työkaveri uupuu

Hei Wrkr


Olet huolissasi työtoverin jaksamisesta.
Työhyvinvointi on tärkeä. On esimiehen tehtävä vastata siitä, että työntekijät jaksavat töissään. Kerroit, ettei työnantajalle pysty puhumaan? Miksei? On työnantajan velvollisuus huolehtia työoloista niin, että ongelmiin voidaan vaikuttaa.

Mielestäni voisit jollain rauhallisella ajalla kertoa työtoverillesi, että olet huolissasi hänen jaksamisestaan ja että välität hänestä ja siksi otat asian puheeksi, et arvostellaksesi. Voit tukea häntä esim. rohkaisemalla menemään työterveyslääkärille. Tai voit tarjoutua puhumaan esimiehelle yhdessä hänen kanssaan, jos se on mahdollista.

Mutta mikäli työtoverisi kieltää avun tarpeen tai torjuu puheenaiheen, et viime kädessä voi mitään, sillä hän on aikuinen ja vastaa itse elämästään. Minusta sinun ei kuulu jatkuvasti tehdä ylenmäärin hänen töitään. Ymmärrän, että haluat tukea häntä, mutta töiden jakaminen on esimiehen vastuulla eikä pidemmän päälle ole kenenkään etu, että jatkuvasti teet oman vastuualueesi yli työtoverisi töitä. Hetkellinen jeesaaminen tietenkin kuuluu elämään. Jos kaikesta huolimatta työtoverisi uupuu, se on kuitenkin hänen elämääänsä. Ehkä joidenkin täytyy saada burn out, että he oppivat hellittämään ajoissa.

Mitä ajattelet?

Meiju, diakoni

Kiitos vastauksestasi Meiju!

Pitkään jatkuneen kokemuksen mukaan työnantajalle ei voi mielestäni puhua asiasta. Itse asiassa työkaverini on useampaan kertaan sanonut hänelle liian suuresta työmäärästään, mutta siitä ei ole ollut hyötyä. Toisessa vähän vastaavassa tilanteessa puhumisesta ei myöskään ollut hyötyä, oikeastaan päinvastoin. Lisäksi työnantaja on itsekin suuren työtaakan alla. Muita tahoja, joille asiasta voisi/haluaisi puhua ei ole.

Työkaverin kanssa puhumme melko paljonkin työpaikan asioista. Ongelmakohdat ovat tiedossamme, mutta ei mitään keinoja niiden ratkaisemiseksi (esim. liiallinen työmäärä käytettävissä olevaan aikaan nähden vain yhden mainitakseni).

Kiitän minulle osoittamastasi huolenpidosta. Uskoisin, että tunnen jaksamiseni rajat ja yritän olla niitä ylittämättä, siitäkin huolimatta että tulee huono omatunto jos en pysty/jaksa auttaa muita enempää. Toivoisin vain, että työkaverini oppisi myös saman. Kuten sanoit, minäkin olen todennut sen, että sivulliset voivat auttaa, mutta kukaan muu ei sinua pelasta kuin sinä itse. Tällä siis tarkoitan että olisi itse autettava itseään. Toisaalta sivullisen on vaikea auttaa, jos apua ei oteta vastaan.
Toivoisin, että työkaverini ymmärtäisi nuo asiat, ehkä silloin tapahtuisi muutosta parempaan. Vaikka toisaalta ehkä ei. Vaikka sitten ymmärtäisi nuo asiat, niin onhan eri asia pystyykö silti tekemään mitään. Voi olla niin uupunut, että ei jaksa yrittää muuttaa mitään, tai vaikka yrittäisi niin aina sekään ei onnistu.

Haluaisin tosiaan yrittää auttaa tuota kaveria. Kuuntelen tietysti hänen huoliaan, mutta aina en jaksa tarpeeksi hyvin. Ja kun jaksan, epäilen että en osaa olla oikeanlainen kuuntelija ja vastaaja. En löydä oikeita sanoja häntä auttaakseni, koska en itsekään tiedä mitä asialle voi tehdä. Olisi kovin ikävää jos tilanteen täytyy edetä burn outiin.

Kiitos myös kommentistasi, jolla kevensit harteillani olevaa taakkaa. On tavallaan huojentavaa kuulla jonkun toisen sanomana, että ei tarvitse pystyä kaikkeen, vaikka tietysti yritän parhaani mukaan työkaveriani auttaa.

Pahoittelen, jos tekstini on jotenkin sekava. Kunpa osaisin ilmaista asiat yhtä hyvin kuin sinä. Ehkä silloin voisin olla paremmin avuksi työkaverillenikin.