Hämmästyttävää kyllä olimme päässeet Raija-serkun kanssa lähtemään kahdestaan soutamaan Niittysaareen, vaikka aluksi lähtijöitä oli ollut koko veneellinen. Ensin oli Raijan mies lähtenyt sukulaismiehen matkassa kylille, sitten vaimoni oli keksinyt lähteä kotiseutumuseoon toisen serkkuni kanssa ja jopa Raijan veli, joka oli uumoillut lähteä retkelle, oli jäänyt pois. Soutelimme siis kaksin tai oikeastaan Raija souti ja minä istuin veneen perässä nauttien helteisen kesäpäivän lämmöstä ja kirkkaista väreistä. Raijalla oli tummansininen kokouimapuku, päässään olkinen leveälierinen hattu ja jaloissaan varvassandaalit. Minulla oli ylläni uimahousut, t-paita ja lippis, sillä en luottanut siihen että pelkkä korkeakertoiminen aurinkovoide olisi suojannut selkääni palamiselta.
- Raija, muistatko kun lapsena kesäisin soudettiin Niittysaareen?
- Muistan... ja muistatko sinä kun oltiin kaikki serkut kasassa ja leikittiin piilosia siellä, tai aarteenetsintää, kiivettiin puissa ja uitiin.
Nyökkäsin ja katselin hymyilevää naista edessäni, joka rivakoin vedoin kiidätti venettä tyvenellä järvenselällä. Hyvin säilynyt nelikymppinen, minun spesiaaliserkkuni Raija, jonka kanssa minulla on aina ollut hyvät ja luottamukselliset välit. Raija antoi veneen lipua ja havaittuaan ilmeisen miettivän ilmeeni kutitteli varpaallaan sääreeni, saadakseen minut palaamaan ajatuksistani takaisin nykyhetkeen.
- Muistatko Raija kun pidettiin kutituskidutuksia, kaksi piti kiinni, ja kolmas kutitti? Ja veljeäsi ei koskaan saatu pidettyä kiinni, mutta kuka hänen otteeseensa joutui, se oli menoa ...
- Joo, muistan, ja minä olin aivan kamalan herkkä kutiamaan.
Niittysaaren rannat näyttivät kaislikkoisemmilta kuin muistinkaan. Silloin täällä käytiin vuosittain, nyt ei ollut käyty vuosiin. Raija antoi veneen kellua paikallaan ja tuntui katseellaan etsivän paikkaa, josta rantaan pääsisi soutamaan. Sitten hän taas kutitteli varpaallaan sääreeni ja kysyi:
- Hei, Pasi, mitä sinä mietit?
- Nuoruutta ja kesiä täällä, sanon ja nappaan hänen jalkansa kämmeniini. Juoksutan sormenpäitäni nopeasti hänen päkiällään.
- Mitä tämä nyt meinaa, me ollaan jo niin vanhoja.
Tarraan nilkan tukevaan otteeseen ja annan sormenpäiden nopean juoksun vaeltaa päkiältä alas jalkaholvin reunaa ja taas ylös. Kuin hiirosten juoksu. Raijan jalka nykii hervottomana ja suusta hersyvä kutitusnauru. Jalassa on voimaa, lisäkutitus saa jalan koukistumaan ja vetää minut takatuhdolta veneen pohjalle. Kiedon nyt jalkaani Raijan reidelle vangitakseni sen liikkumattomaksi, etusormen pään koskettaessa kevyesti jalkaholvin kaarta, piirtäen siihen säkenöivää viivaa.
- Pasi, lopeta, airot putoavat veteen.
Raija on rojahtanut soutajanpenkiltä selälleen ja nauru seuraa hysteerisesti sormieni liikettä. Reidet puristuvat vuoroin yhteen, vuoroin sinkoilevat potkujaan sivulle. Minulla on vaikeuksia pitää jalkaa aloillaan ja samalla väistellä vapaan jalan liikkeitä. Vene on kääntynyt poikittain ja liikkeemme saavat sen keikkumaan. Soutajan penkki on irronnut ja on nyt veneen pohjalla pitkittäin, samoin kuin airot, onneksi. Päästän Raijan nytkähtelevän jalan irti ja ryömin hänen viereensä.
