Ihmiskunta pistää miettimään. Siinä missä kaikki muut tavoittelevat yhteiskunnallista suuruuttaan, minä rottailen ja pohdiskelen asioita. En ole osa yhteiskuntaa ja siksi pystyn analysoida sitä objektiivisesti. Mitäkö näen täällä? Vain ahneutta, tyhmyyttä ja teennäistä ylpeyttä ulkoisilla suorituksilla.
Olen ymmälläni siitä, miksi ihmiskunta pitää tieteellistä älykkyyttä ja osaamista niin korkeassa arvossa. Aivan kuin matemaattinen älykkyys nostaisi ihmisarvon korkeimmalle mahdolliselle tasolle.
Huomatkaa, että elämme maailmassa, jossa ei olla vieläkään keksitty kuinka luopua kivikautisesta sotimisesta ja toisiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta monta kertaa vuodessa meille keksitään jotain uutta kuten parempia kännyköitä ja uusia Facebookkeja.
Ihmiskunta luulee, että sen on koko ajan mentävä teknologisesti eteenpäin tieteellisen älykköjen saattelemana, ja että tämä olisi jotenkin todellista kehitystä. Rojun ja gadgettien keksiminen ei merkitse mitään. Koska emme keskity olennaiseen eli empatian ja epäitsekkyyden kehittämiseen, lopulta tuhoamme tämän planeetan ja joudumme vain etsimään uuden planeetan, jonka resurssit kulutamme loppuun seuraavaksi. Tätäkö on se kylmä ja laskelmoiva, tieteellinen äly, jota pidetään niin suuressa arvossa?
Eihän uskonnosta saa nykypäivänä enään puhua, mutta Jeesus opetti ihmisille aikoinaan täydellisen elämän salaisuudet. Jo 2000 vuotta sitten on tiedetty, että muistamalla toisen ihmisen olevan vain toinen minä ja hylkäämällä elintasokilpailu, päästään pitkälle. Mutta ketään ei kiinnosta, koska ui vittu Hummerin voi ostaa nyt osamaksulla.
Tämä saattaa olla kouluttamattoman pummin katkeraa mutinaa, mutta minä sanon näin: eniten viisautta vaatii elämä, jossa elät harmoniassa ympäristösi kanssa ja koet empatiaa jokaista elävää olentoa kohtaan, myös niitä kohtaan jotka eivät sitä ansaitse. Itsehän olin ennen järkähtämätön moraalinvartija, joka tahtoi heittää kaikki rikolliset kärsimään alimpaan helvettiin. Nyt tajuan, että todellinen hyvyys on sitä, että halaat murhaajaa ja saat hänet ymmärtämään itse, mihin hän on elämänsä ajanut. Pahaa ei koskaan korvata pahalla, eikä empatia saa koskettaa vain sitä ansaitsevia ihmisiä.
Tämä on ainut avain siihen, miten ihmiskunta pystyisi koskaan elämään tällä maapallolla tuhoamatta sitä lopulta. Mutta ilmeisesti tämän tajuaminen on liikaa ihmiskunnalle, joka arvostaa enemmän koulutettuja yksilöitä, joilla on kyky rakentaa avaruusaluksia pois tältä planeetalta.
Olen ymmälläni siitä, miksi ihmiskunta pitää tieteellistä älykkyyttä ja osaamista niin korkeassa arvossa. Aivan kuin matemaattinen älykkyys nostaisi ihmisarvon korkeimmalle mahdolliselle tasolle.
Huomatkaa, että elämme maailmassa, jossa ei olla vieläkään keksitty kuinka luopua kivikautisesta sotimisesta ja toisiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta monta kertaa vuodessa meille keksitään jotain uutta kuten parempia kännyköitä ja uusia Facebookkeja.
Ihmiskunta luulee, että sen on koko ajan mentävä teknologisesti eteenpäin tieteellisen älykköjen saattelemana, ja että tämä olisi jotenkin todellista kehitystä. Rojun ja gadgettien keksiminen ei merkitse mitään. Koska emme keskity olennaiseen eli empatian ja epäitsekkyyden kehittämiseen, lopulta tuhoamme tämän planeetan ja joudumme vain etsimään uuden planeetan, jonka resurssit kulutamme loppuun seuraavaksi. Tätäkö on se kylmä ja laskelmoiva, tieteellinen äly, jota pidetään niin suuressa arvossa?
Eihän uskonnosta saa nykypäivänä enään puhua, mutta Jeesus opetti ihmisille aikoinaan täydellisen elämän salaisuudet. Jo 2000 vuotta sitten on tiedetty, että muistamalla toisen ihmisen olevan vain toinen minä ja hylkäämällä elintasokilpailu, päästään pitkälle. Mutta ketään ei kiinnosta, koska ui vittu Hummerin voi ostaa nyt osamaksulla.
Tämä saattaa olla kouluttamattoman pummin katkeraa mutinaa, mutta minä sanon näin: eniten viisautta vaatii elämä, jossa elät harmoniassa ympäristösi kanssa ja koet empatiaa jokaista elävää olentoa kohtaan, myös niitä kohtaan jotka eivät sitä ansaitse. Itsehän olin ennen järkähtämätön moraalinvartija, joka tahtoi heittää kaikki rikolliset kärsimään alimpaan helvettiin. Nyt tajuan, että todellinen hyvyys on sitä, että halaat murhaajaa ja saat hänet ymmärtämään itse, mihin hän on elämänsä ajanut. Pahaa ei koskaan korvata pahalla, eikä empatia saa koskettaa vain sitä ansaitsevia ihmisiä.
Tämä on ainut avain siihen, miten ihmiskunta pystyisi koskaan elämään tällä maapallolla tuhoamatta sitä lopulta. Mutta ilmeisesti tämän tajuaminen on liikaa ihmiskunnalle, joka arvostaa enemmän koulutettuja yksilöitä, joilla on kyky rakentaa avaruusaluksia pois tältä planeetalta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En oikein jaksanut lukea kokonaan kirjoitelmaasi.Mutta minä olen jo syrjäytynyt.
Lopullisesti.Ja näin sen pitääkin olla.
En edes halua olla yhteiskunnan oravanpyörässä.
Olen ottanut oikeudekseni elää näin.
Rahan valta ei ulotu minuun.
En tarvitse paljon.Luontoa kunnioitan ja suojelen.
Eikö sinullakaan ole muuta tekemistä kuin lukea ylilautaa?
Kirjoittaisit itse,etkä kopioisi muiden juttuja.Veikkaan että olet itse mielenkiintoisempi kuin nuo julkaisemasi henkiset masturboinnit.