet kirjoittaa tälläisiä suuria tunteita ja kertoo.
      Pettäminen ei todellakaan katso sukupuolta,joten yhtä halveksuntaa se on naisellekin.
      Tuntuu vain toi pettäminen olla niin yleistä,kuin esim.vaatteiten vaihtaminen tai hampaiten pesu.
      Pettäminen satuttaa kumppania,mutta se satuttaa myös muitakin.
      Pettäjä kuitenkin ei piittaa mistään,kun vain itsestään ja ei näe siinä mitään väärää.
      Koska ei hän kykenee tuntemaan kuin omat tarpeet ja pakenee omaa itseään.
      Kuitenkin on se,että petturi näkee vain ongelmat olevan muissa.
      Petturi hakee ongelmiin lohtua tai kuvittelee löytyvän parempaa,koska on helpompaa "pakenee" asioita,ennen kuin kohdata totuus ja jättää vastuun muiten herteille.
      Petturi pelkkää joutuvan kohtamaan totuuden,kuten yksin jäämistä eli "tyhjänpäälle" jäämistä. Siksi petturi etsii aina sen uuden "varaventtelin" ja ei ole itsensä kanssa sinut vaan mistä "rima on alin".
      Mutta petturille ei riitä mikään,vaan on jäänyt vailla jostakin elämän aikana,että rakkauden huumassa unohtuu ne murheet,kun on uusi suhde.
      Tälläinen vain rikkoo toista niin julmasti,että se voi muuttaa koko elämän ylösalaisin.
      Petturi osaa uskotella valheillaan rakkauden huumassa toista,sillä eihän kukaan halua olla yksin,kunnes totuus tulee ilmi,kuitenkin petturi ylensä toistaa historiaa uudestaan ja uudestaan,jolloin petturi pettää myös itseään ja sallii hänen toimimaan niin ja olemaan muita parempi.

      • No enhä mie mikkää rohkee oo, vaa joku tapa purkaa tuntojaan se ois miehelleki hyvä olla.
        Ei oo väliä onko nainen tai mies jos on herkkä/tuntellinen ja korviaan myöten rakastunut, mikään ei satuta nii paljoo kun se että tärkein ihminen maailmassa onki vaa leikkiny toisella.
        Monetkaan ei ymmärrä mitä itkuisten silmien takana oikiisti tapahtuu...kaikki on rikki.

        Se miten tämmösiä ihmisiä sitten vielä halveksitaan (tunteellisia ja jos mies vielä on) tekee elämän yhäkin hankalammaksi.

        Se joka ymmärtää tietää mitä se on ja se joka ei,ei voi koskaan tajuta miten sattuu.

        The end (taas)


      • KYLLÄ näin on. mies 46v ja petetty.


    • Kyllä pettäminen sattuu jos ihminen jota puhtaasti rakastaa ja uskoo sen hyvyyteen. Koska rakkaus on tunteena voimakas. Se että kykenee antamaan anteeksi ja toinen rehellisesti korjaten asiat voi siitäkin toipua. Kyllä minäkin näen sen näin että juuri tuo rakkaus pelasti meidän suhteen. Vaikka kaikki käytiin läpi.ne valehtelut tekemisistään ja tunteistaan tilannetta kohtaan. Nyt kun vuosia kulunut ja avoimesti näyttää tunteensa konkreettisesti on se avain. Mekin huomasimme kuinka sokeaksi tulee toista kohtaan. Ja arjen kiireessä ei muista näyttää tunteitaan. Nyt kun ne näytetään kunnolla ja myös kiittää toista ajoittain niin löytää sen rakkauden puolisostaan vaikka nyt kyllästynyt olisikin. Ei sitä arvaa mihin joutuu kun pettäminen tulee kuvioihin.kovaa se on se on myönnettävä mutta lopussa kiitos seisoo ja hyvä olo palaa.

      • Fiksua.