- Kamalaa, sanoo Raija huohottaen, mutta hänen kasvonsa nauravat. Kaislat kohisevat veneen laitaan sen lipuessa kaislikon reunaan. Tapitamme toisiamme silmiin kuten lapsina, yrittäen ennakoida ilmeen värähdyksestä milloin sormet iskevät. Työnnän sormeni hänen kainaloihinsa, kainaloihin joissa kasvaa pieni karhea karvansänki ja annan sormien etsiytyä kainalokuoppien pohjaan. Raijan käsivarret ovat vahvat kun ne puristamalla yrittävät estää sormenpäideni pyörimisen kainalon poimuissa. Vaihdan taktiikkani vuoroin toista kainaloa, vuoroin toista kainaloa tekniikkaan, jossa Raijan suojatessa toista tekee käteni aina nopean tunkeutumisen toiseen saaden hänet kiemurtelemaan puolelta toiselle.
Vene on pysähtynyt kaislikon reunaan. Annan Raijan hengähtää kun nauru alkaa muuttua raivonsekaiseksi. Pyydän sitten:
- Kutita minua, anelee masokisti!
- En kutita, vastaa sadisti! (Ja hihittelee)
Siirrän nyt käteni hänen uumilleen uimapuvulle valmiina aloittaa sormien juoksuttamisen pitkin hänen kupeitaan. Tapitamme taas toisiamme silmiin, vaanien katseella milloin toinen iskee. Teen ensin valehyökkäyksen, sitten Raijan selkä jännittyy kaarelle kun laitan sormeni juoksemaan kylkiä ylös aina lähes kainaloihin, taas alas ja kiertäen navanseudun. Rinnat hytkyvät uimapuvun sisällä, niiden nännit tapittavat tehden kankaaseen kohoumat. Juoksutan sormiani yhä uudelleen ja uudelleen samoja reittejä, Raijan vuoroin jännittyessä, vuoroin huokaistessa ja käsien koettaessa metsästää kiinni vikkeliä sormiani. Tunnustelen sormenpäillä kylkien kaaria aivan rintojen alta Raijan anellessa lopettamaan.
Käyn makaamaan veneen pohjalle.
- Raija, minä vaadin sinua kutittamaan.
Raija työntää sormensa kainaloihini takaapäin. Olen aivan ekstaasissa, kiemultelen ja kiljun. Kun Raija irrottaa otteensa, käännän kasvoni häneen päin ja makaamme kasvot aivan lähekkäin kumpikin huohottaen. Raija on kohottanut kätensä pään yläpuolelle.
- Joko sait tarpeeksi, kysyy Raija
- Joko sinä, heitän vastakysymyksen, mutta odottamattakaan siihen vastausta työnnän sormeni täysin yllättäen hänen suojaamattomiin kainaloihinsa. Kimeän vinkaisun päästäen hän laskee kätensä tiiviisti sivuilleen ja minä siirrän sormeni hänen uimapukunsa olkaimille alkaen laskea niitä alas.
- Hei, joku voi tulla katsomaan mitä täällä oikein tapahtuu, sanoo Raija ja tapittaa minua silmiin. Tapitan herkeämättä takaisin vetäen hänen uimapukuaan alas, rintojen alle, vatsalle. Raija vetää kätensä olkainaukoista ja ristii ne puuhkaksi rintojensa päälle. Sormieni alla on nyt kylkien paljas iho ja alan niiden juoksuttamisen taas vuoroin ylös, vuoroin alas. Raijan nauru on aneleva, ristittyjen käsien kämmenet peittelevät rintoja, koko vartalon hytkyessä hervottomana. Seisova kaluni nostattaa uimahousuihin mahtavan pullistuman.
