Huoli

Normaalia. Meihin kun on sisäänrakennettuna sekä miehiin, että naisiin se että vanhemmaksi tulo saa aikaan siihen valmistavan elämänmuutoksen. Mäkin kävin alussa esim. monta kertaa yössä katsomassa pientä vauvaamme isänä, että onko hän varmasti kunnossa ja pisti kädet ristiin ja kiitin, etä olin hänet saanut. Tohon kuuluu erittäin tärkeänä myös oman lapsuuden kasvu ja kasvatusmallien ym. pohdinta joka on oikeastikin tärkeää. On hyvä jos sinulla on toinen mies kenen kanssa jutella asiasta. Onnea ja menestystä elämäänne.

Ihanaa kuulla että on olemassa kaltaisesi mies joka ajattelee lapsensa parasta.

Oma mieheni jättää ko. asiat minun yksin murehdittavaksi. Jos ei samoin ajattelevia tuttavia olisi, luulisin varmasti että tulen hulluksi kaiken sen huolen alla...

Eli lohdutukseksi sinulle: olet takuulla hyvä ja itseään arvioiva/kehittävä isä lapsellesi. Touhuamalla lapsesi kanssa opit tuntemaan hänet ja itsesi paremmin ja saat itsevarmuutta lisää isänä oloon. Lapsesi on vielä pieni, mutta pian hän kasvaa ja vuorovaikutussuhteenne syvenee. Lapsesi oppii joka päivä jotain uutta, niin myös sinä.

Samanlaisia tunteita, pelkoja ja kysymyksiä pyörii varmasti muidenkin vastuuntuntoisten ja lastaan rakastavien vanhempien ajatuksissa. Muutaman vuoden päästä tunnistat tuoreiden isien käytöksessä tuttuja piirteitä...

Vanhemmuus on seikkailu. Rakastaminen ei ole pelkkää pumpulipilveä...vanhempana huomaa että rakastaminen todella tekee joskus kipeää. Esimerkiksi lapsen kieltämisestä johtuvat pettymyksen kyyneleet ovat kurjaa katsottavaa, vaikka kieltämisellä tarkoittaakin opettaa lapselle jonkin tärkeän elämässä tarvittavan taidon.

Joo on kiva kuulla, että miehtkin pohtii näitä lapsentulevaisuuteen liittyviä asioita, monesti kun tulee sellanen tunne että ne ovat vain äitien harteilla. Mutta liika miettiminen ei varmaankaan ole hyväksi ja murehtiminen liian pitkälle esim. lapsen koulu ym.menestyminen elämässä. Ja kaikki kun ei ole yksistään kasvatuksesta kiinni,miten lapsi suhtautuu uusiin asioihin, ja pärjää tässä kovassa elämän pyörässä.Siinä on myös lapsen luonteesta kysymys ja monisti muista seikoista.Ja mikä on sitten oikeaa kasvatusta, sellaista ei varmaan kukaan pysty täysin määrittelemään. Pitää ajatella se että miten minä yritän kasvattaa lastani toivon että se on oikein ja enempään ei meistä kukaan pysty kuin siihen mitkä eväät itellä on. Ei muuta kuin nauttikaa toisistanne ja ole jokaisesta päivästä onnellinen, äläkä murehdi liikaa tulevaa. Pieni pysähtyminen ja pohdiskelu on tietenkin hyväksi. Ja oikein hyvää ensimmäistä tulevaa isänpäivää!

Murehtiminen ei kannata. Katsos, tulevaa tautia ei voi sairastaa. Et edes tiedä mitä on tulossa. Ei kukaan tiedä. Ehkei mitään ikävää! Iloitse tästä päivästä ja tästä hetkestä ja näytä se perheellesi. Lasten kanssa vietettävä aika on lyhyt. Yrität olla hyvänä, hellänä esimerkkinä pojallesi. Kunhan testosteronia alkaa pojassa ilmenemään lisää tulee kyllä rankempaa yhdessä oloa, mutta se kuuluu kuvaan.
Turvallinen, luotettava isä on tärkeä. Isän avoin syli on lapselle tärkeä siinä missä äidinkin! Elämä heittelee miten sattuu, sinä voit vain yrittää tehdä vilpittömästi oikein. Aina ei onnistu, yleensä kyllä onnistuu.