      • Oi herran meisseli sentää!!!!
        Eikö vaivaa ikinä???
        Uskotko oikeesti?


      • Anteeksi antoon elämä ja yhdessä olo perustuu.
        "Anteeks muru kun unohin tyhjentää pesukoneen" tai "sori ku jäin suustani kiinni naapuriin."
        Normaalia eloa tämmönen.
        Pettäminen,paneminen kiimassa jonku kanssa ei anteeksi antoa ansaitse!!!
        Loukkaus toista kohtaan on peruuttamaton ja jos yhtään kunnioittaa itseään,ei vaan voi enää jatkaa.
        Näin kävi minulle,miehelle,yli 20v suhdetta takana.


    • Samoin voin todeta. Alku vitutuksen jälkeen vähän helpottanut. Yritä keskittyä itseesi. Luottamus tietenkin menee ihmisiin,kun luottaa kuin vuoreen toiseen, ja loukkaa sitten näin julmasti toista. Mutta ei kaise elämä tähän lopu, uutta matoa koukkuun. Uskon kuitenkin,että kaikella on jokin tarkoitus. Erikoisia sattumuksia tullut sen jälkeen?.

    • Hei,olen keski-iässä oleva mies,vaimoni petti minua suhteen alkuaikoina,nyt takana 20 vuotta ja yhdessä.Todella vaikeaa oli hyväksyä uskottomuus silloin,kaksi vuotta piinaavaa masennusta aamusta iltaan,itkettyjä öitä ja suunnitelmia itsemurhasta.jäähyväis kirjeitä ja itsesäälissä rypemistä.Näin jälkeenpäin ajateltuna,olen ehkä viisaampi,oliko se uskottomuus sitteenkään niin paha asia että piti käydä kaikki se paska läpi silloin....?
      -Raskaaksi sen teki että pettämisen osapuolina on kaksi tärkeää ihmistä,vaimoni ja veljeni :(
      -veri on vettä sakeampaa,anteeksi annoin ensin veljelleni,sitten vaimolleni....kai
      -voimia aloittajalle ja kaikille muillekkin.

    • 7 vuotta siitä kun nainen petti mua. Vaikuttaa edelleen kaikkeen tekemiseeni. Ei uskalla heittäytyä tunteiden pyörrytyksiin, eikä luota keneenkään. Välillä mieli palaa siihen hetkeen ja toivoisi ettei pettämistä ois tapahtunut. Kumppanit tietävät seurauksen mitä pettämisestä tulee. = ero. Eka kuitenkin riitaa ja huutoa, itkua ja välirikko. Eka ootte yhdessä ja nukutte lähekkäin ja max 3kk päästä yrittää välttää toista eikä edes moikkaa jos näkee. Se tilanteen nopeus siinä varmaankin pistää raiteiltaan. Nyt aikaa 7 vuotta ja toinen osapuoli mennyt naimisiin ja ite yksin. Mua oli aiemminkin petetty, mut toi tapahtuma jotenkin otti juuri rinnasta tosi pitkään. Nykyään sitä ei halua riitatilanteisiin ja jos joutuu yksin olla jottai riitaa ei tulisi ni sitten on parempi olla yksin. En jaksaisi ainakaan uutta samanlaista tilannetta toisen uuden naisen kanssa. Toinen osapuoli ei siis rakastanut tarpeeksi vaikka väittikin niin.
      Vuosien tuntemus tarttee nykyään ennenkuin voi toisen aidosti laskea elämään. Hyvä kun ees 2 viikkoa pysyvät. Ei luottoa mihinkään enää.