Lasken Raijan uimapukua vielä sen verran että saan laitettua sormen hänen napaansa. Siitä hiiroset juoksevat ylös vastaa siihen missä kylkiluut alkaa. Se saa Raijan kädet kirpoamaan rinnoilta ja tarttumaan ranteisiini. Katselen miten hänen rintansa heilahtelevat, nännit ovat kuin tutit ja työntyvät korkealle, nännipihat ovat suuret ja punaiset. Kuuma veri pakkaa nivusissani ja kaluni suonet sykkivät uimahousuissani.
Raija nauraa, hänen silmänsä nauravat ja ylläkkönä hänen kätensä hyökkää navalleni saaden minut sätkimään ja kiljumaan selällään veneen pohjalla. Kaluni muljahtelee suurena uimahousuissa.
- Mikä sinulla tuolla vinkertää, naurahtaa Raija osoittaen pullotusta.
- Orava, sanon ja työnnän housuni alas puolireiteen päästäen pullottavan elimeni vapauteen. Raija silmät rävähtävät suuriksi.
- Sinun pitää laittaa se takaisin ettei se karkaa, sanoo hän vähän pelästyneenä ja yrittää kiskoa housujani ylöspäin. Kampean Raijan selän taakse ja puristan häntä itseäni vasten, kaluni puristuu hänen reiteensä ja kutittelen hänen rintojaan. Sitten olemme aivan liikkumatta, huohotamme ja kuuntelemme sykettämme. Sydämeni lyö kiivaasti, Raijan sydän lyö vielä kiivaammin. Tunnen hänen pulssinsa kaulalta leuankärkeni vierestä sekä rinnalta kämmeneni alta. Toisen käteni siirrän hänen alasrullatun uimapukunsa reunalle ja kysyn:
- Mitäs sinulla on tuolla?
- Oravan pesä, vastaa Raija, mutta se on varattu ja sitä ei pitäisi häiritä.
Naurahdamme kumpikin. Annan otteeni kirpoa hänestä ja käännyn selälleni. Työnnän sitten uimahousut kokonaan pois jalastani veneen pohjalle ja kurottaudun hieman kallellaan olevan veneen laidan yli pudottautuen veteen. Raija katsoo perääni kuin hieman hädissään, mutta kun ojennan hänelle kättäni vedestä, pudottautuu hän perässä lumpeiden sekaan. Pohja tuntuu liejuiselta. Seisomme siinä vastakkain vettä rinnankorkeudelle asti ja jalkoja pitää polkea, etteivät ne painuisi. Veneen toisella puolen alkaa kaislikko. Hamuan käteni veden alla Raijan uumille ja kiskon hänen uimapukunsa alas. Veden alla kätemme koskettavat toisiinsa Raijan hamutessa uimapukua itselleen.
- Minä en löydä sitä, sanoo hän hätääntynyt katse silmissään.
Sukeltelemme vuoroin sameaan veteen niillä main missä Raija on seissyt kunnes käteni tapaa kankaan. Nosta sen pyöritellen ylös vedestä ja nakkaan veneeseen. Nappaan myös märän t-paidan päältäni sen perään. Seuraan sitten Raijaa joka on alkanut veneen keulan ohi yrittämään kaislikon läpi kohti rantaa.
Kaislojen keskeltä työntyy kivi esiin vedestä. Sen pinta on jäiden sileäksi hioma, mutta nyt auringon lämmittämä, kuuma ja kuiva. Nousemme kivelle istumaan ja suutelen Raijaa.
- Sinä olit kahdeksan kun pussasin sinua ensimmäisen kerran, vintin portailla mummolassa, muistatko?
- Muistan, vastaa Raija, paitsi että sinä olit kahdeksan ja minä yhdeksän. Ja minä ajattelin että olipa se kamalaa... silloin. Muutaman vuoden päästä toivoin salaa että olisit joskus pussannut uudelleen.
