Unohtelu töissä

Unohtelun syyt sinulla jo onkin selvillä: kiire, stressi, ahdistus, huonosti nukutut yöt. Nämä ovat asioita joihin voit yrittää ainakin jossain määrin vaikuttamaan. Mieti mitä voisit itse tehdä näiden asioiden helpottamiseksi, sillä ikävä totuus on, että kukaan ei sinua pelasta jos et sitä itse tee. Pistä asiat kiireys/tärkeysjärjestykseen, niin tiedät mitä milloinkin on saatava tehdyksi. Ihan kaikkea ei ole pakko hoitaa heti, vaan siihen saattaa tulla parempi tilaisuus myöhemmin.
Pidä huoli itsestäsi. Ajattele, että se kuuluu jo työnkuvaan ja on työnantajankin etu, jos et pidä itseäsi kunnossa työnteko kärsii. Jälkimmäinen lause vain sivuhuomautuksena, jos se auttaa sinua motivoitumaan itsesi huolehtimisesta. Muista ruokatauot.
Sano Ei. Älä ota vastaan kaikkia töitä jos sinulla todellakin on jo kädet täynnä, kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen teetkö enemmän töitä kuin kollegasi. Älä tee ylimääräistä vain kiltteyttäsi, se voi kostautua myöhemmin väsymyksenä.

Älä murehdi turhaan unohduksia. Kaikki unohtavat jotain. Jos työpaikallasi on paljon häiriötekijöitä ja asioita jotka jakavat huomiotasi, on ihan ymmärrettävää että asioita unohtuu. Aivokapasiteettimme ei vain riitä joka paikkaan, vaikka miten sitä haluaisimme.
Voit myös miettiä, mikä on realistisesti kamalinta, mitä tästä unohduksesta seuraa? Kannattaako asiasta oikeasti murehtia kovinkaan paljon? Myös muut ymmärtävät että sinäkin olet vain erehtyväinen ihminen ja ovat luultavasti onnistuneet mokaamaan sinuakin pahemmin.

Jos et ole ollut työelämässä vielä kovin pitkään, niin lohduksesi voin kertoa, että luultavasti totut jossain määrin unohteluun ja pieneen mokailuunkin. Tai näin on käynyt ainakin minun kohdallani. Pyydetään anteeksi, jos anteeksi pyydettävää on ja elämä jatkuu.

Pidä aina taskussasi tai kätesi ulottuvilla muistikirjaa/muistilappuja ja kynää. Kirjoita muistettavat asiat mahdollisimman pian muistiin ainakin lyhyesti ja viivaa yli sitä mukaa kun olet ne hoitanut. Tarvittaessa voit kokeilla jotain muitakin itsellesi sopivia muistutuskeinoja.

Muista kuitenkin, että sinun ei tarvitse olla täydellinen, erehtymätön työntekijä.

Kiitos vastauksestasi.

En oikein tiedä, mikä tähän auttaisi. Töissä yritän auttaa itseäni siten, että valmistelen joitakin asioita seuraavaa päivää varten, jos on ylimääräistä aikaa. On helpompi aloittaa työpäivä. Minulla ei ole varmaankaan enemmän töitä kuin muillakaan, mutta joillakin on vähän tapana passuuttaa minua. Ja joskus on väkeä poissa ja ei saada sijaisia ja sitten saa monta viikkoa tehdä omat työt ja muiden työt siinä sivussa.

Yritän vapaa-ajalla harrastaa mukavia asioita ja ulkoilla. Illalla saan yleensä unta, mutta yöllä herään monta kertaa ja aamuyöstä herään aikaisin ja en saa kunnolla enää unta.

Nämä unohtelut harmittavat. En saa niitä pois mielestäni ja häpeän, että pitää olla tällainen. Tuntuu, että pitäisi olla täydellinen ihminen. Jos unohdan jonkun asian, se jää heti vaivaamaan mieltä. Tuntuu, ettei muut ymmärrä ollenkaan ja ettei koskaan saisi tehdä mitään virhettä. Pahinta on muiden valittaminen ja moitteet. Ne harmittaa eniten. Olen todella armoton itseäni kohtaan ja tuntuu, että muutkin ovat.

Muistikirja on hyvä idea. Olen jo nyt harrastanut muistilappuja, mutta olisi hyvä idea ottaa mukaan joku vihko.

Tämä stressi saa jo aikaan fyysisiä oireita, kun päätä särkee, huimaa, maha on kipeä, sydän tykyttää, alan itkeä jostain pikku jutusta jne.

Tuttu diagnoosi. Tunnollisuus tappaa! Pitäisi osata sanoa ei. Tunnollisimmat työntekijät saavat ne kaikkein vaikeimmat/työläimmät työt, mutta harvoin niin, että onnistuessa kunnia osuisi oikeille olkapäille. Kuljin myös tuon unohduksen tien ja tien päässä tuli irtisanoutuminen. Nyt vuotta myöhemmin en ole vielä katunut päätöstäni päivääkään. Vaihe 1. Itsensä hyväksyminen. vaihe 2. Oman vahvuuden tiedostaminen ja sen kertominen julkisesti. Vaihe 3. uusi alku

Ite oon opiskelemassa alalle, jossa pitäis hirveänä muistaa kaikkea. Työharjoittelupaikassani on kivoja ihmisiä töissä, mutta mieletön kiire.
Olen opiskelemassa lastenhoitajaksi, johon en koe enää kykeneväni.
Olen liian kiltti ja rajojen asettaminen ja niissä pysyminen on vaikeaa.
Olen alkanut valvoo öitä ja töissä menee yhä vaikeemmin.

Tänään tuli ihan kamala tilanne: lapset alkoivat hyppii seinille. Vaikka kuinka yritin heitä ohjata ja asettumaan aloilleen, he eivät kuunnelleet. Aloin näkemään selkeitä vaaranpaikkoja... Esineet alkoivat lentelemään. Karjasin isolla äänellä, että nyt loppuu se. Ei mitään tehoa. vakityöntekijä tuli ja hän vain kerran huusi heille ja koko joukko hiljeni. Jakoi lapset touhuihin ja homma rauhottui.

Kokeilin samaa myöhemmin. ei onnistunut..
En muista miten kelläkin lapsista on mennyt.. En muista, kuka on kenenkin vanhempi. En muista tiedottaa vanhempia, unohtelen heidän kertomiaan juttuja, hukkailen tavaroita jne. Sama mitä mulle puhuu, kaikki tuntuu vuotavan toisesta korvasta ulos.

Lastenhoito ei ole ehkä sittenkään mun juttu, mutta mikä sitten? Onko minusta mihinkään?
Kävin ennen, ku lähin opiskelemaan, muistitestissä ja se osottautui luvattoman kehnoksi. Onko tässä yhteiskunnassa paikkaa huonomuistisille?
Onko mitää, missä voi testata syyn?

Viime aikoina olen ollut ihan jumissa ajatusten kanssa. Helpoimmalta tuntuisi ittensä naruun vetäminen, mutta ku siihenkään en pysty!