Hisashiburi desu. En tiedä onko tällä sivustolla enää heitä jotka muistavat minut. Ajattelin tulla paremman puutteessa jakamaan vuosien takaiseen malliin hajamietteitä kirjoittajaelämästäni, joka on vaellellut musta kaapu yllä kaukaisilla mailla, ja jota pitäisi elvyttää. Tällä kertaa ei alasimen alla ole minulle luontaisempi proosa tai Vaahterakreivi, vaan lyriikka...
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistamme sinut hyvin. Tervetuloa takaisin!
Muistan sinut hyvin, vaikka olenkin törmännyt täällä (todella asiallisiin) kommentteihisi vasta sen jälkeen kun olit jo "jättänyt" meidät. Tervetuloa takaisin!
Kiitos molemmille ja kaikille jotka vielä muistavat. Aika siirtyä asiaan...
Aikani Turussa, nykyisessä elämäni ja tulevan kuolemani kaupungissa on mennyt helmikuusta asti sairasloman merkeissä - ja alustavasti sitä ollaan jatkamassa ensi vuoden, ellei ihmeparannusta tule. Syy on sairaus jota olen epäillyt skitsofreniaksi jo vuosia.
Mutta se ei elämääni niin paljoa kahlitse kuin monilla kanssatovereillani. Ainoa näkyvä piirre on mielen hajanaisuus ja romuttunut keskittymiskyky, jonka takia kirjoittaminenkin meinasi kadota elämästäni kun en kyennyt keskittymään siihen ja menetin mielenkiintoni. Totesinkin tällä palstalla että kaiketi olen nyt Rimbaud 21-vuotiaassa vaiheessaan. Mutta eräs aiemmin tuntemani tuttavuus Turussa herätti mielenkiinnon menneen 1800-luvun maailman elämään ja kulttuuriin. Hänen omat runonsa ovat silmissäni kuin Baudelairen runot - sellaisia, jollaisia itse haluaisin kirjoittaa. Tai oikeastaan jopa parempia.
Siksi päätin palata yksinäisyyttä käsittelevän runokäsikirjoitukseni ääreen. Pitäisi vaan saada siitä jotain palautetta, mutta ammattiapuun siinä ei ole varaa...
Kyllä minäkin muistan sinut, täällä ei tule nykyään usein käytyäkään, mutta välillä.
Niin, onhan niitä muitakin sairauksia kuin skitsofrenia, jotka keskittymistä haittaa. Itsellänikin pää on kuin jatkuvassa liikenneruuhkassa ja tiedän monia jotka eivät pysty keskittymään mutta ei ole skitsofreniaa.
Minä olen aina rakastanut Rimbaudin tarinaa, mutta runoja en jaksa lukea, eivät niin aukea. Siis noita pitkiä runoja, joista ei tajua mitä niissä puhutaan jossei keskity todella kovasti. Joitakin runoja lukee mielellään, ei siinä mitään.
Skitsofrenian diagnoosi on siis sulla todettu? No, se varmaankin on helpottavaa, kun saa tiedon missä mennään. Keskittymiskykyä se varmaan vie pitkän tekstin tekemisestä, muttei kaiketi haittaa lyriikan tai lyhytproosan kirjoittamista?
Rimbaud -vertausta en ihan ymmärrä, en liene lukenut sitä aiemmin tällä palstalla tai olen ohittanut. Herra Rimbaud oli 1800-luvun loppupuolella elänyt ranskalaisrunoilija, jonka lyriikkatuotanto syntyi teini-iässä. Hän karkasi ja vietti Lontoossa bohemmia taiteilijaelämää vanhemman runoilija Verlainen rakastajana, kunnes tämä suivaantui ja ampui Rimbaudia. 21-vuotiaana hän luopui lyyrikon elämästään, kuten nuoren neron roolinaamioon kuuluukin. Rimbaudin kohdalla se oli pysyvämpi tila.
Niin liittyykö siis tuotantosi Rimbaudiin vai elämän kohtalo vai kumpikin?
Siis mietin vaan aikoinaan että olenko tullut kirjoittamisessani tieni päähän kuten hän muinoin.
Voihan niin olla. Mutta taiteessa yksi uoma kuivuu samalla kun toinen kanava ryöpsähtää luovuuteen. Useimmat taiteilijat ovat monilahjakkuuksia, joten en olisi erityisen huolissani.
En olisi noin optimistinen. Voi myös olla, että taiteen tekemisessä voi myös tuolla loppuun ja se jää siihen, palaamatta koskaan. Eivätkä kaikki ole monilahjakkuuksia. Yhden alan taidelahjakkuudessaki on jo ihmettelemistä.
Minua alkoi kiinnostaa, että mikä sai kirjoittajan tulemaan loppusuoralle? Mainitsemasi terveydelliset mielenterveysongelmat? Kaiketi luovuus ei kuki, jos mieli on sairastunut.
Ensimmäinen runoyritykseni vuoteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12921348
Pidin tästä runosta, minusta tuo loppu oli herättävä, tuo kohta missä sanotaan, että jäljellä on vain tunnetila, hän ei enää asu tässä, se oli hyvä kontrasti alulle. Muistothan toimii juuri näin. Runo jonka minäkin ymmärsin.