Raija vetää jalkansa itseään vasten painaen leukansa polviin ja katsoo jonnekin eteensä. Minä silittelen hänen kosteita hiuksiaan ja orava jalkojeni välissä alkaa osoittaa taas merkkejä toimintahalustaan. Käyn kivelle makaamaan Raijan viereen ja kaluni muljahtelee vatsalleni ja siitä pyrkien ylöspäin. Raija tarttuu sen varteen avittaen sen pystyyn ja herkin sormin koettelee sen jäntevyyttä ja pinnan yksityiskohtia, siirtyen sitten koskettelemaan kiveksiäni ja sivelemään reiden sisäpintaa. Sitten hän suoristautuu makaamaan vierelleni.
Hamuan suuhuni hänen nänninsä, vuoron perään, saaden ne taas tapittamaan tutteina. Suukottelen siitä alas vatsaa, ympäri navan häpykummulle. Raija puristelee päätäni käsissään. Tutkin sitten hänen pimppiään, levitellen häpyhuulia sormin ja vien kielenkärkeni klitorikselle. Annan kielen leikkiä hänen sopukoissaan kunnes ne ovat kuumat ja kosteat kuin tämä kesäinen päivä. Työnnän peukaloni hänen rakoonsa ja kielellä avittaen saan hänen vartalonsa jännittymään sähköiselle kaarelle. Raija voihkii ja levittää jalkansa vetäen ne itseään vasten. Nousen hänen päälleen. Hän tunnustelee kaluani ja ohjaa sen sisäänsä. Työntelen rytmikkäästi kohottaen Raijaa pakaroista ja kun tunne olevani tulemaisillani vedän itseni ulos. Hinkkaan kaluani hänen vatsaansa vasten ja samalla kun Raija tarttuu siihen, laukean valkeat siemeneni hänen vatsalleen. Makaamme taas hetken huohottaen ja toistemme sykkeen aistien. Sitten Raija kohottautuu ja astuu veteen tunnustelevin askelin. Muutaman askeleen edettyään hän pirskottaa vettä vatsalleen. Seuraan hänen perässään kohti venettä.
- Raija, muistatko kun lapsena kesäisin soudettiin Niittysaareen?
- Muistan... ja muistatko sinä kun oltiin kaikki serkut kasassa ja leikittiin piilosia siellä, tai aarteenetsintää, kiivettiin puissa ja uitiin.
Nyökkäsin ja katselin hymyilevää naista edessäni, joka rivakoin vedoin kiidätti venettä tyvenellä järvenselällä. Hyvin säilynyt nelikymppinen, minun spesiaaliserkkuni Raija, jonka kanssa minulla on aina ollut hyvät ja luottamukselliset välit. Raija antoi veneen lipua ja havaittuaan ilmeisen miettivän ilmeeni kutitteli varpaallaan sääreeni, saadakseen minut palaamaan ajatuksistani takaisin nykyhetkeen.
- Muistatko Raija kun pidettiin kutituskidutuksia, kaksi piti kiinni, ja kolmas kutitti? Ja veljeäsi ei koskaan saatu pidettyä kiinni, mutta kuka hänen otteeseensa joutui, se oli menoa ...
- Joo, muistan, ja minä olin aivan kamalan herkkä kutiamaan.
Niittysaaren rannat näyttivät kaislikkoisemmilta kuin muistinkaan. Silloin täällä käytiin vuosittain, nyt ei ollut käyty vuosiin. Raija antoi veneen kellua paikallaan ja tuntui katseellaan etsivän paikkaa, josta rantaan pääsisi soutamaan. Sitten hän taas kutitteli varpaallaan sääreeni ja kysyi:
- Hei, Pasi, mitä sinä mietit?
- Nuoruutta ja kesiä täällä, sanon ja nappaan hänen jalkansa kämmeniini. Juoksutan sormenpäitäni nopeasti hänen päkiällään.
