Saitteko selkäsaunaa,vai risuja persuksille,vai tukkapöllyä,vai olitteko niin sanotusti kilttejä lapsia.Silloinhan oli tapana kurittaa lapsia tänäpäivänä se ei onnistu.
Miten teidän lapsuus!
kypsä.50+
171261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei ollut helppoa olla kiltti lapsi kun pelko oli niin kauheaa ja sai nähdä kun annettiin koko perheen edessä jollekkin selkään ja kukaan ei puolustanut uhria-vaikka vahingossa tippunut astia?Siitäkin -uskomatonta -luulis olevan pieksäjillä huono omatunto.
kuinka äiti kännipäiten veteli ympäri korvia.Sellaista ei unohda.
Luunappia tuli joskus otsaan, enempi oli niskavilloista kiristämistä ja tukkakin kyllä pöllysi. Vitsalla joskus uhkailtiin, muttei annettu. En jäänyt kyllä sitä odottelemaankaan, otin pitkät ja silloin olin jo kaukana, kut vihta oli riivitty. Enempi sain rangaistuksia tuosta sanallisesta ulosannista, harvoin pahaa tein.
Kerran tuli remmiä solkipuolella - nenäkkyydestä. Nappasin kiinni, enkä irrottanut. Sanoin, että saa hakata vaikka käden poikki, mutta en irrota. Olin silloin 10-korvilla.
Bodia tuli puunhakkusta, hiihdosta ja muusta urheilusta ja tientenkin kaikenmaailman kotitöistä, mm. vedenkannosta sekä pienempien pentujen kanniskelusta. Ei tarvinnut kuntosaleja. Heikommat miehet voitin kädenväännössä ja sormikoukussa, varsinkin ensiksi mainitussa.
Kun isommaksi tuli, lupasin itse antaa selkäsaunan, jos minuun kajottaisiin.
mitä isot edellä-sitä pienet perässä!
Yhden ainoan kerran meinasin saada selkäsaunan,poikien kanssa tehtiin pikku jekkua.No joo isä käski hakea risun,no tein työtä käskettyä,no sitten hän sanoi minulle kahden kesken,että tämä oli sinulle opiksi,eikä lyönyt.No pojat nurkantakaa kysymään,että saitkos selkään?Meikä rinta rottingilla vähätteli,että en tietenkään,no joo mutta ton lauseen kuultuaan isä kutsui minut takaisin,ja sitten alkoi ikimuistoinen rangaistus,hän nimittäin käski minun mennä sanomaan pojille,että läheltä piti,Se on mielessä koko loppuiän(myönteisesti)
mihin äiti tai isä talutti minut letistä.Minulla oli vahva pitkä tukka mihin oli hyvä tarttua.
Seisoin nurkassa ja kun vanhempien silmä vältti niin tein kaikkein ilkimpiä irvistyksiä mitä keksin. Kaksi vuotta nuorempi siskoni kanteli sitten usein,että "Ellumari irvistää."
Siitä irvistelemisestä ja kielen näyttämisestä sain tukkapöllyä.
kaikkea ruumiillista kuritusta tuli paljon, vaikken voi sanoa olleeni mikään kauhukakarakaan. Vanhemmat huomasivat sitten, ettei kuritus toimi koska nuorempi veljeni säästyi kokonaan samanlaiselta. Minulle tunnustivat vasta vähän ennen kuolemaansa näin miettineensä.
kai silloin vuosikymmenet sitten annettiin selkäsaunoja kaikille, läimäys ainakin.
Minä selvisin pienenä vähällä, hoitotäti tukisti ja antoi joskus risua, ei mitään pahempaa ennen kouluikää. Isä ei kurittanut koskaan.
Sitten kansakouluvuosina äitipuoli hakkasi joskus kepillä pitkin selkää (ja minne vain osui), jos olin vaikka puukolla veistänyt sormeen haavan.
Teini-ikäisenä tuli vasta kovat selkäsaunat.
Äitipuolen mieskaveri (myöhemmin puoliso) hakkasi
nyrkein ja käteen osuneilla esineillä kuten tuolilla ja potki monta kertaa, menetin hampaita, katkesi kylkiluita, liikkuminen teki kipeää ja syödä ei voinut kun suuta ei voinut avata. Sitä ei sentään kestänyt kovin kauan kun muutin omalla luvalla isoäidin luo, olin silloin 15-vuotta.