      • Täytyy kyllä sanoa,ettei oo onnistanu rakkauvessa millonkaan.
        Nuorena ensin omia hölmöilyjä (ei pettämistä,vaan vääriä valintoja)sen seuraksena jatkuvasti vähättelevä nainen,joka sai miut eristettyä ystävistä ja kaikesta omasta elämästä.Ei lapsia,ei etes kissaa tai koiraa voinu olla, ettei vaa mikään vaikeutta elämään tois.
        Ainoo elämä mitä voi elää oli hänen ja miten kaikkien muiden miehet oli niiiiii ihania ja oikeita miehiä.
        Huvittavinta kaikessa on että oon varaton ym.(käyn kyllä töissä ja en toisten rahoilla elä)vaa oon aika kivan näkönen ja näin muuten kelvoton äijä piti pitää roikkumassa mukana kulissina!
        En taho kuulostaa miltään paskiaiselta tuon ulkonäön suhteen,vaa kirous se miulle on ollu.
        Herkkä ja tavallista tavallisempi mies oon ja toivosin joskus naisen löytävän joka välittäs siitä mikä oon ihmisenä,tavallisena miehenä joka ei toivos muuta ku jotta vois kelvata semmosena ku on... tavallisena,ehkä vähän enempi romantiikkaa ku pelkkää seksiä kaipaavana miehenä.
        Pettäminen tuli sitten jossakin kohtaa ilmi ja vihdoin silloin sain voimaa lopettaa suhteen,se sitten tehtiin nii vaikeeks ku voitiin ja luovuin vähästäkin omaisuudesta,ettei neidolta jää kodintekniikka/auto ym puuttumaan...ei haitannu yhtään minnuu.
        Vaikka nyt ei oo miulla ku vanha paska auto,vaatteet,matalapalkkatyö,ei haittaa ollenkaan.
        Se haittaa ku tunne on,että voisin jolleki olla enemmän ja nyt en uskalla suhteeseen käyvä millään.
        Mie mään hukkaa tässä...elämä männee hukkaan näin.

        Oikiita rakkautta,välittämistä ja läheisyyttä voi myös mies tarvita ja sitä antaa jos tilaisuuden sais


    • Olen lähes sanaton - luettuani kommentit valtaosa keskustelijoista piti mahdottomana jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen. Itselläni yli 30v suhde puolisoon, jonka aikana ehtii tuntemaan puolisoaan. Havaitsin muutokset puolisoni käyttäytymisessä jo varhain. Perustuen epäilyihin kysyin suoraan onko hänellä suhde ķo. miehen kanssa - johon hän vastasi EI. Minulle selvisi että 8kk aikana, että hänellä oli pettämismateriaalia koko Salatut Elämät tuotantokaudeksi. Paljastumisen jälkeenpäin yritin tosissaan 3kk , mutta pää ei lopulta kestänyt. Minulla ei riittänyt edes tunti työpaìkkapsygilla kertoa kaikkia asioita, jotka oli paljastunut matkan varrella.
      Oli pakko tehdä eropäätös, jotta en tulisi hulluksi.

      • Usein pettävä osapuoli vielä vierittää syyn petetylle ja näin "oikeuttaa"oman toimintansa.
        Miksi ei voi vaan erota reilusti ja sitten etsiä laadukkaampaa seuraa toteuttamaan päiväunien haaveita.
        Ei se noin mene,täytyy elää jännityksessä,täytyy salassa suhrata,aatella kun tuo kelvoton tietäs mitä jännämiehen kanssa viikolla oli,kun töissä olit perheelle toimeentuloa ansaitsemassa.
        Sitten kun asiat selviää ja ero tulee, sitten itkettää ja petturin marttyyri ominaisuus putkahtaa pintaan, miten nyt toimeen tulee!? Jännämieskin tässä kohtaa katosi, kummallista!
        Ei hulluksi pidäkään tulla moisten takia ja ero on vaan vaikedestaan huolimatta ainoa ratkaisu jonka itse voin tehdä/tein.
        Auton voi korjata tai polkupyörän , menetettyä luottamusta ei koskaan.