- Mitä tämä nyt meinaa, me ollaan jo niin vanhoja.
Tarraan nilkan tukevaan otteeseen ja annan sormenpäiden nopean juoksun vaeltaa päkiältä alas jalkaholvin reunaa ja taas ylös. Kuin hiirosten juoksu. Raijan jalka nykii hervottomana ja suusta hersyvä kutitusnauru. Jalassa on voimaa, lisäkutitus saa jalan koukistumaan ja vetää minut takatuhdolta veneen pohjalle. Kiedon nyt jalkaani Raijan reidelle vangitakseni sen liikkumattomaksi, etusormen pään koskettaessa kevyesti jalkaholvin kaarta, piirtäen siihen säkenöivää viivaa.
- Pasi, lopeta, airot putoavat veteen.
Raija on rojahtanut soutajanpenkiltä selälleen ja nauru seuraa hysteerisesti sormieni liikettä. Reidet puristuvat vuoroin yhteen, vuoroin sinkoilevat potkujaan sivulle. Minulla on vaikeuksia pitää jalkaa aloillaan ja samalla väistellä vapaan jalan liikkeitä. Vene on kääntynyt poikittain ja liikkeemme saavat sen keikkumaan. Soutajan penkki on irronnut ja on nyt veneen pohjalla pitkittäin, samoin kuin airot, onneksi. Päästän Raijan nytkähtelevän jalan irti ja ryömin hänen viereensä.
- Kamalaa, sanoo Raija huohottaen, mutta hänen kasvonsa nauravat. Kaislat kohisevat veneen laitaan sen lipuessa kaislikon reunaan. Tapitamme toisiamme silmiin kuten lapsina, yrittäen ennakoida ilmeen värähdyksestä milloin sormet iskevät. Työnnän sormeni hänen kainaloihinsa, kainaloihin joissa kasvaa pieni karhea karvansänki ja annan sormien etsiytyä kainalokuoppien pohjaan. Raijan käsivarret ovat vahvat kun ne puristamalla yrittävät estää sormenpäideni pyörimisen kainalon poimuissa. Vaihdan taktiikkani vuoroin toista kainaloa, vuoroin toista kainaloa tekniikkaan, jossa Raijan suojatessa toista tekee käteni aina nopean tunkeutumisen toiseen saaden hänet kiemurtelemaan puolelta toiselle.
Vene on pysähtynyt kaislikon reunaan. Annan Raijan hengähtää kun nauru alkaa muuttua raivonsekaiseksi. Pyydän sitten:
- Kutita minua, anelee masokisti!
- En kutita, vastaa sadisti! (Ja hihittelee)
Siirrän nyt käteni hänen uumilleen uimapuvulle valmiina aloittaa sormien juoksuttamisen pitkin hänen kupeitaan. Tapitamme taas toisiamme silmiin, vaanien katseella milloin toinen iskee. Teen ensin valehyökkäyksen, sitten Raijan selkä jännittyy kaarelle kun laitan sormeni juoksemaan kylkiä ylös aina lähes kainaloihin, taas alas ja kiertäen navanseudun. Rinnat hytkyvät uimapuvun sisällä, niiden nännit tapittavat tehden kankaaseen kohoumat. Juoksutan sormiani yhä uudelleen ja uudelleen samoja reittejä, Raijan vuoroin jännittyessä, vuoroin huokaistessa ja käsien koettaessa metsästää kiinni vikkeliä sormiani. Tunnustelen sormenpäillä kylkien kaaria aivan rintojen alta Raijan anellessa lopettamaan.
Käyn makaamaan veneen pohjalle.
- Raija, minä vaadin sinua kutittamaan.
Raija työntää sormensa kainaloihini takaapäin. Olen aivan ekstaasissa, kiemultelen ja kiljun. Kun Raija irrottaa otteensa, käännän kasvoni häneen päin ja makaamme kasvot aivan lähekkäin kumpikin huohottaen. Raija on kohottanut kätensä pään yläpuolelle.