Syy hakkaamiseen oli ennen kaikkea olemassa oloni.
...ja sen mies. Toihan oli senkin ajan mittapuun mukaan jo selvää pahoinpitelyä.
Ennen ei kyllä lapsilla ollut mitään oikeusturvaa kuin korkeintaan viisaat sukulaiset ja muut lähimmäiset, jotka saattoivat jelppiä kuten isoäitisi.
Sen verran itsekin näin lapsena muiden vanhempien väkivaltaa ja sain itsekin pöllytystä, että päätin, etten siirrä näitä perinteitä jälkipolville. Päätös on pitänyt. Lapsen kasvatuksessa tarvitaan rakkautta ja rajoja, tiettyä oikeudenmukaisuutta ja jämäkkyyttä ja hemmetin pitkää pinnaa. Näin se menee, nyt on käytännössä testattukin ja hyväksi havaittu. Keppiä ei tarvita, porkkanoita kylläkin, sanokoon muut mitä hyvänsä.
isoäiti (äidin äiti) ja täti (isän sisar) olivat turvapaikat (vaikka asuin metsässä viikkoja myös), he asuivat vain kovin kaukana ettei voinut sinne mennä milloin vain. Sitäpaitsi tädin mies oli sairas sotainvalidi.
Kysymys ei ollut oman lapsen pahoipitelystä, se täytyy muistaa lieventävänä asiana. Minä olin silloin täysorpo (oikeaa äitiä en edes muista kun olin 2v kun hän kuoli, isä teki itsemurhan kun olin 9v) ja minua kuljetti äitipuoli (sittemmin mielisairaalassa pitkään hoidettu) paikkakunnalta toiselle kunnes löysi hyvän miehen (hänelle hyvän, minulle pahimman minkä olen tavannut) ja tuli siinä itsekin pahaksi kuin sadun noitaakka.
...lieventäviä asianhaaroja ei edes se piekseekö omaa vai vierasta lasta. Ainoa ymmärrettävä syy on se, että pahoinpitelijä on mielisairai, syyntakeeton ikään kuin. Mutta mikään ei ole puolustus kenenkään pahoinpitelylle kaikista vähiten lasten.
Ennen vanhaan kun sairaat, heikot ja orvot joutuivat ottamaan armonpaloja rikkailta ja muilta hyväosaisilta, oli kait vallalla käsitys, että heitä sai käsitellä alentavasti miten mieli ja pieksääkin kuin vierasta sikaa. Se kait oli rikkaiden talonisäntien jonkinmoinen huvittelumuoto kuten nykyisin espanjassa härkätaistelut. Sellaisen käsityksen olen saanut kirjallisuudesta ja historiaa lukemalla, että ylemmyyden tunnot ja parempi asema piti näin näyttää.
Nykyisin sanoisin, että vain heikot ihmiset pahoinpitelevät. Kovin siihen vaikuttaa kulttuuri, joka meilläkin ennen oli salliva, muttei onneksi enää valtion taholta. Kaikkien maalaisjärki ei sitä aikoinaan kyseenalaistanut eikä vieläkään. Se kun oli yleinen kotoa opittu tapa, jota koulussakin ylläpidettiin vähintääkin karttakepillä sormille näpäyttämällä.
sai meidät penskat riviin.Kasvatus oli ankaraa ja totella piti.Ei ollut muita vaihtoehtoja.Niinkuin
nykyajan kakarat,vinkuu ja määräilevät vanhempiaan
Ja saavat melkein kaiken mitä haluavat.
Selkäsauna tuli saatua muutaman kerran,syitä en enää muista,mutta jos Luoja olisi antanut mulle
lapsen,en ikinä kurilla olisi kasvattanut.Lempeydellä ja rakkaudella.Eikä vanhemmilla ollut silloinkaan aikaa,olivat metsä-tai peltotöissä ja itsekin piti olla mukana raskasta työtä tekemässä.
Joskus ajattelen katkeruudella,vaikka vanhempiani
rakastankin ja koti-ikävä on alkanut vaivata takaisin kotiseudulle kuta enempi ikää tulee..
koskaan edes tukistettu lapsena.
Vanhempani ovat aina olleet henkisesti
dominoivia. Yrittivät samaa metodia lapsiini,
mutta onneksi he olivat voimakkaammantahtoisia
yksilöitä.