      • Löytyisiköhän mistään esim. juuri petyksi tulleista apua tilanteeseen jossa olen tullut petetyksi. Ja tilanne on se että toinen osapuoli sanoo että ei ole seksiä ollut vaan vain pussailua. Ja itse olen 100% varma että on ollut muutakin. Haluaisin jatkaa mutta tunnen että pystyn siihen vain sitten kun koen keskustelleeni kaiken läpi. Ja nyt ei siltä tunnu. Voisikohan joku muu kuin itse minä selvittää asiaa kanssasi yhdessä. Jos olisi jokin keino selvittää asiaa esim. tuttujen kautta jne. Asia on muutenkin useine vivahteineen todella mielenkiintoinen. Olisi kiva jutella ja selvittää asiaa joidenkin muiden kanssa.


    • Etkö tajua,että se pussailun ihan riittävää pettämistä. Sopikaa kumppanin kanssa miten pitkälle saa mennä,ennenkuin se on pettämistä ja ala myös sinä harrastaa samaa.Kysy sitten miltä toisesta tuntuu.

    • Armotonta miten synkkiä ajatuksia pettämisen jälkeinen ero saa aikaan.
      Vihaa toista älyttömäst,samalla aikaa toivoo toivotonta,syyttää itseään,syyttää toista... kaikki menee päin helvettiä.
      Tietää hyvin,ettei mennyttä voi muuttaa ja ymmärtää jotain,vaan ei kaikkea,ei vastauksia koskaan kaikkeen
      Tahtoo päästä eteenpäin ja jumittaa loputtomiin paikallaan.
      Kokeilee uutta ja ei tunne mitään,nii kuollut olo syvämessä.
      Tahtomattaan loukkaa syyttömiäkin...kauhee tarve rakastaa,vaan kun ei tunnu kukaan siltä miltä tietää sen tuntuvan,kun kaikki ajatus on vain yhdessä ja ainoassa.
      Paskinta kaikessa on huomata rakkauden olleen yksipuolista ja kaikkein sanojen valhetta.
      Pari vuotta jo mennyt ja en pääse yli millään keinolla.
      Kunniottakaa naiset myös miestä jota petätte ja kertokaa etes syyt toimintaanne.

    • Mun miesystävä jäi reilu kk sitten kiinni siitä, että olikin suhde mun parhaaseen ystävään ollut jo puoli vuotta, jollei jopa kauemmin. Meillä miehen kanssa suhde rakoillut pitkään, entisten pettämisten takia. Mun ystävä tiesi, kuinka rikki mä olin näistä miehen pettämisistä. Mun ystävä silti aloitti suhteen tämän miehen kanssa, vaikka mies "yllytti" mua korjamaan mein suhdetta, samalla, kun itse kävi mun ystävän luona. Mun ystävä taasen uteli aina todella tarkkaan milloin ollaan nähty jne.
      Mä koen itseni todella nöyryytetyksi ystäni taholta, koska hänen siskonsa ja muut kaverit tiesi asiasta. Minulle tämä oli niin iso shokki, että olen joutunut osasto hoitoon ja joka myös sitä myötä vaikuttanut myös mun tyttäreeni.

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Britti kehuu Suomalaista terveydenhoitoa.

      MTV HS: Brittimies virui Suomessa viisi viikkoa tajuttomana hengityskoneessa – elämästä kamppailu juuri Suomessa oli onnekas sattuma Brittiläinen toi
      Maailman menoa
      114
      5921
    2. Stefan Thermanin firmaa haetaan konkurssiin

      Tuoreita kuulumisia: https://www.seiska.fi/Uutiset/Stefan-Thermanin-firmaa-haetaan-konkurssiin/1151960
      163
      3492
    3. Maskisekoilu riittäsi jo -STM!

      STM:n maskisekoilu vain jatkuu. Mitä ihmettä onkaan tapahtunut? Onko nyt menossa jälkien peittelyvaihe ja mielipiteitten hämärtämisprojekti? LUE TÄMÄ:
      Maailman menoa
      179
      1566
    4. Ketä kaipaatte?

      Sanokaa edes kaupunki tms. jossa hän asuu.
      Ikävä
      86
      1200