- Joko sait tarpeeksi, kysyy Raija
- Joko sinä, heitän vastakysymyksen, mutta odottamattakaan siihen vastausta työnnän sormeni täysin yllättäen hänen suojaamattomiin kainaloihinsa. Kimeän vinkaisun päästäen hän laskee kätensä tiiviisti sivuilleen ja minä siirrän sormeni hänen uimapukunsa olkaimille alkaen laskea niitä alas.
- Hei, joku voi tulla katsomaan mitä täällä oikein tapahtuu, sanoo Raija ja tapittaa minua silmiin. Tapitan herkeämättä takaisin vetäen hänen uimapukuaan alas, rintojen alle, vatsalle. Raija vetää kätensä olkainaukoista ja ristii ne puuhkaksi rintojensa päälle. Sormieni alla on nyt kylkien paljas iho ja alan niiden juoksuttamisen taas vuoroin ylös, vuoroin alas. Raijan nauru on aneleva, ristittyjen käsien kämmenet peittelevät rintoja, koko vartalon hytkyessä hervottomana. Seisova kaluni nostattaa uimahousuihin mahtavan pullistuman.
Lasken Raijan uimapukua vielä sen verran että saan laitettua sormen hänen napaansa. Siitä hiiroset juoksevat ylös vastaa siihen missä kylkiluut alkaa. Se saa Raijan kädet kirpoamaan rinnoilta ja tarttumaan ranteisiini. Katselen miten hänen rintansa heilahtelevat, nännit ovat kuin tutit ja työntyvät korkealle, nännipihat ovat suuret ja punaiset. Kuuma veri pakkaa nivusissani ja kaluni suonet sykkivät uimahousuissani.
Raija nauraa, hänen silmänsä nauravat ja ylläkkönä hänen kätensä hyökkää navalleni saaden minut sätkimään ja kiljumaan selällään veneen pohjalla. Kaluni muljahtelee suurena uimahousuissa.
- Mikä sinulla tuolla vinkertää, naurahtaa Raija osoittaen pullotusta.
- Orava, sanon ja työnnän housuni alas puolireiteen päästäen pullottavan elimeni vapauteen. Raija silmät rävähtävät suuriksi.
- Sinun pitää laittaa se takaisin ettei se karkaa, sanoo hän vähän pelästyneenä ja yrittää kiskoa housujani ylöspäin. Kampean Raijan selän taakse ja puristan häntä itseäni vasten, kaluni puristuu hänen reiteensä ja kutittelen hänen rintojaan. Sitten olemme aivan liikkumatta, huohotamme ja kuuntelemme sykettämme. Sydämeni lyö kiivaasti, Raijan sydän lyö vielä kiivaammin. Tunnen hänen pulssinsa kaulalta leuankärkeni vierestä sekä rinnalta kämmeneni alta. Toisen käteni siirrän hänen alasrullatun uimapukunsa reunalle ja kysyn:
- Mitäs sinulla on tuolla?
- Oravan pesä, vastaa Raija, mutta se on varattu ja sitä ei pitäisi häiritä.
Naurahdamme kumpikin. Annan otteeni kirpoa hänestä ja käännyn selälleni. Työnnän sitten uimahousut kokonaan pois jalastani veneen pohjalle ja kurottaudun hieman kallellaan olevan veneen laidan yli pudottautuen veteen. Raija katsoo perääni kuin hieman hädissään, mutta kun ojennan hänelle kättäni vedestä, pudottautuu hän perässä lumpeiden sekaan. Pohja tuntuu liejuiselta. Seisomme siinä vastakkain vettä rinnankorkeudelle asti ja jalkoja pitää polkea, etteivät ne painuisi. Veneen toisella puolen alkaa kaislikko. Hamuan käteni veden alla Raijan uumille ja kiskon hänen uimapukunsa alas. Veden alla kätemme koskettavat toisiinsa Raijan hamutessa uimapukua itselleen.