Olen vaan jotenkin aina "kilttinä" alistunut
ja yrittänyt olla "pahoittamatta" heidän mieltään.
Se on monta kertaa kostautunut itselleni.
En hyväksy väkivaltaa missään muodossa mutta
tämän päivän kasvatusmetodit ovat riistäytyneet
käsistä. Olen seurannut läheltä erästä
lapsiperhettä, sillä olen paljon hoitanut heidän
lapsiaan. He ovat aivan mahdottomia, ei niihin
saa minkäänlaista otetta, jopa alle 10-vuotiaat
koko ajan vaan "haistattelevat". Täytyy tunnustaa
että monta kertaa olisi mieli tehnyt antaa pienet
tukkapöllyt vanhempien puolesta.
Lapsille on annettu liikaa vapauksia nykyään.
Rajoituksia ja kuria täytyy olla muuten ne tuolla
hakkailevat "mummoja" iltaisin.
Perheet vaan juoksentelee hikipannat otsalla eri suunnilla pallojen perässä iltakaudet ja näinollen sitä perheen yhteistä aikaa ei jää juuri ollenkaan. Koskaan ei istuta edes samaan
ruokapöytään, kun pitää taas "harkkoihin".
Itse olen aina pitänyt kiinni yhteisistä aterioista ja kotiintuloajoista lasteni kohdalla
ja se on kantanut hedelmää.
Tuosta lasten hoidosta sain "kimmokkeen"
Olen käynyt kahdessa perheessä töissä ja seurannut heidän lastenhoitoaan.Kuta enenpi videoita,kaikenmaailman leluja peleineen,soittimia,lätkämailoja,lumilautoja,musiikkivehkeitä,mitä ikinä rahalla saa,siitä vaan ostamaan.Joka paikka on täynnä tuhansilla euroilla ostettua tavaraa!
Ja työpäivän jälkeen vanhemmat aikataulun mukaisesti kiikuttaa muksujaan harrastuksesta toiseen,harkkoihin jne.Milloin ollaan yhdessä?
Lapset istuu koulupäivän jälkeen vaan nettiensä ääressä pelaten mitä hurjimpia ja kamalampia videopelejä,ulos ei kiinnosta mennä.
Ja entäpä näitten teinien huoneet...vain kaatopaikka taitaa voittaa!Huoneisiin ei pääse ellei tee tilaa jalalle mihin voi astua.
Miten ihmiset VOI asua tällätavalla?
Ja vanhemmat ei saa(kuulemma)enää otetta.
Surullista,surullista-kyllä ajat ovat todella muuttuneet.
Eivät ainakaan sekopäiset vanhemmat ole pieksämässä.Lapsi on kuin kirjoittamaton sivu kirjassa.Kaikenlaisesta pahoinpitelystä jää elinikäiset arvet sydämeen.
kun otit tuon lelu- ja tavara-asian esille nyt kun joulu on taas lähestymässä. Kodeissa on
taas painajainen alkanut, mistä löytyy taas
ne ihmeelliset vempaimet entisen vuoren
täytteeksi.
Se on surullista , että tavaralla yritetään
korvata yhteinen aika. Olen myös huomannut tuossa
perheesseä, että videot päälle, niin saa olla
rauhassa. Ei sellainen ole lasten kasvatusta.
Ei ne niin kauan lapsia ole etteikö jaksaisi
antaa heille aikaansa.
Ihmettelen myös sellaista asiaa että pieni
vauva "riepotetaan" heti melkein suoraan synnytysosastolta johonkin sirkukseen
tai "pomppumaahan", kun vanhemmat eivät malta
pyysä poissa niistä.
Meillä pelattiin aina seurapelejä YHDESSÄ ja muutenkin vietimme paljon aikaa yhdessä.
Teemme edelleenkin sitä aina kun tytär ja poika
tulevat käymään. Pelaamme aina vaan samoja
pelejä ja ruokailemme saman pöydän ääressä.
Olen huomannut että hekään eivät halua tinkiä
niistä hetkistä jotka tuovat heille paljon hyviä
muistoja mieleen.
Oma lukunsa on vielä kun seuraa kaupassa
noita lapsia ja vanhempia. Järkyttävää, kaikki
ostetaan jotta päästäisiin mahdollisimman
vähällä.
No tuulikki, ehkä aika on ajanut ohitsemme?
Kuin omia ajatuksia.