Pieleen meni, Heinolassa ei tiedetty lahjan arvoa

Raitapaitahan oli Heinolan suosikkitytön, Rämön tavaramerkki. Kukas se nyt yrittää silläkin siivellä. Paremmin se kuitenkin istuu nuoremman ja hoikemman Rämön päälle.

Nolo juttu, kun Heinolassa ei tiedetä, mitä laki sanoo virkamiehille annettavista lahjoista. Pitäisikö lakimies palkata, jotta voidaan kysyä neuvoja uusista laista ja säädöksistä. Kuittilain tuntemus kaupungin kesäteatterissa on ollut heikkoa.
Eipä ole ihme, että Heinolassa on Itä-Hämeen artikkelin mukaan suuret edustuskulut.

Pääministeri olisi voinut ottaa Heinolan "suksilahjan" seuraavin ehdoin.

Ks Helsingin Sanomien artikkeli 27.5.2014 oheisesta linkistä.
www.hs.fi/politiikka/a1401162221060

- Ilmoitusvelvollisuus laajenee niin, että kansanedustajan vastaanottamat lahjat, matkat ja pääsyliput pitää ilmoittaa eduskunnan keskusknslian rekisteriin. Rajana on 400 euroa.

- Nykyisin kansanedustajan edustajatoimessaan vastaanottama lahja on ilmoitettava lahjakirjanpitoon, jos sen arvo menee yli 300 euron.
Lahja on sen jälkeen eduskunnn omaisuutta.

Sidonnaisuudet kerrotaan eduskunnan verkkosivuilla.

Olisiko pääministeri siis voinut vastaanottaa suksilahjan, jos se olisi ilmoitettu lahjakirjanpitoon, jolloin siitä olisi tullut eduskunnan omaisuutta urheilevien kansanedustajien käyttöön.

Ei ole yhtään asiaa, mistä ilkeämielinen pahan puhuja ei saisi aihetta. Eikö tuossakin vierailussa olisi ollut jotain mukavaa esiin tuotavaa, eikä tuollaista lapsellista lällätystä.

Kun haluaa valtaa vallan ja taloudellisen hyödyn ja oman ja perheen edun takia, ei valitse puoluettaan omien vakaumustensa perusteella, vaan sen, mikä on suurin puolue tai tulossa suurimmaksi tai muuten vaikuttaa sopivimmalta, jotta pääsee läpi. Suuremman puolueen ehdokkaat eivät tarvitse yhtä paljon ääniä päästäkseen läpi kuin pienten puolueiden, tai sitoutumattomat.

Valitettavaa, jos suurimman puolueen aatteisiin kuuluu yhteisvastuu, solidaarisuus, vapaus, kun itse kannattaa periaatetta: Mulle heti kaikki, muista viis. Puolueen ajatukset voivat olla linjoilla: 'ihmiset kunnioittavat toistensa oikeuksia, edistävät tasa-arvoa ja yhteistä hyvinvointia eivätkä käytä toisiaan tai yhteiskuntaa hyväkseen itsekkäiden pyrkimysten toteuttamiseksi', mutta koska se on suurin puolue, vallanhimoinen valitsee sen puoleen. Vaikka tämän puolueen ihanne olisi 'yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden'.

Kyllä häntä sitten kismittää, jos se hänelle luontaisin, itsekkäiden pyrkyreiden puolue kasvaa suurimmaksi ryhmäksi. Siellä ei tarvitse olla heikomman puolella, siellä kyynärpäätaktiikka on perusperiaatteita. Siellä kunnioitetaan rahaa, halveksitaan köyhää. Siellä olisi tuntenut itsensä paremmaksi ihmiseksi. Harmi. Takin kääntäminen kun edelleen nähdään arveluttavana. Täytyy siis tyytyä mielistelemään tuota puoluetta ja pyrkiä heikentämään kahden alunperin äärimmäisen vastakkaisten puolueiden eroja. Eihän niissä enää paljon eroa olekaan. Molemmat sortavat nyt köyhiä, vaikka köyhiä on yhä enemmän. Molemmissa poliitikot ajattelevat (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) vain omaa ja perheensä uraa ja etua.

Kuka mokasi ja pitäisikö tehdyistä mokista ottaa oppia. Näin meitä neuvoo paikallislehti Itä-häme lehden pääkirjoituksessa 13.11.2014.

"Vierailun järjestäjä ja lahjan antaja heittivät perisuomalaiseen tapaan "tuhkaa pään päälle" ja sosiaalinen media sai irvailun aiheen, ikään kuin olisi tapahtunut isokin virhe. Mikäli vastaava olisi kohdannut vaikkapa yhdysvaltalaista pikkukaupunkia, asiaa juhlittaisiin suurena medialäpimurtona. Jenkit tuntien seuraava vaihe olisi palkata mainostoimisto jalostamaan positiivinen kampanja mehukkaine jatkokäänteineen. Tämä asia jää Heinolassa vielä opittavaksi".

HUH HUH.
Pääkijoituksen kuvassa "suksilahjaa" on ojentamassa kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kaupunginjohtaja sekä valtuuston varapuheenjohtaja. Joten lahja lienee Heinolan kaupungilta. Kokoomusryhmän sihteeriä tai puheenjohtajaa ei luovuttajissa valokuvassa näy.

Kenen olisi tullut tarkistaa lahjan arvo, kun saajana on kansanedustaja/pääministeri? Yrityksissä sen tarkistaa markkinointijohtaja tai pr-päällikkö tai heidän sihteerinsä. Heinolassa varmistus jäi tekemättä. Heinolasa ei kuulune kenellekään tarkistaa minkälaisia lahjoja kansanedustajille tai ministereille voidaan jakaa.

"Sosiaalinen media sai irvailun aiheen", toteaa Itä-Hämeen pääkirjoitus.
Ei tullut irvailun aihetta - ehkä korkeintaan vähän myötähäpeää heinolalaisten päättäjien tietämättömyydestä. Yhdysvalloissa on oma kulttuurinsa ja oma lainsäädäntönsä koskien pääministerille annettavia lahjoja, niiden antamista ja vastaanottamista. Sitä ei ole syytä verrata Suomen eduskunnan säädöksiin. Mikään mainostoimisto tuskin ottaisi tehtäväkseen jalostaa "positiivista kampanjaa" tehdystä virheestä. Kun lahjan vastaanottaja, pääministeri, saatettiin noloon tilanteeseen. Tuskinpa edes heinolalainen mainostoimistokaan.

Suksi, suksi ei lusita mihinkään, varsinkin jossei niitä ole ensinkään. Huutokaupataan sukset ja tuotto joulupuukeräykseen.