- Minä en löydä sitä, sanoo hän hätääntynyt katse silmissään.
Sukeltelemme vuoroin sameaan veteen niillä main missä Raija on seissyt kunnes käteni tapaa kankaan. Nosta sen pyöritellen ylös vedestä ja nakkaan veneeseen. Nappaan myös märän t-paidan päältäni sen perään. Seuraan sitten Raijaa joka on alkanut veneen keulan ohi yrittämään kaislikon läpi kohti rantaa.
Kaislojen keskeltä työntyy kivi esiin vedestä. Sen pinta on jäiden sileäksi hioma, mutta nyt auringon lämmittämä, kuuma ja kuiva. Nousemme kivelle istumaan ja suutelen Raijaa.
- Sinä olit kahdeksan kun pussasin sinua ensimmäisen kerran, vintin portailla mummolassa, muistatko?
- Muistan, vastaa Raija, paitsi että sinä olit kahdeksan ja minä yhdeksän. Ja minä ajattelin että olipa se kamalaa... silloin. Muutaman vuoden päästä toivoin salaa että olisit joskus pussannut uudelleen.
Raija vetää jalkansa itseään vasten painaen leukansa polviin ja katsoo jonnekin eteensä. Minä silittelen hänen kosteita hiuksiaan ja orava jalkojeni välissä alkaa osoittaa taas merkkejä toimintahalustaan. Käyn kivelle makaamaan Raijan viereen ja kaluni muljahtelee vatsalleni ja siitä pyrkien ylöspäin. Raija tarttuu sen varteen avittaen sen pystyyn ja herkin sormin koettelee sen jäntevyyttä ja pinnan yksityiskohtia, siirtyen sitten koskettelemaan kiveksiäni ja sivelemään reiden sisäpintaa. Sitten hän suoristautuu makaamaan vierelleni.
Hamuan suuhuni hänen nänninsä, vuoron perään, saaden ne taas tapittamaan tutteina. Suukottelen siitä alas vatsaa, ympäri navan häpykummulle. Raija puristelee päätäni käsissään. Tutkin sitten hänen pimppiään, levitellen häpyhuulia sormin ja vien kielenkärkeni klitorikselle. Annan kielen leikkiä hänen sopukoissaan kunnes ne ovat kuumat ja kosteat kuin tämä kesäinen päivä. Työnnän peukaloni hänen rakoonsa ja kielellä avittaen saan hänen vartalonsa jännittymään sähköiselle kaarelle. Raija voihkii ja levittää jalkansa vetäen ne itseään vasten. Nousen hänen päälleen. Hän tunnustelee kaluani ja ohjaa sen sisäänsä. Työntelen rytmikkäästi kohottaen Raijaa pakaroista ja kun tunne olevani tulemaisillani vedän itseni ulos. Hinkkaan kaluani hänen vatsaansa vasten ja samalla kun Raija tarttuu siihen, laukean valkeat siemeneni hänen vatsalleen. Makaamme taas hetken huohottaen ja toistemme sykkeen aistien. Sitten Raija kohottautuu ja astuu veteen tunnustelevin askelin. Muutaman askeleen edettyään hän pirskottaa vettä vatsalleen. Seuraan hänen perässään kohti venettä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Edellytykset loistavaan tarinaan, erityisesti dialogi ja rakenne miellytti. Lopussa aika kuitenkin huljahti ihan liian äkkiä ohi. Yhdellä kappaleella kuitattiin koko hoito :( Tuntuu kuin koko novelli olisi haluttu äkkiä valmiiksi ja alta pois. Jäi vähän sellainen tunne että mitä häh?
Alku oli lupaava, mutta kun imperfekti vaihtui preesensiin kesken tarinan, koko homma lerpahti ja jäi lukematta loppuun.
Kiitos omasta puolestani, tuo oli hyvä huomio. Koitan ottaa omissa kirjoituksissani huomioon.